Joulu Suomessa

Suomessa vierähti joulukuun loppupuolella kaksi viikkoa. Olen yrittänyt tehdä asiasta blogimerkintää, aloittanut kahdesti, lopettanut molemmat kerrat kesken. Liian paljon sanottavaa kahdesta viikosta. Matkat meni lopulta hyvin, vaikka junien kanssa Delftistä lentoasemalle meinasi muutaman kerran loppua jo usko kesken. Yhden junan sijasta jouduimme ottamaan kolme jo valmiiksi supertäyteen sullottua junaa kolmen matkalaukun, Violan rattaiden ja käsimatkatavaroiden kanssa. Mutta olimme varanneet matkantekoon tunnin ylimääräistä junien sekoilujen vuoksi, joka lopulta osoittautui fiksuksi suunnitteluksi, kiitos Emilen.

Lento ei ollut paljoakaan myöhässä (joku puolisen tuntia muistaakseni), joten tilanteeseen nähden ei yhtään myöhässä. Amsterdamin Schipholin lentoasemalla oli naurettavan vähän lunta, mutta riittävä määrä jumittamaan liikennettä suuntaan ja toiseen. Ja onhan se ymmärrettävää, sillä hollantilaiset eivät ole niin kauhean tottuneita toimimaan lumen ja jään kanssa. Toisaalta hauskaa on se, että Suomessa lentokoneita jäästä puhdistava sukulaiseni kertoi, että heillä käytettävät jäänsulatuskemikaalit on valmistettu Hollannissa. :D

Kaksi viikkoa meni tosi nopeaan. Oli synttärit ja joulu ja häälounas suomalaisille sukulaisille ja kummeille ja uusi vuosi. Niin ja nähtiin muutamaa kaveria ja muita sukulaisia, joten oikeastaan kaksi viikkoa oli järjettömän lyhyt aika tuohon kaikkeen. Ja tietenkin saunottiin melkein joka ilta ja syötiin hyvin ja herkultetiin ja leikittiin lumessa ja laskettiin mäkeä. Viola sai olla paljon ukin ja mummin ja serkkujen ja tätien ja enojen ja isomummin kanssa. Nyt Viola ei muusta puhukaan, kun vaan kyselee milloin mennään uudestaan lentokoneeseen. Ymmärtää kuitenkin kun sanon etten tiedä.

Viola koristeli innoissaan joulukuusta ja yritti ripustaa kaikkia pieniin käteensä saamiaan palloja yhteen ja samaan oksaan. Koristelun edetessä oksasta tuli kuitenkin niin painava, että se retkahti alas, jolloin valtaosa koristeista putosi iloisesti kilahdellen lattialle. Mutta takaiskusta huolimatta Viola jatkoi urheasti saman oksan koristelua. Ja hienohan siitä lopulta tuli - niistä mitä siinä lopulta pysyivät.

Uusi vuosi meni myös mukkilassa, lievässä flunssassa, mutta joku sanoi että vuoden on parempi alkaa huonommin, niin silloin se päättyy paremmin. Tämä oli joka tapauksessa ensimmäinen uusi vuosi, jonka vietin Suomessa sitten vuodenvaihteen 2006-2007 jälkeen ja ihka ensimmäinen, jonka Viola on koskaan viettänyt Suomessa. Hollantilaisilta uudenvuoden herkuiltakaan emme jääneet paitsi, sillä käteemme lykättiin oliebol Schipholin lentokentällä ja kuvamme ovat katseltavissa Schipholin nettisivuilta. Enpäs vaan kerro että missä siellä tuhansien muun kuvan joukossa. ;D

Hyvää jo alkanutta vuotta 2011 kaikille! Minulla on sellainen kutina, että tästä tulee kaikin puolin jännä vuosi.