17. marraskuuta aamulla herätessä laulamme synttärisankarille ensimmäisenä laulun. Sitten kaivamme esille lahjan (laatikko, jossa oli 30 pikkuautoa) ja menemme hotellin aamupalalle.
Emile on tapaamisissa ja luennoilla lähes koko päivän. Kulutamme Violan kanssa aikaa uiden ja leikkien, mutta illaksi pääsemme kaikki yhdessä ulos syömään. Olen sattumalta aiemmin huomannut erään läheisen ravintolan pizzalistaa suitsutettavan eräässä paikallisessa lehdessä, joten otamme kyseisen paikan suunnaksi. Hotellimme alueella kävelymahdollisuudet ovat ihan hyvät ja jalkakäytäviäkin löytyy lähes jokaiseen suuntaan. Matkalla ravintolaan näemme erikoisen ilmiön... älyttömän määrän lintuja! Niitä on parveittain ja ne täyttävät katot, parkkipaikat, puut ja sähköjohdot.
Olemme perillä BJ's nimisessä ravintolassa kymmenessä minuutissa.
Tarjoilija tulee kertomaan kuinka he ovat uudistaneet ruokalistaa. Kysyy onko meille ehtinyt muodostua lemppareita aiemmasta listasta. Kerromme olevamme ensimmäistä kertaa koko ravintolassa ja itse asiassa ihan vaan visiitillä koko maassa. Tarjoilija pitää viiden minuutin värikkään ja mukaansatempaavan luennon mielestään parhaista ruoista listalla. Tämä marjajälkiruoka on niin hyvää, että syön niitä vähintään yhden päivässä ja katsokaa nyt tätä mahaa, hän hyllyttää olematonta kumpua. Ja sitten ne porsaankyljet... ne sulavat suuhun, ne on niin mureita ja hyviä, mmmm, hän jatkaa. Viiden minuutin ruokalistan esittelyn jälkeen hän pääsee talon oluisiin ja muihin juomiin. Lopulta Emile tilaa jonkun talon oluen ja minä lupaan maistaa talon omaa root beeriä, limpparia, joka maistuu aivan vihreältä Orbit-purkalta. Tilaamme Violalle lastenlistalta alkupalaksi spaghettia marinarakastikkeella, lisukkeiksi ranskalaisia ja juomaksi appelsiinimehua. Viola ei ole uskoa korviaan kun saa kuulla saavansa niin pastaa että ranskalaisia ruoaksi. Ruoan saapuessa Viola ei voi vieläkään uskoa, vaan syö molemmilta lautasilta vuoronperään. Me tilaamme Emilen kanssa pizzat: yhden bbq-kanapizzan ja yhden pekonijuustohampurilaispizzan. Syömme pizzat puoliksi (tai no, söin yhteensä puoli pizzaa, vaikka tilasimme pienet annoskoot). Minua naurattaa ajatus, että pizza maistuu hampurilaiselta ja juoma purkalta. Only in America.
Kun kävelemme takaisin hotellille, on pimeä ja vaikka meillä on heijastimia, ne eivät kauheasti auta silloin kun autot ajavat metrin päässä tuhatta ja sataa. Yhdessä vaiheessa meitä lähestyvä auto tekee äkkinäisen koukkausliikkeen puoliksi jalkakäytävälle, koska joku on juuri tunkemassa hänen eteensä. Tööttö soi, seison jähmettyneenä paikoillani viiden metrin päässä tapahtumasta. Viola istuu rattaissa edessäni. Sydämeni unohtaa lyödä, mutta auto ehtii koukata uudelleen omalle kaistalleen. Kädet täristen jatkamme matkaa.
Huomaan kaukana edessämme siniset vilkkuvalot. Kun pääsemme lähemmäksi, näemme että aivan hotellimme edessä on sattunut kolari. Tällä automäärällä, nopeuksilla ja ajotavoilla en ihmettele yhtään. Haisee palaneelta. Palokunta on juuri lopettamassa sammutustöitä. Lähempänä näemme kaksi autoa pinossa: Toyotan lava-auto on puoliksi henkilöauton päällä (nokan ja etulasin päällä). Henkilöauto ilmeisesti ei ole ehtinyt jarruttaa ajoissa. Kuljettajia tai matkustajia emme kuitenkaan näe, vaan heidät on mitä ilmeisemmin ehditty jo kiikuttaa sairaalaan.
Kuvassa näkyy poliisin eristämä onnettomuuspaikka.
Lopulta kun kävelemme hotellille, eräs vanhemman puoleinen mies kysyy minulta mitä on sattunut. Kerron hänelle tapahtuneesta ja hän sanoo, että en minä sitä, vaan sitä että miksi koko hotellissa ei ole sähköjä? En ollut tajunnut ollenkaan, että koko hotelli oli sysimusta, sillä koko muussa ympäristössä valoa riittää. Sisällä aulassa palaa kuitenkin hieman valoja. Respa toimii kynttilänvalossa, baari on auki, joka sekin toimii kynttilänvalossa. Siellä täällä juoksentelee ihmisiä tärkeän näköisinä. Hotellin työntekijä tulee kertomaan meille, että jossain lähellä on sattunut onnettomuus ja että sen vuoksi hotellin sähköt ovat poissa käytöstä. Hotelli toimii varasähköllä, joten mm. hissit kyllä toimivat. Hetken aulassa istuskelun jälkeen Viola nukahtaa syliini ja päätämme painua huoneeseen. Yläikkunoista näemme hotellin taakse, jossa on sattunut aiemmasta auto-onnettomuudesta eriävä toinenkin auto-onnettomuus.
Taskulampun valossa peittelemme Violan ja hetken odottelun jälkeen käymme itsekin nukkumaan noin yhdeksältä illalla. Emile saa viestin kollegaltaan, joka kertoo että sähköjen pitäisi palautua klo 21-22. Keskiyöllä heräämme siihen, että huoneemme wc:ssä syttyy valo.
Aikamoinen 3-vuotissynttäripäivä.
1 ihanan ihmisen jättämää kommenttia:
Onnittelut vielä päivänsankarille.
Lähetä kommentti