50 asiaa minusta osa 9

41. Pelkään lentomatkustamista.

42. Koen oloni usein Muumipapaksi, vaikka mielummin kokisin olevani Nuuskamuikkunen.


43. Olen usein ihan palikka keskustelija. Tiedän että valttini on kirjoittaa, ei puhua. Välillä tuntuu, että en pysy mukana omissa ajatuksissani ja saatan selittää aivan kauheasti ohi asiasta ja vasta tajuta hetken päästä, että olen viennyt keskustelun aivan muille laitumille.

44. Minulla on tosi huono lyhenne- ja numeromuisti. En muista nykyisin juuri yhtään puhelinnumeroa, postinumeroita ja saatan muistaa muitakin numeroita helposti tosi väärin. Sen sijaan nimimuistini on aikasta hyvä. Tämän testatakseni kaivoin esille vuonna 1991 otetun ekaluokan valokuvan, josta muistin lähes jokaisen etu- ja sukunimen. Ainoastaan yhden sukunimen muistin väärin.


45. Näen usein tosi omituisia unia. Toissayönä Barack Obama viilasi minua linssiin mummini olohuoneessa. Viime yönä sain Norjan kuninkaallisilta stipendin hyvästä koulumenestyksestä.

Rokote

Olen viimeisten kolmen päivän aikana avannut blogin kirjoitusikkunan varmaan neljä-viisi kertaa. On jotenkin niin paljon sanottavaa, mutta mistään en osaa aloittaa, joten aloitanpa siitä hankaluudesta, joka sanottavasta on syntynyt. Niin. Siinä se. Sitten itse asiaan.

Haimme pari päivää sitten Violalle sikisrokotteen. Paljon sitä ajatusta ehdimme veivata suuntaan ja toiseen. Lopputuloksen ratkaisi kuitenkin se, kun Emile kysyi minulta kymmentä minuuttia ennen rokotteen hakemista, että eikö meidän kuitenkin pitäisi luottaa terveydenhoitojärjestelmään? Tiedämme molemmat liian hyvin, että ilman kyseistä järjestelmää me emme välttämättä olisi täällä. Miten esimerkiksi vaikea synnytykseni olisi handlattu joitain vuosisatoja sitten? Ei välttämättä mitenkään. Entäs Violan keltaisuus syntyessään? Tai viime kesän rotavirus? Monista muista asioista puhumattakaan. Olemme hengistämme kiitollisia nykysysteemille, joka sen vuoksi ansaitsee luottamuksemme jatkossakin.

Itse rokotushommailu oli järjestetty hyvin. Otimme bussin Den Haagin ja Delftin välissä sijaitsevalle liikuntahallille iltapäivällä. Kävelimme halliin sisään, jossa meidät ohjattiin kahdesta jonosta oikeanpuoliseen. Jonosta jatkoi matkaa ennen meitä saapunut perhe ja jonotäti ohjasi meidät samantien pöydän ääreen, jossa täyttelimme lapun, annoimme kirjeen mukana tulleen rokotelappusen, saimme toisen lappusen leimoineen ja rokottaja jo odottikin meitä. Paikalla oli muistaakseni 6-8 rokottajaa (siinä missä minä heidät näin, mutta ymmärtääkseni toinen aiemmin nähty jono vei samanlaiseen tilaan, jossa todennäköisesti oli myös useampi rokottaja). Riisuimme Violan takin, nostimme vasemman käden villapaidasta ja otin Violan syliini. Viola oli hiljaa. Hoitaja otti napakasti Violaa käsivarresta kiinni, Viola yritti rimpuilla kättä pois. Minä pidin Violaa paikoillaan ja niin rokote oli annettu. Viola itki, kaivoin äkkiä tutin taskusta ja sujautin suuhun, joka rauhoitti tytön samantien. Kun olimme saaneet hänet taas puettua, Emile kaivoi repusta Violalle palasen suklaata ja liikuntahallin ulkopuolella papan hartioilla istuen Viola jo hymyili suklaa suussa. Olimme ovista sisään ja ulos viidessä minuutissa.

Koko illan Viola peuhasi normaalisti. Kylvyssä hän huomasi laastarin ja tuijotteli sitä hetkisen, kunnes Emile otti laastarin pois. Viola ei parahtanutkaan, vaan otti laastarinpoiston varsin tyttömäisen machosti vastaan. Kyselin Violalta illan aikana onko käsi "pipi", "kipeä", "au, au", "sattuuko" ja kaikkeen Viola joko ei vastannut, tai vastasi yksinkertaisesti "ei".

Seuraavana aamuna neidin otsa tuntui normaalia lämpöisemmältä, joten kipitin hakemaan korvakuumemittarin. Yhtäkkiä korvakuumemittari pelotti ja Viola veti massiiviset pultit kun yritin ottaa korvasta lämpöä. Lopulta siinä kuitenkin onnistuin ja mittari ilmoitti 37,9c. Viola nukkui aamupäivällä lähes kolmen tunnin unet. Illalla kun Emile tuli kotiin, tahtojen taiston jälkeen korvasta mitattuna lämpö oli 37,2c. Yritimme myös mitata perinteisellä mittarilla, mutta samanlainen huuto tuli siitäkin, joten nopsa korvamittari oli parempi vaihtoehto noin itkun määrää ajatellen. Lämpö siis laski ihan itsekseen ilman mitään lääkitystä, mutta klo 17 aikoihin Viola nukahti sohvalle syliini, josta kannoin hänet sänkyyn. Klo 19 Viola oli taas hereillä, kuumeettomana, mutta melko ärtyisänä ja homma jatkui välillä nukahdellen ja taas heräillen aina klo 00:30 saakka.

Tänään kävimme aamupäivällä leikkimässä lähelle muuttaneen suomalaisperheen kotona ja kun tuli kotiinlähdön aika, Viola heitti taas samanlaiset pultit kuin olisi rokotteen vasta saanut tai kuin yrittäisin kuumetta mitata. Potkimista, kirkumista ja raapimista. Kuumetta ei kuitenkaan ole, mutta lounaan jälkeen neiti kömpi itse omaan sänkyyn ja nukahti samalla kun rupattelin äitin kanssa puhelimessa sängynlaidalla istuen. Toistaiseksi unet ovat jatkuneet kaksi tuntia, eikä heräilyn ääniä kuulu edelleenkään.

Arvatkaa miten innolla odotan 15. joulukuuta, jolloin Violalle olisi tarkoitus hakea rokotteen toinen osa. No, mutta teemme tämän kaiken sen vuoksi, että se toivonmukaan säästää meidät joltain paljon pahemmalta.

Rakas Joulupukki

Rakas joulupukki,

miten menee Korvatunturilla? Täällä Delftissä menee ihan hyvin. Ja kuten tiedät, on se aika vuodesta. Toivottavasti sinulla ei ole ollut liian kiire, vaikka onhan sinulla ne tontut, jotka auttavat sinua hommissa.

Minä pidän seuraavista asioista:

-Barbapapat
-Jääkarhut (karhut yleensäkin)
-Leijonat, tiikerit ja kissat yleisesti
-Autot, bussit, raitiovaunut ja junat
-Muumit (Haisuli, hattivatit, Mörkö, Nuuskamuikkunen ja Muumipappa erityisesti)
-Uskon myös että saattaisin tykätä mm. Mauri Kunnaan kirjoista (ainaskin äidin Mauri Kunnas-jouluessu on minusta ihan lemppari kun siinä on niin veikeitä hahmoja)

Barbapapoista en tarvitse katseltavaa, vaan olisin enemmän kiinnostunut oheistuotteista, kuten kirjoista, (pehmo-)leluista, astioista tai vaatteista. Äitini kävi katsomassa prisma.fi-sivustolla ja löysi mm. ihania Barbapapa-pehmoleluja, joita kotimaassani en ole nähnyt missään. Myös muu oheistarvike otetaan riemulla vastaan.

Barbapapa-jutuista omistan jo:
-DVD-levyjä
-Kovasivuisen kirjan "Barbapapan päivä"
-Vihreän H&M-yöpaidan Barbapapan kuvalla

Muumi-jutuista omistan jo paljon kaikkea astioista DVD-levyihin ja leluihin, joten en tarvitse välttämättä lisää, poikkeuksena ohutsivuiset Muumi-kirjat (joita minulla on tähän mennessä kaksi: Muumi saa lemmikin ja runokirja Muumien numeroleikit) ja jotkin vaatteet.

Vaatekokoni on vähintään 92cm, saa olla isompikin. Jos Korvatunturilla valmistetaan vaikkapa Barbapapa- tai Haisuli-, hattivatti- tai Mörkö-paitoja, sukkiksia, sukkia tai t-paitoja, olisin enemmän kuin iloinen. Vaikka olen tyttö, osaan käyttää myös tummia värejä pukeutumisessa. Olen iloinen myös kirpparilta löydetyistä hyväkuntoisista vaatteista.


Niin ja rakas joulupukki. Minä sain 2-vuotislahjakseni uuden ison tytön sängyn, johon minulla on vasta yhdet lakanat. Jos olet näppärä käsistäsi ja osaat tehdä minulle vaikka tyynyliinan (50cm x 60cm), aluslakanan (patjan koko on 160cm x 70cm ja paksuus 10cm) tai pussilakanan (peitto on 150cm x 120cm), olisin enemmän kuin iloinen.

Kiitos!

Terveisin,
superkiltti Viola

Kromstraat

Kävimme Violan kanssa tänään aamupäivällä keskustan isommassa Albert Heijnissa ostamassa sitä mitä pikkuisemmista kaupoista ei ollut löytynyt: AH:n omaa purkkimaissia ja panerointijauhoja (en tiedä miksi tätä nimitetään oikeaoppisesti suomeksi, joten olkaa armollisia).

Kotimatkalla ylitimme keskustorin ja näin jo kymmenen metrin etäisyydeltä kuinka Subwayn ja pankkiautomaattien välillä seisoskeleva poika valitsi meidät silmätikuikseen. Päällään hänellä oli kirkas liivi, kädessään papereita ja kansio. Kuten arvata saattaa, kun lähestyimme poikaa, hän otti muutaman askeleen ja kysyi olisiko minulla hetki aikaa. Sanoin, että onhan tuota aikaa, mutta ei hollantilaista pankkitiliä. Tällä keinolla olen päässyt luistamaan stoppareista joka ikinen kerta. Mutta poika kertoi, ettei hän ollut pyytämässä kuukausilahjoitusta pandoille tai töyhtökakaduille, vaan kysymys on ihan vaan kaupunkitutkimuksesta ja hän tarvitsee minulta viisi minuuttia ja muutaman vastauksen. Helpottuneena suostuin.


Miksi olette täällä tähän aikaa vuorokaudesta?
-Kävimme ostoksilla. Tarkemmin sanottuna ruokakaupassa.

Käyttekö täällä alueella usein?
-Joka päivä.

Tiedätkö mikä katu on Kromstraat?
-Eikö se ole tuo joka lähtee tuosta tuonne?
-On.
-Joten tiedän. Se on itse asiassa lempikatuni koko kaupungissa. Hassua, että kysyitte juuri sitä!

Kuinka usein käytte Kromstraatilla?
-Kuljen siitä vähintään 2-3 kertaa viikossa.

Mitä parannettavaa Kromstratilla olisi?
-Se on joskus aika tukossa remonttien vuoksi, mutta remontithan vain kertovat siitä että sitä kunnostetaan jatkuvasti.

Millä yhdellä sanalla kuvailisit Kromstraatia? Sano ensimmäinen sana joka tulee mieleen.
-Kaunis. Erikoinen. Tunnelmallinen. Hiljainen. Sanoin neljä.

Kysyn sinulta muutaman kysymyksen, joihin tarvitsen arviotasi 1-10 välillä. 10 on paras arvosana ja 1 huonoin. Voit myös vastata "en tiedä". Ok?
-Ok.

Mikä on yleisarvosanasi Kromstraatin suhteen?
-Yhdeksän.

Miten kuvittelet ihmisten tietävän kadusta?
-Kahdeksan.

Miten helposti pääset mielestäsi Kromstraatille julkisilla kulkuvälineillä?
-Seitsemän.

Miten helposti pääset mielestäsi Kromstraatille polkupyörällä?
-En pyöräile juuri ikinä.

Kuinka turvalliseksi tunnette olonne Kromstraatilla?
-Eikö siellä ole yksi coffee shop?
-On.
-Seitsemän.

Miten rinnastatte sen muihin kaupungin katuihin?
-No koska se on lempikatuni, en voi olla antamatta kuin kymppiä.

Sitten muutama vapaamuotoinen kysymys. Mistä ennenkaikkea pidätte Kromstraatista?
-Kromstraatissa on jotain omanlaatuista. Se on yllättävän hiljainen katu ollakseen niin keskustassa. Siellä ei ole yleensä juuri yhtään ihmisiä, vaikka se on poikkeuksellisen kaunis katu. Sen vuoksi pidänkin siitä. Ja tykkään siitä isosta Monet-jäljennöksestä ja niistä muista seinämaalauksista. Sekä olen huomannut, että Kromstraatille on tullut uusi ravintola, joka näyttää todella kutsuvalta. Ja kaiken lisäksi Kromstraat näyttää sateen jälkeen todella kauniilta oranssin katukivityksen vuoksi.


Sitten kerron sinulle historiaa.
-Ok.

Kromstraat oli pitkään se kaikkein vältellyin katu Delftissä, sillä siellä pesi paljon rikollisuutta. Ihmiset pelkäsivät käyttää katua juuri sen vuoksi.
*Tässä vaiheessa Tarjan suu ammottaa sepposen selällään*, mutta poika jatkaa:
Viime vuosina katua on yritetty tuoda takaisin eloon ja osaksi keskustaa. Kyselyn toteuttajat pitävät varmasti arviostasi Kromstraatista.
Olen hetken hiljaa ja vastaan lopulta helpottuneena, että onneksi en tiennyt kadun historiasta ennen kuin ehdin luoda siitä omat mielipiteeni. Se on edelleen lempikatuni koko kaupungissa.

Poika kiittää haastattelusta ja vastaan että eipä kestä. Kun kävelen Violan kanssa kotiin, tajuan taas kerran että joskus sitä vain tarvitsee tuoreet silmät nähdäkseen nykyisyyden ilman menneisyyden kahleita.

Ajatuksia tältä päivältä

Miksi H&M myy Barbapapa-vaatteita vain vauvoille? (Lukuunottamatta sitä yhtä 92cm yökkäriä, joka Violalla jo on)

Miksi muista kaupoista löytyy tytöille vain Biba Boerderij, Hello Kitty, Mega Mindy, K3 tai muuten vain prinsessamaisia vaatteita? Niin minä, kuin varmasti monet muutkin vanhemmat nimittäin tykkäisivät sellaisista värikkäistä ja hassuista lastenvaatteista, eikä pelkästään aina sen hetkisistä lasten megatrendeistä. Suomessa tiedän Tutan, jolta on löytynyt yleensä joka Suomi-reissulla jotain hauskaa, mutta toistaiseksi en ole törmännyt hollantilaiseen samantyyppiseen valmistajaan.

Osaisinkohan tehdä itse jotain barbapapamaista?

Tänään ei tuule läheskään yhtä kovaa kuin eilen.

Otammeko Violalle sen H1N1-rokotteen vai emme? Kirje tuli eilen ja eka osa rokotteesta olisi 24. marraskuuta ja toinen osa 15. joulukuuta. Ja miksi rokote on kahdessa erässä kun Suomessa annetaan (ymmärtääkseni) vain 1 rokote per lapsi?

Miksi en saa aikaiseksi siivota pyörremyrskyn lailla?

Pitäisi puhdistaa pesukone.

Paljonkohan maksaisi palkata joku ammattilainen pesemään olohuoneen ikkunat? Oma harjanvarsi kun ei ihan yletä, emmekä ole pesettäneet ikkunoita ulkopuolelta kertaakaan - ja sen kyllä huomaa.

Kaikella on tarkoituksensa.

Miten lapsen nukuttaminen päiväunille voi saada minut niin uniseksi?

Miksi en saa koskaan tehtyä kaikkia läksyjä vasta kun nippanappa?

Minkä vitamiininen puutostila minulla on, kun suupieli on hieman haljennut? Vai johtuuko se säästä?

Unohdin ottaa ulos mennessä mukaan ankoille leipää. Oh chips.

Miten on mahdollista, että joku puhuu Suomea Delftissä? Törmäsimme tänään torilta tullessamme Violan kanssa siis äitiin ja tyttäreen. Lapset katselivat toisiaan ja sitten yhtäkkiä lapsen äiti alkoi puhua tytölleen SUOMEA. Olin ällikällä lyöty, mutta vaihtelimme numerot ja s-postiosoitteet jatkoa ajatellen. :)

Pitäisiköhän opetella lukemaan vain yhtä kirjaa kerrallaan? Tällä hetkellä kesken on viisi eri kirjaa. Luen sellaista tekstiä, joka sopii senhetkiseen mielentilaan parhaiten.

Miksi mun päässä soi just TÄMÄ laulu? (Kysymyksessä belgialaisen lapsille suunnatun laulutrion tämän hetken suosituin luritus, joka on tosi suosittu myös Hollannissa.)

Viola on kaks

Juhlimme Violan 2-vuotissynttäreitä etukäteen viime lauantaina. Paikalle kutsuttiin koko Emilen perhe, josta pääsi paikalle mummo ja Violan kummitäti ja -setä perheineen. Emilen veljentyttö oli kolibakteerin valloissa, joten heidän perhe ei ymmärretävästi tullut meille juhlimaan.

Koristelimme kodin erilaisilla Bumba-jutuilla, jotka löytyivät kesällä ostetusta Bumba-juhlalaatikosta. Olivat kaapissa odottamassa nimenomaan tätä hetkeä. Juhlat alkoivat iltapäivällä noin yhden maissa. Viola ei suostunut nukahtamaan päiväunille ollenkaan ennen vieraiden saapumista, ja unisilmät alkoivat todenteolla haitatakin vasta illalla. Iltapäivä kului lahjoja tutkien ja serkkujen kanssa peuhaten. Emile ja Violan kummisetä käväsivät heti alkuiltapäivästä Ikeassa ostamassa Violalle uuden ison tytön sängyn. Iltapäivällä kävimme myös kävelyllä mahtavassa syyssäässä ja tutustutin Emilen siskon Delftin ihanimpaan pikkuruiseen kirjakauppaan.

Kävelyn jälkeen maistelimme jääkarhuvalkosuklaakakkua mustikkakastikkeella, muffinsseja, porkkana- ja kurkkutikkuja, sipsejä, dippiä, pähkinöitä ja toffeeta. Ja tietenkin pannuittain kahvia ja teetä, ja mehua ja limua. Jopa Violan hammaslääkäri-kummisetä kehui ylimakeaa kakkua maasta taivaaseen. Kakun reseptin esittelystä iso kiitos isosiskolleni Tiinalle. Innokkaille leipureille kakun resepti löytyypi täältä. Suosittelen suurella sydämellä! Mustikkakastikkeen teon kanssa ei kannata laiskotella, sillä kastike täydentää kakkua upeasti.

Viola odottaa kärsimättömänä vieraita Zwarte Piet-hatun kanssa

Lauantaiksi sattui myös samaan aikaan Hollannin joulupukin Sinterklaasin saapuminen, joka televisioitiin ja joka otti tänä vuonna paikkansa Schiedamissa, joka on viiden minuutin junamatkan päässä Delftistä. Emme kuitenkaan menneet paikanpäälle, sillä Sint saapuu Delftiin tämän viikon lauantaina, jolloin ehdimme tarrautua mukaan joulutunnelmaan. Joten juhlistimme synttäreiden yhteydessä Sinterklaasia Zwarte Piet-hattusella ja Sinterklaas-kupposilla ja serveeteillä.

Ilta kului rupatellen ja yhdessä vaiheessa kokosin uuden sängyn Violan ja 10-vuotiaan Annan avustuksella. Viola pääasiassa yritti salaa hivuttaa vasaraa omaan jemmaansa, Anna ojenteli kiinnitysosia ja ruuvasi muutaman paikoilleen. Kun illalla kaikille tuli nälkä, kävi Emile äitinsä kanssa hakemassa kaksi kassillista kiinalaista. Violan päikkärittömyys alkoi tulla ilmi seitsemän jälkeen ja kun vieraat poistuivat kahdeksan tienoissa, Viola nukahti muutamassa minuutissa omaan uuteen sänkyynsä.


Tänään, 17.11.2009 on kulunut tasan kaksi vuotta siitä kun Viola näki ensimmäistä kertaa Delftin sairaalan kirkkaat valot. Tuntuu uskomattomalta, että Violan syntymästä on jo kaksi vuotta aikaa... Ja näissä kahdessa vuodessa on tapahtunut uskomattoman paljon. Viola on kasvanut pienestä avuttomasta 48cm vastasyntyneestä 84cm iloiseksi ja toimeliaaksi leikki-ikäiseksi.

Istuimme tänään iltapäivällä sohvalla leikkimässä pehmoleluilla ja kysyin Violalta minkä ikäinen hän on. "Kaks!", Viola vastasi ja hymyili täydeltä laidalta. Sydän oli pakahtua äidillisestä ylpeydestä ja rakkaudesta. ♥

Tästä klikkaamalla pääset lukemaan kahden vuoden takaisin synnytyskertomuksen.

Mexicaanse griep

Sikainfluenssa. Tai meksikolainen flunssa niin kuin hollanniksi sanotaan. Hollannissa tautiin on varmistettu menehtyneen tähän mennessä 10-20 ihmisen välillä, en muista tarkemmin viimeisimpiä lukuja. Lähialueellamme on varmistettu kymmenittäin tartuntoja. Rokotukset eivät ole ymmärtääkseni vielä alkaneet. Hollannissa rokotuksen saavat automaattisesti:
*Sairauden vuoksi riskiryhmään kuuluvat, kuten hengityselinsairaat, sydäntautiset, sokeritautiset, poikkeuksena alle 12 raskausviikolla olevat.
*Terveet raskaana olevat naiset, jotka ovat raskausviikolla 13 tai yli.
*6kk-4-vuotiaat lapset.
*0-5kk vanhojen vauvojen kanssa samassa taloudessa asuvat henkilöt.
*Terveysalalla työskentelevät ihmiset, jotka ovat suorassa kontaktissa riskiryhmiin kuuluvien potilaiden kanssa.
*Riskiryhmien kanssa työskentelevät sekä riskiryhmäpotilaiden huoltajat.
*Terveet yli 60-vuotiaat.

Olen viimeisten parin kuukauden ajan lueskellut sikainfluenssasta mitä erilaisempia juttuja. Koko homma alkoi sillä, että törmäsin muutamaan salaliittoteoriamaiseen videoon youtuben kautta. Hakusanoilla "swine flu conspiracy" löytyy tällä hetkellä 4640 videota. Olen katsonut niistä jotain 5-10. Vaikea laskea, kun joitain olen jaksanut aloittaa, mutta en katsoa muutamaa minuuttia pidempään. Yleinen ajatuksia herättävä kysymys salaliittopiireissä näyttäisi kuitenkin olevan rokotteen sisältö ja mahdolliset tarkoitusperät sisällölle.

Videoiden perusteella rokotteessa on puhuttu olevan elohopeaa. Muutama salaliittoteoreetikko on sitä mieltä, että rokotteen ottaminen on yhtä kuin kuolemantuomio, pääasiassa juuri sen sisältämän elohopean vuoksi.

Kävin tutkimassa hieman. Minulle selvisi seuraavia asioita:
-Hollannissa annettavan rokotteen nimi on Focetria. Se on valmistettu Italiassa, Siennassa Novartis Vaccines and Diagnostics S.R.L:n toimesta.
-Focetria sisältää mm. adjuvantti MF59C.1, skvaleenia ja polysorbaatti 80. Säilöntäaineena rokotteessa käytetään tiomersaalia. Googlettelin kaikki mahdolliset omituiset sanat.
-Polysorbaatti 80 on todettu aiheuttavan rotilla hedelmättömyyttä ja syntymäpainon vähyyttä. Jos realistisesti kuitenkin katsoo asiaa, huomaa että rotilla tämä yhteys oli huomattu vasta kun ainetta oli annettu 16.783 ml/kg. 0,5ml rokoteannoksessa on 1,175mg polysorbaatti 80 -ainetta.
-Mielenkiintoisin on kuitenkin tiomersaali, joka on "50 painoprosenttia elohopeaa sisältävä orgaaninen yhdiste". Rokotteiden lisäksi tiomersaalia käytetään myös piilolinssinesteissä.

Hetken aikaan lueskeltuani ymmärrän, että valtaosassa rokotteista on aiemmin ollut tätä samaa tiomersaalia. Viime vuosien aikana sen käyttöä pikkulapsille tarkoitettujen rokotteiden säilöntäaineena on kuitenkin vähennetty huomattavasti. Syynä tähän on ollut epäilys, että rokotteen yhteydessä saatu tiomersaali voi aiheuttaa autismin kaltaista sairautta tai Guillain-Barrén oireyhtymää. En ymmärrä kuitenkaan yhtä asiaa. En ymmärrä sitä, että jos rokotteista osataan poistaa tiomersaali, miksi juuri tämä myös lapsille annettava rokote pitää sitä sitten sisällään?

Sain tänään kaiken lisäksi ystävältäni muutaman linkin, jossa kerrotaan kuinka Sveitsi on päättänyt olla antamatta rokotetta raskaana oleville naisille, alle 18- sekä yli 60-vuotiaille sen varjolla, ettei rokotteen vaikutuksista ole riittävästi luotettavaa tietoa saatavilla. Kysymyksessä on Pandemrix-rokote, joka pienen selailun jälkeen näyttää sisältävän samaa tiomersaalia kuin Focetria. Löydän myös viittauksen siihen, että Hollanti on ostanut Focetrian lisäksi myös Pandemrixia.

Olen pyörällä päästä.

En ymmärrä kuitenkaan yhtä asiaa. En ymmärrä sitä, miksi näitä rokotteita pitää olla sataa eri sorttia? Vain senkö vuoksi, että kuluttajan pää saadaan mahdollisimman pyörälle niin, että lopulta hän antautuu virran vietäväksi?

Yritin pysyä realistina, joten vertailun vuoksi lueskelen päänsärkypillereiden (Kruidvat: Paracetamol met coffeïne 500mg/50mg tabletten) sivuvaikutuskuvauksia. Pitkäiaikaiskäytön yhteydessä saattaa ilmetä veren ohentumista, anemiaa. Muuten vain lääke saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita, korkeaa kuumetta, päänsärkyä, kutinaa, nokkosihottumaa, maksan vajaatoimintaa, maksainfektiota, äärimmäistä punaihoisuutta, rakkuloita, näppylöitä ja munuaishäiriöitä.

En ymmärrä kuitenkaan yhtä asiaa. En ymmärrä miksi salaliittoteoreetikot keskittyvän niin kovasti siihen yhteen elohopea-sanaan, jota on salailematta käytetty jokaisessa meidänkin kehoomme ympätyssä rokotteessa. Ja miksi kukaan ei markkinoi piilolinssinesteitä vastaan? Miksi kukaan ei hyökkää päänsärkypillereitä vastaan? Niin lääkefirman nettisivuilla kuin päänsärkytablettien tuoteselostuksessakin on nimittäin mainittu, että nämä vakavemmat sairaudet ovat harvinaisia, eli yksinkertaisesti sanottuna enemmän kuin yksi kymmenestätuhannesta, mutta vähemmän kuin yksi tuhannesta saa vakavia sivuoireita.

Siitä huolimatta olemme hieman kahden vaiheilla tyttärellemme tarkoitetun rokotteen kanssa. Jossain vaiheessa on nimittäin odotettavissa kehoitus kotilääkärivisiitille rokotukseen. Toisaalta ymmärrämme, että ainakin tämä nykyinen muoto sikainfluenssasta ei ole välttämättä niin vaarallinen ja tauti vaatii vähemmän uhreja kuin normaali kausiflunssa. Emme hae koskaan kausittaisia influenssarokotteitakaan. Emmekä halua ympätä lapsemme kehoon vaarallisia aineita. Toisaalta jo syömässämme ruoassa on väistämättä kaikenlaisia lisäaineita. Tältä kannalta katsottuna rokote ei vaikuta niin vaaralliselta.

Toisaalta emme halua ottaa sitä riskiä mitä rokotteen ottamattomuus voisi pahimmassa tapauksessa saada aikaiseksi. Emme halua ottaa riskiä edes todennäköisyydellä 1/10000. Kuten ystäväni asian ilmaisi: ongelman ydin on se, että pitää valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähempi paha, mutta emme voi varmasti tietää kumpi se on.

Mietintämyssy pysyy päässä.

Aurinkoinen päivä Rotterdamissa

Tämä päivä oli erityisen aurinkoinen, joten päätimme tehdä pienen retken Rotterdamiin. Lähdimme sinne erityisesti yhtä kirjakauppaa ajatellen, jota Emilen sisko suositteli minulle jokin aika sitten. Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpötila oli silti aamusella alle kymmenessä asteessa.

Vielä kotikulmilla:

Alla ensin syyskuussa otettu kuva Delftin asemalta. Kovasti ovat raksailemassa uutta hienoa maanalaista juna-asemaa, jonka pitäisi valmistua muistaakseni vuonna 2013.

Jos olet joskus aiemmin käynyt Delftissä ja muistat aseman ympäröivät rötiskötalot, seuraavalla kerralla kaupungissa käydessäsi kohtaat yllärin. Tässä kuva tältä päivältä, vaikka ei aivan samasta kohtaa kuvattukaan kuin ylempi kuva. Joka tapauksessa tuossa aidan toisella puolella oli ennen nuo siniset talot. Laitan postaukseen loppuun vielä pari videota projektista asiasta kiinnostuneille.


Rotterdamin juna-aseman läheisyydessä rakennetaan myös, mutta projektin suuruusluokka on hieman eri. Rotterdam sijaitsee alle 10 minuutin junamatkan päässä Delftistä, joten pikkukylästä pääsee ison kaupungin tuntuun aika sutjakasti.


Tässä välissä kamera ei ollut hirmuisessa käytössä, sillä kävin kirjakaupassa kuluttamassa puoli tuntia ja 30 euroa. Maksoi siis noin euron minuutti. Mukaan samalla hinnalla tosin lähti myös Violalle yksi kirja, kaksi postikorttia ja itselleni ostin kaksi kirjaa, ja koska ostin englanninkielistä lukemista, sain vielä yhden englanninkielisen kirjan kaupanpäällisiksi.

Rotterdam on täynnä taidetta. Siis silmiinpistävän täynnä taidetta, ja mikäpä sen kivempaa. On ainakin paljon mielenkiintoista katseltavaa liikkuessa. Emme ole hirveästi Rotterdamissa aiemmin käyneet, joten vaelsimme kaupunkia tietämättä minne menemme. Alla taidonnäyte siitä miten nätiksi ulkoroskiksen saa halutessaan:


Ja arkkitehti-instituutin NAI:n (Nederlands architectuurinstituut) hökötysteos:

Instituutin naapurissa oli kiva pieni puisto, jonka penkillä kävimme istuskelemassa ja syömässä keksejä ja juomassa mehua.


Puistosta suunnistimme mielestämme suorinta reittiä takaisin rautatieasemalle. Matkan varrella sattui silmään vielä tämmöistä:


Kun itä kohtasi lännen, eli hollantilaisessa talossa itämainen ravintola. Mukavan kontrastista.


Seuraavan kaupan ikkunoita katsellessa tiedän kyllä kenet pitäisi tuonne viedä seuraavalla kerralla. Paikka oli täynnä pientä itämaista juttuja ja kaikkea muuta jännää.


Ja lopulta olimmekin jo junassa matkalla kotiin.

Melkein jo Delftissä.


Ylimmäinen Mohammed Hanifin "A Case of Exploding Mangoes" ja kolmanneksi ylin Marcus Zusakin "The Book Thief" tarttuivat tänään mukaan kirjakaupasta. Toiseksi ylin Stefan Merrill Blockin "The Story of Forgetting" löytyi eilen pienen pienestä lempikirjakaupastani Delftistä. Alin Jonathan Kellermanin "Blood Test" on kaupan lahjoittama ilmaiskirja. Yleensä en osta tätä tahtia kirjoja, mutta silloin kun ostan, ostan useamman kerralla (esimerkiksi Suomen reissuilla mukaan lähtee aina kirpparikirjoja kymmenisen kappaletta).


Illalla vielä huomasimme sumun hiipineen kaupunkiin, joten teimme pienen happihyppelyn kameran kanssa.


Tässä vielä DelftTechin 3D-videoprojekti siitä miten asemauudistus tulee muuttamaan maisemaa. Video on mielestäni tehty aivan ylihienosti ja jokainen Delftissä joskus pistääntynyt tunnistaa varmasti paikan jos toisenkin.



Ja vielä toinen video siitä miltä asema tulee näyttämään suunnitelmien mukaan sisältä katsottuna:

Vastaantulleita videoita

Olen viime aikoina katsellut Youtubesta niin mielenkiintoisia kuin hauskojakin videoita ja ajattelin jakaa viimeisimmät mielenkiinnonkohteeni tällä kertaa videoiden muodossa

1. Olen katsellut seuraavan tyypin videoita jo jonkin aikaa. Suosittelen muillekin. Alla olevassa videossa mies selvittää kuinka tulla rikkaaksi hetkessä.



2. Vuoden 1758 alttoviulu ammattiviulistin käsissä. =D



3. Olen katsellut jonkin verran videoita palestiinalaisten ja israelilaisten välisestä konfliktista. Kyseisen aiheen videot sopivat hyvin mm. alhaisen verenpaineen hoitoon.





4. Dokumentti kiinalaisesta "tankkimiehestä" Taivaallisen rauhan aukiolla vuonna 1989. Dokumentin loppupää käsittelee myös Kiinan nykyistä talouskasvua, sen syitä ja seurauksia. Tässä dokkarin viides osa, mutta suosittelen katsomaan myös muut osat.



5. Loppukevennykseksi vielä muutama hassu video.



6. Vauva, joka nauraa lusikalle.



7. Ja sokerina pohjalla Violan lempparivideo: