Koti kanaalin varrella

2011-02-14T23:09:00.000+01:00

Tervetuloa uuteen blogiini! :)
Klikedi-klik TÄSTÄ

Joulu Suomessa

2011-01-06T15:55:00.001+01:00

Suomessa vierähti joulukuun loppupuolella kaksi viikkoa. Olen yrittänyt tehdä asiasta blogimerkintää, aloittanut kahdesti, lopettanut molemmat kerrat kesken. Liian paljon sanottavaa kahdesta viikosta. Matkat meni lopulta hyvin, vaikka junien kanssa Delftistä lentoasemalle meinasi muutaman kerran loppua jo usko kesken. Yhden junan sijasta jouduimme ottamaan kolme jo valmiiksi supertäyteen sullottua junaa kolmen matkalaukun, Violan rattaiden ja käsimatkatavaroiden kanssa. Mutta olimme varanneet matkantekoon tunnin ylimääräistä junien sekoilujen vuoksi, joka lopulta osoittautui fiksuksi suunnitteluksi, kiitos Emilen.

Lento ei ollut paljoakaan myöhässä (joku puolisen tuntia muistaakseni), joten tilanteeseen nähden ei yhtään myöhässä. Amsterdamin Schipholin lentoasemalla oli naurettavan vähän lunta, mutta riittävä määrä jumittamaan liikennettä suuntaan ja toiseen. Ja onhan se ymmärrettävää, sillä hollantilaiset eivät ole niin kauhean tottuneita toimimaan lumen ja jään kanssa. Toisaalta hauskaa on se, että Suomessa lentokoneita jäästä puhdistava sukulaiseni kertoi, että heillä käytettävät jäänsulatuskemikaalit on valmistettu Hollannissa. :D

Kaksi viikkoa meni tosi nopeaan. Oli synttärit ja joulu ja häälounas suomalaisille sukulaisille ja kummeille ja uusi vuosi. Niin ja nähtiin muutamaa kaveria ja muita sukulaisia, joten oikeastaan kaksi viikkoa oli järjettömän lyhyt aika tuohon kaikkeen. Ja tietenkin saunottiin melkein joka ilta ja syötiin hyvin ja herkultetiin ja leikittiin lumessa ja laskettiin mäkeä. Viola sai olla paljon ukin ja mummin ja serkkujen ja tätien ja enojen ja isomummin kanssa. Nyt Viola ei muusta puhukaan, kun vaan kyselee milloin mennään uudestaan lentokoneeseen. Ymmärtää kuitenkin kun sanon etten tiedä.

Viola koristeli innoissaan joulukuusta ja yritti ripustaa kaikkia pieniin käteensä saamiaan palloja yhteen ja samaan oksaan. Koristelun edetessä oksasta tuli kuitenkin niin painava, että se retkahti alas, jolloin valtaosa koristeista putosi iloisesti kilahdellen lattialle. Mutta takaiskusta huolimatta Viola jatkoi urheasti saman oksan koristelua. Ja hienohan siitä lopulta tuli - niistä mitä siinä lopulta pysyivät.

Uusi vuosi meni myös mukkilassa, lievässä flunssassa, mutta joku sanoi että vuoden on parempi alkaa huonommin, niin silloin se päättyy paremmin. Tämä oli joka tapauksessa ensimmäinen uusi vuosi, jonka vietin Suomessa sitten vuodenvaihteen 2006-2007 jälkeen ja ihka ensimmäinen, jonka Viola on koskaan viettänyt Suomessa. Hollantilaisilta uudenvuoden herkuiltakaan emme jääneet paitsi, sillä käteemme lykättiin oliebol Schipholin lentokentällä ja kuvamme ovat katseltavissa Schipholin nettisivuilta. Enpäs vaan kerro että missä siellä tuhansien muun kuvan joukossa. ;D

Hyvää jo alkanutta vuotta 2011 kaikille! Minulla on sellainen kutina, että tästä tulee kaikin puolin jännä vuosi.

Wikileaks ja Julian Assange

2010-12-18T21:10:00.001+01:00

Aivan aluksi pitää sanoa, että johtopäätökseni ja ajatteluni eivät perustu faktapohjaan (jo ihan siitä syystä, että minusta nykymaailmasta puuttuu luotettava faktapohja), mutta tekstin sisään olen maalannut linkkejä joihinkin käsiteltäviin uutisiin.

Julian Assangen nimi on älyttömän kiva ääntää. Saa vähän aikaa kuvitella olevansa ranskalainen. Aluksi, silloin joku pari kuukautta sitten kun Wikileaksistä ensimmäistä kertaa kohistiin kunnolla sen erään videon ansiosta, jossa amerikkalaiset tulittelivat hengiltä siviilejä, minua kuvotti video, mutta olin innoissani tällaisesta Wikileaksin osoittamasta anarkisesta toiminnasta, joka toi pinnalle sen kaiken sodan valheellisuuden ja silmittömän typeryyden. Videon nähtyäni googlettelin Assangesta tietoja ja löysin yhden hänen haastattelunsa. Muistan ennakko-odotukseni (hyvä jätkä) ja sitä seuranneen pettymyksen (huonot vibat - ei hyvä jätkä). Vaikka Assange puhui asiaa ja minulla ei ollut mitään järkiperäistä syytä epäillä Assangea mistään, intuitioni sanoi vain, että häneen ei kannattanut luottaa. Haastattelun näkemisen jälkeen minulle on tullut vastaan useita syitä olla pitämättä hänen ajamastaan asiasta.

Ajan kuluessa olen alkanut asetella Wikileaksin ja Assangen samalle hyllylle kaikenmaailman salaisten palvelujen kanssa. Kyllä, ajatteluvarusteistani löytyy foliohattu. Selvyydeksi vielä kuitenkin sanottakoon, että olen ehdottomasti sitä mieltä, että asiat pitäisi pystyä sanomaan myös puhtaassa päivänvalossa, eikä vain selän takana (=diplomaattisesti), mutta epäilen nimenomaan ennen kaikkea tämän sirkuksen tarkoitusperää. Nimittäin, Wikileaks on jotenkin jännän ristiriitainen juttu: kauheaa kohinaa, hyvin vähän kohdistettavaa, hyödyllistä tietoa, kissa ja hiiri-leikkiä, vähän teatteria, draamaa, sankaruutta. Mitä parasta viihdettä. Onpa vaan tullut mieleeni (kuten olen huomannut myös joidenkin muiden pohtineen), että koko Wikileaks-juttu saattaisi olla mikä parhain tekosyy kiristää nykyisin länsimaissa vapaasti kukoistavaa internettiä.

Ja olihan tämä jo odotettavissa, sillä alkuvuodesta Australiassa kaatui lakiehdotus, jossa tähdättiin sensuroimaan nettiä tulevaisuudessa. Amerikasta on kuulunut myös erikoisia juttuja, joissa kovaäänisimpänä Joe Lieberman on huudellut netin kill switchin perään - paniikkinappulan, jolla hätätilanteessa pystyisi pistämään netin poikki. Onneksi myös tätä on vastustettu massoittain netinkäyttäjien keskuudessa. Australian tapaus sai niin kovaa vastatuulta, että hanke oli kuopattava ainakin toistaiseksi. Ja kuinka ollakaan, sopivasti keväällä ilmeistyi Wikileaksin ensimmäinen laajamittaista (aiheellista) huomiota saanut sotavideo, jolla saatiin ihmiset luottamaan Wikileaksin oikeamielisyyteen, mutta jonka jälkeen tietovuodot ovat olleet jokseenkin latteampia ja vähemmän konkreettisia.

Ja siis, yksi askel nähtiin jo viime viikolla. Iltalehden sivuilla uutisoitiin siitä, kuinka Wikileaks oli mennyt paljastamaan kriittisiä paikkoja maailmalta, joihin kohdistunut hyökkäys saattaisi vahingoittaa Yhdysvaltoja tavalla tai toisella. Samaan aikaan moni tuutti suoltaa hakkereista järkyttävää mielikuvaa, kuten jokin aika sitten Ykkösellä esitetty dokumentti Netin vartijat. Terroristi-iskuilla pelotellaan pitkin länsimaita. Katsokaas nyt, kohta joku pöpipää saa käsiinsä sen listan, jonka Wikileaks vuoti ja hyökkää strategisesti tärkeälle paikalle. Ja anteeksi vain, minä en oikein aina meinaa uskoa edes näitä terroristiuhkia - tai tarkemmin sanottuna epäilen, että monen terroristiteon takana voi hyvinkin olla joku länsimainen taho, joka ajaa vain omia intressejään (pelkoa ja sitä myöten kontrollia) ja saakin sitä osittain toteutumaan. Tästä todisteena marraskuussa aivan liian vähän julkisuutta saannut leikkiterroristiuhka reitillä Namibia-Saksa. Namibiasta Saksaan olleeseen koneeseen nimittäin joku yritti lastata pommin, joka löydettiin ymmärtääkseni turvatarkastuksessa. USA hyökkäsi haukkana paikalle selittelemään, että katsokaas, me vaan haluttiin nähdä miten hyvin te teette työnne. Hyvää työtä, pommi löydetty! Ei väliä sillä, että tämä loi lisää pelkoa (nojaa, sitähän tällä kai haettiinkin, mutta jäätiin vähän housut kintuissa kiinni), eikä väliä, vaikka Saksa nosti terroristihälytystasoa tämän tapauksen vuoksi. Hei, se oli vaan vitsi! Tapauksessa amerikkalainen taho siis avoimesti myönsi kyseessä olleen vain terroristiharjoitus - aikamoinen harjoitusmenetelmä niillä amerikkalaisilla ~~terroristeilla~~ terroristijahtaajilla. En kuitenkaan usko, että jokainen terroriteko on länsimaiden järjestämä, mutta uskon länsimaiden olleen takana useissa (kenties valtaosassa) länsimaissa tapahtuvissa terroristitapauksissa (uhassa tai todellisessa vaarassa). Uskon myös, että tekijä usein manipuloidaan tekemään uhkaus tai itse teko; joku nuori kloppi voi olla helpostikin lahjottavissa/ peloteltavissa/ aivopestävissä, joten sen puolesta uhka on todellinen. Pelottelu vaan tuntuu ampuvan joka kerta yli, leikkiuhkauksilla tai viimeistään median kynsissä.

Joten, odotan tulevaisuudessa seuraavankaltaista lausetta joltain pukutyypiltä: "Meidän on suojeltava kansakuntiamme Wikileaksin kaltaisilta paljastuksilta jatkossa. Kaikkien meidän yhteiseksi hyväksi meidän on tiukennettava myös yhteisiä nettipelisääntöjä." - ja tadaa, lauma (=netinkäyttäjät) on ahdistettu nurkkaan. Wikileaks teki sen minkä piti ja Assange ja CIA:n johtaja lyövät yläfemman uutisen julkaisuhetkellä ajaessaan vierekkäin vesiskoottereilla Malediiveilla ja hinatessaan banaanikellukkeissa vähäpukeisia, humaltuneita ja kikattelevia seurapiirinaisia. Näen sen niiiiin sieluni silmin.

Baby, It's Cold Outside

2010-12-13T09:52:00.003+01:00

Meillä vaihteeksi sairastetaan. Pikkuneidillä on flunssa ja aika korkea kuume. Koetamme parantua mm. Teletappien, Ti-Ti Nallen ja joululaulujen voimalla. Violan lempparijoululaulu hollanninkielisistä on "Oi, Kuusipuu" eli "O, Denneboom"

Suomenkielisistä Viola tykkää eniten Petteri Punakuonosta ja Joulupukki ja Noitarummun "Joulupukin töissä" -laulusta.

Koko Joulupukki ja Noitarumpu on muuten nähtävissä Youtubessa ja olemme katsoneet sitä Violan kanssa joulukuun aikana ihan kiitettävän usein. Suosittelen muillekin! :) Tässä eka osa:

Maman mielestä tämän hetken ihanin talvinen laulu on Gleen "Baby, It's Cold Outside"

Finnairin lakkoilevat asiakkaat

2010-12-08T11:11:00.004+01:00

Tää on muuten vika kerta kun ostan liput Finnairilta.

Mä alan Finnair-lakkoon ihan vain perseillääkseni takaisin.

Kuinka yks lentoemo voi tienata viisi tonnia [1] kun toinen kolme vähemmän?

Ja eikö olis kohtuullista leikata palkkaa vain siltä, joka tienaa enemmän?

Ja miten Finnair voi vaatii henkilöstövaihtoo tai edes palkkaleikkauksii,

kun näköjään on varaa tehdä järkyttävää tappiota pääsemättä sopimuksiin.

Kahden miljoonan tappiot päivittäin [2], nyt menossa jo päivä yhdeksän

se tekee Finnairille 18 millii miinusta ja vie luottamuksen mennessään.

Sadistisuuttaanko Finnair haluais työntekijöittensä ehtoja heikentää?

Rahasta ei oo kyse, sitä ne on heittäny kankkulan kaivoon jo ennestään.

Tuntuu et valtakunnansovittelija heittää kaiken lisäks asioita ihan Lonkalta,

ja uutisia lukiessa tulee semmonen olo, ettei tiiä kenellä on oikeasti valta.

Eikä kukaan tunnu osaavan käsitellä hommaa kokonaisuutena sellaisenaan,

vaan se on sekavaa että vääristeltyä [3] informaatiota päivästä toiseen vaan.

Lentoemännät ja stuertit vollaavat työajoista ja aikaerorasituksesta.

Eivätkö alaa valitessaan ole tajunneet kyseen olevan matkustamisesta?

Ja palkka on joillain pieni, mutta eduista saavat muut vain haaveilla.

Bonusta se on vapaa-ajallaan matkustaa viidelläkympin lipulla kaukomaille.

Ja jos ei pää kestä duunii, ainahan sitä voi halutessaan vaihtaa alaa,

kukaan ei väitä, että stuerttien ja lentoemojen olis pakko loppuun palaa.

Mutta jos ihan totta puhutaan, asiaa pitäisi mielestäni katsoa näin:

Kenellä on enemmän menetettävää, tulis toimia tilanteessa parhain päin.

Työntekijä menettää vain korvattavan työn tapauksessa pahimmassa,

mutta lentoyhtiö saattaa olla jatkossa astetta suuremmassa jamassa.

Ilmailualan unioni lisää härskisti vettä myllyyn, tulee lakkoon mukaan [4].

Kysynpä vaan voiko lopulta tässä tilanteessa enää voittaa kukaan?

Ilmeisesti tarkotus on ajaa Finnair historiaan, lopullisesti pois alalta.

Vai miks muuten tää lakkosoppa näyttää sotkulta niin valtavalta?

Hallaa tää tekee Suomen matkailulle, taloudelle ja ansaitulle maineelle.

Lakko-osapuolilla on silmät ja korvat vain omalle tavotteelle ahneelle.

Uutissivustot täynnä lakko-osapuolten ja sovittelijoiden pälätyksii,

mutta jossain tässä matkan varrella pääs jäämään asiakkaat unohduksiin.

Lomalentoja ne mukamas vielä lentää siihen asti kun polttoainetta riittää.

Mut miks ne Brysseliin kuitenkin pystyy edelleen Finnairilla kiitää?

Amsterdam on ollut alusta asti peruutettujen listalla loppumattomalla,

vaik veikkaanpa et ilman meppejä harva jakkupuku kävis Brysselissä lomalla.

Ilmankos poliitikkoja tää soppa ei sen enempää tunnu edes kiinnostavan,

kun omaa lehmää ei oo tarvis ojasta nostettavan.

On kivaa jännätä päästäänkö ens viikolla jouluksi Suomeen menemään,

jatkossa en aio luottaa tähän räpiköivään puljuun enää yhtää enempää.

Tuskin oon ainoo vakiasiakas, jolta tämmösii ajatuksia päästään löytyy,

mut ihmeellisen törttöilyn vuoks tämmöset yhtiöt saavat luvankin köyhtyy.

Kyllä meidät Suomeen aina KLM, Blue1 tai SASsikin lennättää.

Ja saattais jatkossa kävellenkin Finnairia nopeammin sinne asti ennättää.

Satunnainen artikkeli

2010-12-06T10:14:00.000+01:00

Olen tämän joskus aikasemminkin tehnyt, mutta teinpä uudelleen, koska ainakin allekirjoittaneelle tämä oli hauskaa ajanvietettä. :)

Mene wikipediaan ja vastaa kysymyksiin painamalla vasemmalla sijaitsevaa "Satunnainen artikkeli" linkkiä

01. Mitä pelkäät? - Toiveajattelua (asiat nähdään sellaisina kuin ne haluttaisiin olevan sen sijaan, että nähtäisiin ne sellaisina kuin ne ovat)

Toki. Onhan se yksi ensimmäisistä merkeistä, että pää ei toimi enää realiteettien rajoissa.

02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle? - Adam Czerniakówin (joka oli puolalainen senaattori ja Varsovan gheton johtaja, joka pyrki vapauttamaan juutalaisia karkoituksista ja epäonnistuessaan naukkasi syanidikapselin)

Harmi, et Adam Czerniaków tapasi syanidin jo vuonna 1942, sillä näin 70 vuotta jälkikäteen sitä on vähän vaikea ottaa mukaan autiosaarelle, ellei puhe ole Czerniakówin päiväkirjasta tai uurnasta.

03. Mitä haluaisit häälahjaksi? - Devon Aokin (maailman lyhyin supermalli)

No, onneks häät meni jo, ni kukaan ei voi yllärilahjoa meitä supermallilla. :D

04. Mitä palvot? - Baseballin toiseksi viimeistä näytöslajikertaa kesäolympialaisissa 1984.

Parasta tässä pelissä oli juuri se, että Japani voitti ja USA tuli vasta tokaksi omassa lajissaan. Tämä oli niin hieno saavutus, että aina välillä kumarran Japanin suuntaan. Go Nippon!

05. Salainen fetissisi? - Catherine Millet (ranskalainen taidekriitikko)

Oui oui, olala! Criticize me, Catherine, criticize me like you've never criticized anyone before!

06. Mistä näet unta ensi yönä? - He Kexinistä (kiinalainen telinevoimistelija)

Musta tuntuu, että ens yön unet on jatkoa viime yön unille, jossa olin ostoskeskuksessa ja mun piti telinevoimistella itteni seuraavaan kerrokseen. Ehkä He Kexin tulee vähän ohjeistamaan kuinka se oikeesti pitäis tehdä.

07. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa? - Sometu (suomalainen opettajien, opetuksen kehittäjien, tutkijoiden ja muiden opetuksesta kiinnostuneiden toimijoiden muodostama virtuaaliyhteisö)

Joo! Sit voin kirjotuttaa oppikirjat uusiks!

08. Mistä aiheesta kirjottaisit kirjan? - Radogoštšista (suom. Arskanlahti. Kylä ja maakunta Leningradin alueella, jossa on 522 asukasta)

Ehkä pitäis ensin edes opetella miten kirjotetaan koneella noi shakkiässät, ennen kuin otan projektiksi siitä kirjan laatimisen.

09. Mitä keräilet? - Corpus iuris civilis (529-534 Itä-Roomasta alkunsa saanut lakikokoelma

Tämä kokoelma on massiivinen ja säilynyt kaikkinaisuudessaan nykypäivään saakka, joten onneks on mitä keräillä.

10. Mihin paras muistosi liittyy? - Kokkolan Mariankatuun

Tämä on varmaankin joku unimuisto, koska en näin hereillä ollessani muista ainaskaan käyneeni vielä koskaan Kokkolassa.

11. Turhin tietämäsi asia? - Että Jennifer Miller on parrakas nainen.

12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten? - Dominican lipusta

Symbolisesti aika monipuolinen, joten kyllähän siinä puhumista riittää! Se nimittäin on pohjaväriltään vihreä ja sitten siinä on risti, joka muodostuu kolmesta erivärisestä raidasta ja niillä raitojen määrällä ja värilläkin on merkityksensä ja sitten siinä ristin keskellä on ympyrä, jossa on tähtiä ja papukaija... siis voisin kirjottaa tästä aiheesta vaikka kirjan!

13. Minkä asian parissa tulet työskentelmään/työskentelet ammatissasi? - Bilisht (kaupunki Albaniassa)

Ainoa asia mikä suomenkielisessä wikissä mainitaan on kaupungin jalisjoukkue Bilisht Sporti, joka pelaa kakkosdivisioonassa. Ilmeisesti pitää alkaa jalkapalloilemaan! Uujee!

14. Mikä saa sinut aina nauramaan? - Ari Vaahtera (edesmennyt suomalainen rock-muusikko)

Arska oli aika hyvä äijä heittämään hetulaa :'D

15. Entä itkemään? - Trollfest (norjalainen folk metal -yhtye)

Niin, tai ehkä täsmällisempää olis Trollfest meaning nettitrollien juhlaa. Se ehkä sais jo tipan linssiin.

16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi? - Fratellinin perhe (maailman kuuluisin klovniperhe)

Aha aha. Mulla on yöpöydällä kuva Fratellinien veljeksistä muistuttamassa kahdesta asiasta: siitä, että kuuluisaksi voi päästä vaikka pelleilemällä, ja siitä että klovniksi ei kande ryhtyä, sillä ne näyttää ihan pelleiltä.

17. Mitä sinulla on taskuissasi? - Vito Bonsignore (italialainen poliitikko)

Korjaus, Vito Bonsignoren toimintanukke.

18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi? - Ruthless by law (RBL Possen toinen studioalbumi)

Hyvä. Taidanpa youtubettaa tätä ja laittaa sen keittiöön soimaan, jos se vaikka sais tiskattua.

19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi? - Convair 990 (suihkumoottorinen matkustajalentokone)

Ei meillä kotona muusta puhuttukaan.

20. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan? - Soko J-20 Kraguj (jugoslavialainen rynnäkkökone)

Järkeenkäypää ottaen huomioon kuinka tärkeitä lentokoneet ovat olleet ensisanoista lähtien.

21. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa? - Birch, joka voi tarkottaa yhtä seuraavista asioista: se on joko kylä Essexissä, kylä Wisconsinissa tai se voi olla Pokémon-hahmo nimeltään Professori Birch. Mikä lie näistä mahtuu yöpöydän laatikkoon sinun pitää arvata itse.

22. Mitä rakastat eniten maailmassa? - Leningradin ydinvoimalaitosta

Pitänyt suomalaiset (radio-)aktiivisina jo vuodesta 1973.

23. Mistä aiheesta tekisit kappaleen euroviisuihin? - Winnipeg Beach (pikkukaupunki Kanadassa)

Jep, Euroviisuissa kannattaa pelata kansainvälisyydellä, mutta valita silti sellainen neutraali maa, joka ei ole kisoissa itse mukana.

24. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta? - HMS Wanderer (D74) (brittiläinen hävittäjä toisesta maailmansodasta)

Niillä on selvästi käytössä Harry Potterista se näkymättömyysviitta, sillä en näe mitään! Aika epeleitä!

25. Mikä sinä todella olet? - Lilian Gish (edesmennyt amerikkalainen näyttelijä)

Eihän minusta huomaa, että olen syntynyt 1893?! Ikäni salaisuus on rakkauteni lentokoneisiin. Aika nimittäin kuluu hitaammin yläilmoissa kuin maassa, ja sen lisäksi olen viettänyt elämäni lentämällä jatkuvasti aikaeron vastaisesti, jonka vuoksi olen edelleen parikymppisen kunnossa!

Fiksattuja juttuja Hollannista

2010-11-28T22:19:00.002+01:00

Kirjoittelin aiemmin Hollannista hiukan valheellisia faktoja. Tässä vihdoin lista, jossa ensin mainittu se alkuperäinen väärä tieto ja heti perään oikea tieto (sellaisena kuin me sen tiedämme):

Perusasiat

1) Hollannissa on kaksi virallista kieltä: flaami ja friisi.

1) Hollannissa on vain yksi virallinen kieli ja se on hollanti, mutta esimerkiksi pohjoisessa sijaitsevassa provinssissa, Frieslandissa, friisi on virallinen kieli. Toisin kuin suomalaiset monesti luulevat, hollanti ei ole sama asia kuin flaami (itsekin olin hieman sekaisin näiden termien kanssa ennen kuin muutin Hollantiin). Flaami on Belgiassa puhuttua hollantia. Eräs tuttuni vertasikin joskus osuvasti flaamia suomenruotsiin.

2) Rotterdam on väkiluvultaan Hollannin suurin kaupunki miljoonalla ihmisellä. Koko maassa on noin 13,6 miljoonaa asukasta.

2) Amsterdam on Alankomaiden suurin kaupunki noin 750 000 asukkaalla. Rotterdamin on toiseksi suurin noin 540 000 asukkaallaan. Kaikkiaan Hollannissa on noin 16,5 miljoonaa asukasta.

3) 1. tammikuuta 2010 lähtien Hollantia on hallinnut kuningas Willem-Alexander.

3) Hollantia on hallinnut Kuningatar Beatrix aina vuodesta 1980 lähtien. Hänen pojastaan, prinssi Willem-Alexanderista, tulee Kuningas hänen jälkeensä.

4) Noin 70% Alankomaista on merenpinnan tason alapuolella.

4) Toisin kuin monesti luullaan, vain noin 18% Hollannista on merenpinnan tason alapuolella.

5) Hollannin suurin uskonto on katolilaisuus, johon kuuluu 40% väestöstä. Toiseksi suurin uskonto on islam, johon kuuluu 15% väestöstä.

5) Hollannin suurin uskonto on katolilaisuus, siihen kuuluu 29% kansalaisista. 5% väestöstä on muslimeita.

Kulttuuri

6) Aina vuoteen 2009 Hollannin virallinen kukka oli tulppaani, kunnes se muutettiin auringonkukaksi taiteilija Vincent van Goghia kunnioittaen.

6) Hollannilla ei ole virallista kukkaa, mutta tulppaani on maan epävirallinen kukka.

7) Puukengät ovat itse asiassa alunperin Saksasta, mutta Hollanti omi ne 1700-luvulla.

7) Puukenkiä on käytetty pitkin Eurooppaa (Hollannin lisäksi mm. Espanjassa ja Puolassa), mutta Saksasta en löytänyt mainintaa, joten voimme hyvillä mielin mieltää ne edelleen hollantilaiseksi keksinnöksi.

8) Alkoholin laillinen ikäraja on 18, kun taas kannabiksen vain 16.

8) Mietojen alkoholijuomien laillinen ikäraja on 16, vahvojen 18. Kannabiksen laillinen ikäraja 18 tai 21 coffee shopista riippuen.

9) Liikenneruuhkien vuoksi isoimmissa kaupungeissa voi liikkua kesäisin kuumailmapallolla paikasta toiseen.

9) Kuumailmapalloja en ole hirveämmin nähnyt taivaalla koskaan, mutta Emile tiesi kertoa, että mm. Delftin yliopisto suunnittelee tulevaisuutta ajatellen jonkinlaista ilmateitse tapahtuvaa liikkumista.

10) Koska Rotterdamissa valmistetaan polttoainetta, se on pienten kuljetuskustannusten vuoksi edullista muuhun Eurooppaan verrattaessa ja maksaakin noin 0,90€/litra.

10) Vaikka Rotterdamissa valmistetaan polttoainetta, hinta on silti yksi Euroopan korkeimpia ja maksaa tällä hetkellä noin 1,45€/l.

Politiikka

11) Nykyinen pääministeri on ensimmäinen naispääministeri koko maan historiassa, Femke Groenlinks. Hänen edeltäjänsä Jan Peter Balkenende joutui eroamaan skeittilautahaverista johtuneen poliittisen huutomyrskyn seurauksena.

11) Nykyinen pääministeri ei ole nainen, vaan herra nimeltä Mark Rutte. Hänen edeltäjänsä oli Jan Peter Balkenende ja vaikka hän kippasikin skeittilaudalla parisen vuotta sitten, siitä ei noussut poliittista huutomyrskyä, vaan klippi yksinkertaisesti nousi suosituksi internetissä.

12) Kuninkaalla ei ole lainkaan poliittista valtaa, vaan hänen tehtävänsä on vain edustaa maata. Kuninkaallinen perhe tuo valtavasti tuloja erityisesti turismista, jonka vuoksi tointa ei ole ainakaan toistaiseksi päätetty lakkauttaa.

12) Kuningatar Beatrixilla yllättäen on poliittista päätösvaltaa. Vaikka virallisesti kotimaan asioissa hänen valtansa on pieni, ulkomaanpolitiikkassa hänen sanansa painaa jonkin verran. Henkilökohtaisesti uskon Kuningattaren mielipiteillä olevan huomattavasti enemmän painoarvoa niin sisä- kuin ulkopolitiikassa kuin ulospäin annetaan ymmärtää.

13) Joka itsenäisyyspäivä paikallinen väestörekisteriliitto arpoo 300 kansalaista osallistumaan maan virallisiin itsenäisyyspäivän juhliin, jotka järjestetään kuninkaallisessa kartanossa.

13) Hollannissa ei ole varsinaista itsenäisyyspäivää, mutta 5. toukokuuta juhlitaan vapautumista natsi-Saksan miehityksestä. Ikävä kyllä kansasta ei arvota onnekkaita mukaan mihinkään juhlanviettoon.

14) Kansanäänestyksiä järjestetään verraten usein, noin kerran kahdessa kuussa, mutta äänestysaktiivisuus on monesti alhaista.

14) Kansanäänestyksiä järjestetään harvoin ja silloinkin melko alueellisesti.

15) Parlamentti koostuu senaatista ja alahuoneesta. Alahuoneessa istuu 100 jäsentä, jotka koostuvat neljän suurimman puolueen edustajista.

15) Parlamentti koostuu senaatista ja alahuoneesta, joissa on yhteensä 225 jäsentä. Alahuoneessa jäseniä on 150, Senaatissa 75.

Historia

16) Hollanti itsenäistyi vuonna 1785 vapaustaistelijan Karel Oranje Onderbroekin ansiosta.

16) Modernin Hollannin itsenäistymisvuodeksi on yleisesti määritelty vuosi 1815, jolloin Wienin kongressissa muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta ja ensimmäiseksi hallitsijaksi määrättiin Vilhelm I. Silloiseen Hollantiin kuului myös Belgia, joka kuitenkin itsenäistyi vuonna 1830.

17) 1900-luvun alussa Hollanti oli vaarassa hajota kahteen osaan kielellisin perustein: flaamin ja friisin kielten mukaisesti.

17) Kahtia hajoaminen erityisesti kielellisin perustein ei ole ollut tapetilla Hollannissa. Sen sijaan naapurimaassa Belgiassa tästä on puhuttu paljon viime vuosien aikana, jossa ranskankielinen ja hollanninkielinen osa ovat välillä vähän napit vastakkain.

18) 1960-luvulla Hollannin lippu ehti olla 8 kuukautta oranssi-siniraitainen (vapaustaistelija Kaarle Oranje Onderbroekin kunniaksi - Oranje = oranssi), kunnes lippu palautettiin suuren vastustuksen vuoksi aiempaan ja nykyiseen muotoonsa.

18) Hollannin nykyinen lippu esiteltiin ensimmäistä kertaa vuonna 1572 ja se oli yksi ensimmäisistä kolmivärisistä lipuista. Nykyisin se on vanhin kolmivärinen lippu, joka on edelleen käytössä. Alkuperäisessä lipussa punainen oli itse asiassa oranssi, mutta oranssi kangasväri oli vaikeaa hallittavaa ja näytti punaiselta pian värjäyksen jälkeen, joten 1600-luvun puolivälissä viralliseksi väriksi oranssin sijasta vaihdettiin punainen.

19) Alankomaiden korkein kohta Vaalserberg (322,7m) oli vielä 1800-luvulla joitakin metrejä korkeampi. Kukkulasta ajettiin kuitenkin niin paljon maata nostamaan merenpinnan tason alapuolella olevaa maanpintaa, että kukkula levisi ja madaltui suhteellisen lyhyessä ajassa muutaman metrin. On myös spekuloitu että mittalaitteissa tai -tyylissä on alunperin tapahtunut virhe ja kukkula näin ollen ei ole madaltunut muuta kuin luonnollisen eroosion vuoksi.

19) Alankomaiden korkein kohta on Vaalserberg (322,7m). Sen korkeuden muuttumisesta ei ole spekuloitu, niin kuin väitin.

20) Toisen maailmansodan aikana Hollannin hallitus ja kuningasperhe pakenivat Alankomaiden Antilleille Saksan miehitystä.

20) Toisen maailmansodan aikana Hollannin hallitus ja kuningasperhe pakenivat Lontooseen Saksan miehitystä. Kuningasperheen lapset puolestaan lähetettiin Kanadaan.

Ruokakulttuuri

21) Yksi perinteisistä hollantilaisista ruoista on kuningaskeitto, jonka kehitti Willem III:n keittiömestari. Keiton oli tarkoitus tarjota kansalle terveellistä esikuvaa ja se on samantapainen kuin suomalainen kesäkeitto.

21) Minä luulin pitkään että yksi perinteisistä hollantilaisista ruoista on kuningatarkeitto, jonka kehitti Kuningatar Vilhelmiina näyttääkseen kansalle esikuvaa terveellisestä ruokavaliosta. Kävi kuitenkin ilmi, että Emile oli kertonut minulle tämän tarinan monesti, mutta unohtanut kertoa, että se oli hänen itse keksimänsä vitsi. :D Kuningatarkeitto on kyllä olemassa, mutta syitä sen syntyyn emme tiedä.

22) Niin kuin Suomessa, myös Hollannissa valmistetaan ja syödään salmiakkia.

22) Niin kuin Suomessa, myös Hollannissa valmistetaan ja syödään salmiakkia. Hollannissa salmiakki tosin tunnetaan nimellä drop.

23) Hollannissa syödään yllättävän paljon hevosenlihaa, erityisesti Pääsiäisen aikaan.

23) Hollannissa ei syödä hevosenlihaa. Tai mistä noita meetwursteista aina tietää, mutta sitä ei syödä ainakaan poikkeuksellisen paljon.

24) Pienin mahdollinen tuoppikoko ravintolassa on 0,436l (tunnettu myös nimellä kopje van Amsterdam).

24) Pienin mahdollinen tuoppikoko ravintolassa on noin 2dl.

25) Hollantilaiset tykkäävät syödä ranskalaiset majoneesilla, mutta toinen melko suosittu ranskalaiskastike on appelsiinimajoneesi.

25) Appelsiinimajoneesista en ole kuullutkaan. Ehkä pitäisi kokeilla. :D

Kälynen käly, Johanna, Karkki, Soile ja Perla tiesivät hienosti kohdan 22 olevan ainoa totuudenmukainen juttu koko listassa. Ikävä kyllä kukaan ei kuitenkaan osallistunut varsinaiseen kilpailuun ja korjannut vääriä tietoja oikeaksi, joten kilpailu jäi vähän vaisuksi. Kiitos kaikille arvanneille!

Yhteenveto Teksasista

2010-11-24T23:16:00.000+01:00

Kotona Delftissä ollaan taas. Saavuimme eilen aamulla pitkän matkan jälkeen sateiseen ja kylmään Hollantiin, mutta säästä huolimatta olin silti aivan fiilareissa kotiinpaluusta. Viimeisinä päivinä Teksasissa yövyimme Dallasin keskustassa todella kauniissa ranskalaistyyppisessä hotellissa. Hotelli oli ihana, samoin henkilökunta. Laukkumme huoneeseen tuonut vanhemman portieerin ääni, tyyli, hieman ulkonäkökin muistutti minua Bill Clintonista. Kaikki kyseisen hotellin portieerit olivat muutenkin aika vanhemmanpuoleista, joka yllätti minut ja minun teki mieli auttaa Billiä, joka tärisevin käsin nosteli matkatavaroitamme. En kuitenkaan kehdannut, sillä työtään hän teki, joten korvasimme passaamisen hyvällä tipillä, niin kuin asiaan kuuluu.

Dallasin keskustassa kävimme ensin John F. Kennedyn historiikkia läpi. Kävimme paikalla, jossa hänet salamurhattiin. Tutkimme hänelle tehtyjä patsaita ja kunnianosoituksia, juttelimme Kennedyn museon edessä olevien salaliittoteoreetikkojen kanssa, jotka pitivät vaihtoehtoista showta aivan ilmaiseksi asiasta kiinnostuneille. Salaliittoteoreetikkojen jutut olivat niin mielenkiintoisia, että lopulta jätimme koko virallisen tarinan kertovan museon välistä ja ostin vaihtoehtoisen lehden kymmenellä dollarilla teoreetikoilta (halvemmalla kuin museon sisäänpääsylipun hinta yhdeltä henkilöltä). Paikalla oli eräskin miekkonen, joka oli ollut kertomansa mukaan yksi tutkijoista Kennedyn salamurhatapauksessa. Sen vuoksi häneltä löytyi ennenjulkaisematonta materiaalia, kuten aitoja valokuvia Kennedyn ruuminavauksesta (yack, mutta kuvat kyllä kääntävät virallisen tarinan päälaelleen). Jutustelut olivat mielenkiintoisia ja vaikka emme itse museossa käyneetkään, tämä oli juuri sitä mitä olinkin lähtenyt hakemaan paikalta.

Saavuimme Dallasin keskustaan lauantaina aamulla ja tämä päivä oli siitä sopiva, että Emile huomasi netistä, että kaupungissa olisi samana iltana joulun avajaiset. Hotellimme oli hyvällä sijainnilla, joten tapahtumaan ei ollut pitkä matka ja koska pääsimme todistamaan amerikkalaista joulun avausta, meitä ei enää niin kauheasti harmittanut Sinterklaasin Hollantiin saapumisen missaaminen tänä vuonna. Amerikkalainen joulun avaus oli kiva nähdä: paljon valoja, paljon lapsia, paikallisia herkkuja, joululauluja ja sen sellaista. Viola erityisesti oli aivan innoissaan ja hän aivan itse yritti hakea kontaktia paikallisiin lapsiin (josta olin todella positiivisesti yllättynyt, sillä Viola on useimmiten melko varautunut isojen lapsijoukkojen keskellä).

Sunnuntaina vietimme päivän Dallasin akvaariossa, joka ulospäin näytti pieneltä kopperolta, mutta jonka sisusta oli täysi yllätys ja hyvä sellainen. Tämä on paikka, jota voin suositella jokaiselle Dallasiin menijälle. Akvaariosta nimittäin löytyi kaikkea muutakin kuin kaloja. Ensin kävelimme sademetsän läpi, jossa näimme paljon eksoottisia lintuja, apinoita, muurahaiskarhunkin. Terraarioissa näimme myrkkysammakoita, hämähäkkejä, käärmeitä ja jopa lepakoita. Alemmalla tasolla oli saukkoja, pingviinejä, leopardi, alligaattoreita ja krokotiileja ja aivan alakerrassa oli itse akvaario, josta löytyi erilaisia eksoottisia kaloja, mutta myös iso akvaario, jossa seurasimme vasarahaiden, sahahaiden, riuttahaiden, merikilpikonnan, rauskujen, piraijoiden ja muiden merenelävien menoa isossa tunnelissa. Toisessa isossa akvaariossa uiskenteli manaatti, pienempiä kilpikonnia ja muita harmittomia isoja kaloja. Viola rakastui tunneliakvaarioon niin perinpohjaisesti, että vietimme tunnelissa ainakin 45 minuuttia ihastellen haiden menoa. Satuimme sinne vielä niin sopivalla hetkellä, että pääsimme todistamaan ruokinta-aikaa, kun altaaseen viskeltiin kalanpuolikkaita, simpukoita ja pieniä mustekaloja. Akvaariosta jäi kaikenkaikkiaan varmaankin koko matkan parhaimmat muistot.

Mutta nyt muihin matkaan liittyviin juttuihin. Tein itselleni listan kysymyksiä matkasta, joihin ajattelin vastata blogissa ihan vain muistoksi meille itsellemme ja selvennykseksi muille, jotka seurasivat matkapostauksia.

Minkälainen sää oli Addisonissa ja Dallasissa marraskuussa?

Yllättävää kyllä, vaikka Addisonin ja Dallasin välimatka on vain noin 25km, sää oli yllättävän erilainen keskustan ulkopuolella Addisonissa. Aamuisin oli kylmä, niin kylmä, että vilu tuli ulkona jopa takki päällä. Asteita taisi olla yön aikana noin 5c. Päivisin lämpötila kuitenkin kohosi melkein joka päivä sellaisiin lukemiin, että t-paitasillaan pärjäsi hyvin, mutta pitkät hihat olivat silti ihan hyvä juttu. Dallasin keskustassa puolestaan oli huomattavasti lämpimämpi ympäri vuorokauden. Päivisin ilma tuntui jopa melkein trooppiselta.

Mikä yllätti positiivisesti?

Jotkin asiat olivat asteen ainakin Hollantia halvempia, kuten lelut ja vaatteet. Tämänpä vuoksi saimme tehtyä valtaosan jouluostoksista Teksasissa.

Muita ihania ylläreitä oli hotellin lämmitetty ulkouima-allas, Addisonin pikkuruinen, idyllinen keskusta ja suhteellisen hyvät kävelymahdollisuudet.

Mikä yllätti negatiivisesti?

-Pääasiassa hintataso. Aiempiin matkoihin verrattuna olin todella yllättynyt joidenkin asioiden hintavuudesta. Hotellihuone maksoi perus 200 dollaria yöltä, mutta tähän hintaan ei sisältynyt aamiaista, josta piti pulittaa erikseen 13-16 dollaria per henkilö joka aamu, jolloin sitä halusi syödä. Söimme aamupalan hotellilla noin joka toinen päivä. Aamiaistarjonta oli monipuolista ja maukasta, mutta hinta oli mielestäni silti aika suolainen. Kalliilta vaikuttivat myös Starbucksin perusvoileivät, joista pulitin lähes seitsemän dollaria per leipä. Hintaa leivissä ei mainittu lainkaan tiskillä, enkä ajatellut niiden olevan niiiin kalliita, mutta kassalla leuka putosi melkein maahan, mutta maksoin mukisematta kahdesta perusvoileivästä sen 12,80$ (+ verot) ja olin ostamatta leipiä Starbucksista tämän jälkeen. Muutenkaan en ole Starbucks-fani, vaan oikeammin minua jopa hieman ärsyttää se kuinka joissain paikoissa ei yksinkertaisesti tunnu olevan muuta tarjontaa kuin aina sama jättiläismäinen Starbucks.

-Dallasin keskusta. En oikein tiennyt mitä odotin Dallasin keskustalta, mutta olin kuitenkin hieman pettynyt todellisuuteen. Kun lähdimme ensimmäisenä aamuna kävelylle, ihmettelin aluksi miksi keskustassa oli niin hiljaista. Olimme miljoonakaupungin ytimessä ja hyvässä osassa kaupunkia, mutta emme nähneet jalkaisin ketään muita liikkeellä. Autojakin meni vain harvakseltaan. Olimme ehtineet kävellä ensimmäiseen isoon risteykseen, kun joku alkoi heittää meitä pelipoleteilla jostain yläilmoista. Poletit kimposivat katuun kovaa vauhtia ja riuhtaisin Violan rattaiden kuomun paikoilleen ja kipitimme risteyksestä vauhdilla pois. Poletit seurasivat meitä niin pitkälle kun niitä viskovan dillen hauis antoi periksi. Onneksi yksikään ei kuitenkaan osunut meihin, mutta tämän jälkeen minua kieltämättä pelotti liikkua keskustassa. Emme nähneet ihmisiä kävelemässä muutenkaan sen kummemmin, turistinähtävyyksiä ja joulun avausta lukuunottamatta.

Mikä yllätti muuten vain?

-Alueen kaupallisuus. Erityisesti Addisonin keskustan ulkopuolinen alue oli yksi kauppojen keskittymä ja välillä tuli sellainen olo kuin ihmisillä ei olisi siellä muuta tekemistä kuin käydä ostoksilla ja syömässä päivät pitkät. Yllätti myös se, että ihmiset tekivät jättiostoksia kaupoissa ja käyttivät ruokakuponkeja ostosten maksuun - jotenkin luulisi, että tiukalla budjetilla sitä osaisi karsia ostoksiaan vähän enemmän, mutta mistäpä minä olen näitä asioita arvioimaan kun en tiedä taustoja sen paremmin. Tätä kuitenkin näin kassajonoissa sen verran, että se pisti minut pohtimaan asiaa.

-Heikkokuntoiset, työskentelevät vanhukset. Tämä myös pisti silmääni, sillä Bill Clinton-portieerin lisäksi meitä palveli myös muutama muu vanhempi ihminen, joka selvästi olisi kaivannut hyvälle eläkkeelle aikoja sitten. Eräskin kaupan kassalla työskentelevä nainen arvioni mukaan kärsi Parkinsonin taudista tai muusta neurologisesta sairaudesta, sillä kädet vispasivat niin, että hänellä oli tavaroiden pakkaamisen ja rahan käsittelyn kanssa ongelmia. Tällaiset tilanteet olivat minulle todella omituisia ja hieman vaivaavia, sillä minusta tuntui pahalta passuuttaa niin huonokuntoisia ihmisiä, vaikka kuinka asian yritti perustella sillä, että työtäänhän he vain tekivät. Sinänsä amerikkalaisen systeemin "tuntien" tämä ei kuitenkaan ollut kauhean odottamatonta.

Mikä oli odotusten mukaista?

Yritin lähteä matkaan ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, mutta oletuksieni mukaisesti monet asiat olivat suurempaa Teksasissa. Ensimmäinen hotelli oli isoin, jossa olen eläessäni ollut. Käytävät olivat pitkiä, hissejä oli kuusi kappaletta vierekkäin, kerroksia joku 16-17. Ruokaa oli aina lautasella liikaa, ellei sitä hakenut buffetista. Addison ainakin oli muutenkin hieman ehkä pröystäilevä, teksasilaiselle tyylilleen uskollisena.

Lähes kaikenlainen ruoka oli hyvää. Kävimme syömässä niin meksikolaista, amerikkalaista kuin italialaistakin kymmenen päivän aikana. Mutta ruoan hyvyyttä kompensoi vesi, joka oli pahaa. Niin raana- kuin pullovesikin maistui käsitellyltä ja oli minusta aika inhaa. Veden ei kuulu maistua.

Paras aktiviteetti?

Ensimmäisellä hotellilla kävimme Violan kanssa uimassa, joka oli meistä molemmista parasta ajanvietettä sillä välin kun Emile hihhuloi luennoilla. Toisen hotellin läheisyydessä parasta oli aiemmin mainittu akvaario.

Kotimatka meni hyvin. Lensimme Houstonin kautta Amsterdamiin ja minua jännitti vain ensimmäisen lennon aikana kun kone tuntui hakevan tasapainoa koko laskeutumisen ajan. Kotimaahan saavuttaessa parasta oli se, että Emilen sisko tuli hakemaan meitä aamutuimaan lentokentältä ja säästyimme täysin junailusta ruuhka-aikana siskon avuliaisuuden vuoksi.

Erilainen 3-vuotissynttäripäivä

2010-11-18T21:08:00.009+01:00

17. marraskuuta aamulla herätessä laulamme synttärisankarille ensimmäisenä laulun. Sitten kaivamme esille lahjan (laatikko, jossa oli 30 pikkuautoa) ja menemme hotellin aamupalalle.

Emile on tapaamisissa ja luennoilla lähes koko päivän. Kulutamme Violan kanssa aikaa uiden ja leikkien, mutta illaksi pääsemme kaikki yhdessä ulos syömään. Olen sattumalta aiemmin huomannut erään läheisen ravintolan pizzalistaa suitsutettavan eräässä paikallisessa lehdessä, joten otamme kyseisen paikan suunnaksi. Hotellimme alueella kävelymahdollisuudet ovat ihan hyvät ja jalkakäytäviäkin löytyy lähes jokaiseen suuntaan. Matkalla ravintolaan näemme erikoisen ilmiön... älyttömän määrän lintuja! Niitä on parveittain ja ne täyttävät katot, parkkipaikat, puut ja sähköjohdot.

Olemme perillä BJ's nimisessä ravintolassa kymmenessä minuutissa.

Tarjoilija tulee kertomaan kuinka he ovat uudistaneet ruokalistaa. Kysyy onko meille ehtinyt muodostua lemppareita aiemmasta listasta. Kerromme olevamme ensimmäistä kertaa koko ravintolassa ja itse asiassa ihan vaan visiitillä koko maassa. Tarjoilija pitää viiden minuutin värikkään ja mukaansatempaavan luennon mielestään parhaista ruoista listalla. Tämä marjajälkiruoka on niin hyvää, että syön niitä vähintään yhden päivässä ja katsokaa nyt tätä mahaa, hän hyllyttää olematonta kumpua. Ja sitten ne porsaankyljet... ne sulavat suuhun, ne on niin mureita ja hyviä, mmmm, hän jatkaa. Viiden minuutin ruokalistan esittelyn jälkeen hän pääsee talon oluisiin ja muihin juomiin. Lopulta Emile tilaa jonkun talon oluen ja minä lupaan maistaa talon omaa root beeriä, limpparia, joka maistuu aivan vihreältä Orbit-purkalta. Tilaamme Violalle lastenlistalta alkupalaksi spaghettia marinarakastikkeella, lisukkeiksi ranskalaisia ja juomaksi appelsiinimehua. Viola ei ole uskoa korviaan kun saa kuulla saavansa niin pastaa että ranskalaisia ruoaksi. Ruoan saapuessa Viola ei voi vieläkään uskoa, vaan syö molemmilta lautasilta vuoronperään. Me tilaamme Emilen kanssa pizzat: yhden bbq-kanapizzan ja yhden pekonijuustohampurilaispizzan. Syömme pizzat puoliksi (tai no, söin yhteensä puoli pizzaa, vaikka tilasimme pienet annoskoot). Minua naurattaa ajatus, että pizza maistuu hampurilaiselta ja juoma purkalta. Only in America.

Kun kävelemme takaisin hotellille, on pimeä ja vaikka meillä on heijastimia, ne eivät kauheasti auta silloin kun autot ajavat metrin päässä tuhatta ja sataa. Yhdessä vaiheessa meitä lähestyvä auto tekee äkkinäisen koukkausliikkeen puoliksi jalkakäytävälle, koska joku on juuri tunkemassa hänen eteensä. Tööttö soi, seison jähmettyneenä paikoillani viiden metrin päässä tapahtumasta. Viola istuu rattaissa edessäni. Sydämeni unohtaa lyödä, mutta auto ehtii koukata uudelleen omalle kaistalleen. Kädet täristen jatkamme matkaa.

Huomaan kaukana edessämme siniset vilkkuvalot. Kun pääsemme lähemmäksi, näemme että aivan hotellimme edessä on sattunut kolari. Tällä automäärällä, nopeuksilla ja ajotavoilla en ihmettele yhtään. Haisee palaneelta. Palokunta on juuri lopettamassa sammutustöitä. Lähempänä näemme kaksi autoa pinossa: Toyotan lava-auto on puoliksi henkilöauton päällä (nokan ja etulasin päällä). Henkilöauto ilmeisesti ei ole ehtinyt jarruttaa ajoissa. Kuljettajia tai matkustajia emme kuitenkaan näe, vaan heidät on mitä ilmeisemmin ehditty jo kiikuttaa sairaalaan.

Kuvassa näkyy poliisin eristämä onnettomuuspaikka.

Lopulta kun kävelemme hotellille, eräs vanhemman puoleinen mies kysyy minulta mitä on sattunut. Kerron hänelle tapahtuneesta ja hän sanoo, että en minä sitä, vaan sitä että miksi koko hotellissa ei ole sähköjä? En ollut tajunnut ollenkaan, että koko hotelli oli sysimusta, sillä koko muussa ympäristössä valoa riittää. Sisällä aulassa palaa kuitenkin hieman valoja. Respa toimii kynttilänvalossa, baari on auki, joka sekin toimii kynttilänvalossa. Siellä täällä juoksentelee ihmisiä tärkeän näköisinä. Hotellin työntekijä tulee kertomaan meille, että jossain lähellä on sattunut onnettomuus ja että sen vuoksi hotellin sähköt ovat poissa käytöstä. Hotelli toimii varasähköllä, joten mm. hissit kyllä toimivat. Hetken aulassa istuskelun jälkeen Viola nukahtaa syliini ja päätämme painua huoneeseen. Yläikkunoista näemme hotellin taakse, jossa on sattunut aiemmasta auto-onnettomuudesta eriävä toinenkin auto-onnettomuus.

Taskulampun valossa peittelemme Violan ja hetken odottelun jälkeen käymme itsekin nukkumaan noin yhdeksältä illalla. Emile saa viestin kollegaltaan, joka kertoo että sähköjen pitäisi palautua klo 21-22. Keskiyöllä heräämme siihen, että huoneemme wc:ssä syttyy valo.

Aikamoinen 3-vuotissynttäripäivä.

Menomatka Teksasiin

2010-11-16T15:48:00.010+01:00

Terveisiä Teksasista!

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin kolmen aikoihin siihen, että Viola laatoitti sänkyyn ja itki. Sama trendi jatkui koko yön puoli seitsemään saakka. Perjantaina Viola voi jo paremmin, vaikka laatoitti silloinkin. Meidän oli tarkoitus lähteä lauantaina iltapäivällä kohti Teksasia Emilen konferenssimatkalle/perhelomalle. Ehdotin Emilelle joko matkan perumista tai ainakin Violan ja minun matkani perumista. Lopulta kuitenkin sovimme, että katsomme miten perjantain ja lauantain välinen yö, sekä aamu tulevat menemään ja teemme ratkaisut vasta silloin. Viola nukkui kyseisen yön kuin tukki ja oli aamulla niin virkeä, oma itsensä, että päätimme lähteä matkaan.

Amerikkaan matkustaminen ei ole koskaan ollut mitään herkkua, mutta voin vain todeta, että touhu menee pahemmaksi joka kerta. Tämä on nyt kolmas kertani Amerikassa; 14-vuotiaana vietin 3 viikkoa Floridassa ja kaksi vuotta sitten vietimme 2½ viikkoa Bostonissa & New Yorkissa. Homma menee koko ajan vain naurettavammaksi, sillä tällä kertaa emme saaneet ostaa lainkaan puolen litran pulloja lennolle, vaan juomien tuli olla alle kahden desin vetoisia ja suljettuna tietyn kaupan pussiin. Kauppa kyllä iloissaan myi alle kahden desin vesipulloja. Ostimme kaksi vesipulloa ja yhden appelsiinimehutölkin ensimmäistä matkaa ajatellen.

Schipholin kenttä oli jo jouluinen

Schipholin kentällä suoritettava, jokaiselle matkustajalle tehtävä haastattelu meni nyt leppoisammin kuin aikaisemmin. Kuka pakkasi laukut? Milloin? Onko kukaan muu nostanut laukkua? Kuinka tulitte lentokentälle? Mitä laukuissa on? Blaa-blaa-blaa. Virkailija oli kiva ja grillasi meitä vain minuutin ja päästi meidät suoraan portin omaan turvatarkastukseen, kokovartaloskannereihin, jotka mitä ilmeisemmin oltiin nyt vihdoin otettu käyttöön Schipholin lentokentällä. Vedin herneet nenään ja kysyin eihän lapseni joudu skannerista läpi. Ei joudu. Hyvä. Mutta olin silti kettuuntunut tilanteeseen. Olin kuitenkin lukenut riittävästi uutisia siitä kuinka tämä läpivalaisulaite saattaa vaikuttaa ihmisen terveyteen. Nostaa syöpäriskiä, saattaa vahingoittaa DNA:ta. Että terve vaan lentoilualan persepäät, jotka ovat tästä päättäneet. Itse skannaus ei ole kuitenkaan sen kummoisempi toimenpide. Jalat merkityille kohdille, skannaus tapahtuu sekunnissa ja sen jälkeen voit poistua skannerista. Emile oli täysin puhdas, mutta minusta skanneri poimi sen verran varoittavia merkkejä (silmälasien ja rintaliivien kaaritukien kohdalla), että jouduin vielä kopeloitavaksi. Jippii.

Sillä välin kun minua kopeloitiin, Viola rullattiin normiskannereiden välistä. Viola sai istua rattaissa koko ajan ja metalliskanneri luonnollisesti piippasi rattaiden vuoksi. Seuraavaksi vartija kopeloi Violan rattaat läpi noin kymmenessä sekunnissa. En voinut olla nauramatta tilanteen yksinkertaista typeryyttä, mutta pidin kuitenkin ilmeeni melko hyvin hallinnassa ja annoin turvatarkastajien hoitaa päätöntä leipätyötään. Anteeksi vain, mutta kukaan ei edes kurkistanut Violan rattaiden pullottavaan repputaskuun, jossa oli rattaiden sadesuoja, mutta oikean terroristin tapauksessa olisi voinut olla mitä vain. Tai, ehkä terroristi ei käyttäisi lasta kuljettaakseen räjähteitä koneeseen. Tai mistä sitä tietää. Toivottavasti ei.

Lento Amsterdamista Newarkin lentokentälle Manhattanin kupeeseen sujui suhteellisen hyvin. Olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa, jossa jokaisella matkustajalla oli oma pieni kosketusnäyttö ja valikoimissa melko laaja valikoima elokuvia, tv-sarjoja, musiikkia ja pelejä. Emile katseli matkalla Inceptionin ja Harry Potterin puoliverisen prinssin ja minä katsoin Dinner for Schmucks ja Nicolas Cagen Sorcerer's Apprentice -elokuvan. Kumpikin oli ihan katsomisen arvoisia. Viola viihtyi jonkin verran oman näyttönsä kanssa, mutta nukkui myös matkalla jonkin verran.

Viola pulautti lähes vauvamaisesti vain kerran lennon aikana, mutta noin kaksi tuntia ennen laskeutumista mahani alkoi tehdä hidasta käännöstä ympäri. Jätin iltapalan väliin ja luulin jo olevani selvillä vesillä. Kun kuitenkin saavuimme Newarkiin, kipitin ensimmäisenä vessaan lentokoneesta otettu oksennuspussi kainalossa. En kuitenkaan päätynyt laatoittamaan vessaa uudestaan, vaikka siltä aluksi tuntui. Menimme jonottamaan maahantulopisteen liian pitkään jonoon.

Jonossa se alkoi. Ensin tuli kylmä hiki, sitten huippasi. Emile ja Viola jäivät jonottamaan kun painuin vessaan. Palasin yhtä pahoinvoivana takaisin viidessätoista minuutissa, sillä pelkäsin, että myöhästymme seuraavalta lennolta. En kuitenkaan kestänyt seisaaltani jonossa, vaan kävin istumaan Violan rattaiden viereen lattialle oksennuspussi valmiiksi aseltuna naaman eteen. Kopissa istuva virkailija huomasi tilani kymmenen minuutin jälkeen ja tuli kysymään mikä minulla on ja tarvitsenko ambulanssia. Kieltäydyin ambulanssitarjouksesta, mutta olin helpottunut kun virkailija suostui ottamaan meidät jonon ohi tilani vuoksi.

Olin täysin pihalla ajankulusta kun vihdoin pääsimme jonottelun jälkeen jatkamaan matkaa. Newarkin kentällä edessämme oli vielä uusi turvatarkastus. Emile hermoili. Kun olimme turvatarkastuksessa, Dallasin koneen porttien kuulutettiin sulkeutuvan pian. Great. Tosin oloni oli tässä vaiheessa jo sen verran huono, että en välittänyt, mutta yritin silti parhaani mukaan toimia niin että ehtisimme koneeseen. Kengät piti tällä kertaa ottaa pois. Violan piti tällä kertaa kävellä itkuisena, väsyneenä ja yksin normiportin läpi. Kun olimme päässeet tästä turvatarkastuksesta ohi, meitä kuulutettiin portille. Ehdimme viime minuutilla ja olimme vikat matkustajat koneessa ja istuimme aivan viimeisellä penkkirivillä. Jos emme olisi päässeet jonon ohi maahantulopisteessä, olisimme aivan varmasti myöhästyneet jatkoyhteydestä.

Kun kone oli noussut ja lenteli suht tasaisesti ilmassa, poistuin vessaan. Olin taas kerran varma, että tällä kertaa laatta lentäisi. Kävin kahdesti vessassa sama mielessäni, mutta palasin joka kerta yhtä pahoinvoivana paikoilleni istumaan. Lopulta nukahdin istualteni. Heräsin siihen kun käytävältä kuului kiljumista. Istuin käytäväpaikalla ja katsoin tapahtumia. Noin kolmen metrin päässä meistä tapahtui. Käytävällä oli mies, joka oli juuri selvästi pyörtynyt tai saanut jonkinlaisen kohtauksen. Lentokoneessa kuulutettiin lääkäriä ja sellainen löytyi koneen etuosasta. Ennen kuin lääkäri kuitenkaan ehti edes saapua paikalle, muut matkustajat olivat saaneet miehen istumaan penkille ja hän oli tullut tajuihinsa. Koska olin juuri herännyt ja minulla oli ollut huono olo jo monta tuntia, en ehtinyt edes tajuta nousta ylös mennäkseni vessaan (enkä olisi edes päässyt, sillä käytävässä kuhisi lentoemoja sun muita pyörtyneen miehen vuoksi) kun aloitin elämäni ensimmäisen laatoitusprosessin lentokoneessa. Onneksi olin kantanut uskollista pahoinvointipussia mukanani jo edellisestä lentokoneesta ja sain sihdattua vatsalaukkuni sisällön (suurinpiirtein) pussin suusta sisään. Lentoemo huomasi oloni, toi isomman muovipussin pikkuisen paperipussin ympärille, toi kosteita paperipyyhkeitä ja juomista. Kysyi olenko raskaana, vastasin että en tietääkseni. Kymmenen minuutin kuluttua tuli pyytämään anteeksi kysymystään ja sanoin, että älä murehdi, kysymys oli ymmärrettävä. Lopulta hän toi kaavakkeen, jonka Emile täytti puolestani, jossa piti todistaa, että henkilökunta oli pitänyt pahoinvoivasta matkustajasta hyvää huolta. Ilmeisesti kyseessä oli et-voi-haastaa-meitä-oikeuteen-kaavake (vaikka sellainen ei olisi tullut mieleenikään).

Kello oli neljä yöllä Hollannissa kun kone laskeutui Dallasiin. Viola oli torkkunut koko toisen lennon ajan, mutta välillä herännyt meteliin ja oli kärttyinen. Laskun aikana hän itki ja halusi päästä äitin syliin. Ei auttanut, joten Viola itki siihen saakka kun pääsimme koneesta ulos. Oma olo ei ollut heppoinen loppumatkankaan aikana, mutta ilmeisesti kertarykäisy riitti ja virkistyin huomattavasti kun pääsimme Dallasin kentällä laukkuhihnojen jälkeen ulkoilmaan. Jaksoin vihdoin kävellä ja puhua kunnolla. Viola virkistyi samantien kun hiffasi pääsevänsä taksin kyytiin. Meillä ei ole siis autoa ja Viola tykkää matkustaa autolla kovasti.

Taksikuski oli todella mukava ja olimme perillä hotellilla puolessa tunnissa. Kello oli paikallista aikaa noin kymmenen aikaa illalla kun olimme vihdoin hotellin sängyssä. Erillisiä kehoituksia ei tarvinnut kun silmäluomet painuivat yksitellen kiinni. Nukuin todella levottomasti ja heräsin yöllä monta kertaa. Mittasin korvastani 39,4c asteen kuumeen, söin paracetamolia ja jatkoin unia. Heräsimme kaikki aamuyöstä, mutta Viola päätyi takaisin peiton alle aamulla ja niin kömmimme Emilen kanssa molemmat jatkamaan vielä omiakin uniamme. Nukuimme sikeästi aina kello 11 paikalliseen aamuun. Sunnuntain olin vielä selvästi kipeä, maanantainakin hieman vielä mahaa koski, mutta nyt tiistaina, vihdoin, oloni on jo melko normaali ja Emilen konferenssiloinnin sopivissa tauoissa voimme hieman tutustua lähemmin tähän betoni-kauppa-hotelli-keskittymään. Olemme nyt siis hieman Dallasin pohjoispuolella, mutta menemme Dallasin keskustaan loppuviikosta konferenssin loputtua leikkimään kokopäiväturistia muutamaksi päiväksi ennen kotiinpaluuta.

Aamupala, joka oli tosi hyvää, mutta jota söin liikaa heti sairastelupäivän jälkeen ja masu tuli uudelleen kipeäksi

Toistaiseksi en osaa kauheasti kertoa Teksasista, paitsi että kaikki ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja ihania. Ei mitään tekokohteliaisuuksia, vaan selvästi aitoa sydämellistä välittämistä (kuten lentoemäntä, taksikuski, hotellihenkilökunta). Ja ennakkoluuloni kaikki on isoa Teksasissa ei ole kauheasti muuttunut. Tyynyt ovat niin jättimäisiä, että selkä oli eilen aivan järkyttävässä krampissa ja käytin lopulta koristetyynyä nukkumiseen ja toivoin, että se on suht puhdas. Ja sänky on iso. Ja hotelli on iso ja loistelias ja ehkä vähäsen jopa pröystäilevä, mutta todella siisti. Ja autot ovat, luonnollisesti, isoja. Mutta yllättävää kyllä, hotellihuoneen TV on normaalikokoinen. :)

Koska ruokahaluni on jokseenkin tänään jo palautunut, en malttaisi millään odottaa päivän lounasta ja illallista. En ole syönyt lämmintä ruokaa sitten lentokonelounaan. Lounaaksi ajattelimme käydä syömässä jossain meksikolaisessa ravintolassa. Illallista emme ole toistaiseksi päättäneet.

Joten jospa se tästä elämä voittaa taas, hiljalleen.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Muistoja lapsuudesta

2010-11-07T19:25:00.000+01:00

Isthella haastoi, joten seuraavaksi vuorossa lapsuusmuistoja.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona?"

Vuosi-pari sitten eräs ala-asteaikainen kaverini (ekaluokalla paras kaverini) kertoi Facebookissa löytäneensä pian 20 vuotta vanhan ystäväkirjan. Olin siihen kirjaan kuulemma kirjoittanut, että minusta tulee isona "orava". Liekö haave johtunut silloisesta lempinimestäni "Taku", vai haaveilinko vain pienestä pesästä kuusen latvassa. Itselläni tällaisesta vastauksesta ei ole muistikuvaa, mutta pakkohan sitä on uskoa vanhaa ystäväkirjaa. Muistan kuitenkin itse haaveilleeni jossain vaiheessa lakimiehen urasta. Isäni oli kovasti tämän asian puolella sen vuoksi, että olin jo nuorena niin kova vääntämään, että sain asian kuin asian käännettyä omaksi edukseni. Nykyisin en enää vänkää ihan niin lujaa. Paitsi joskus.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Luin jossain vaiheessa läpi jokaisen Karvisen, jota Lahden kaupunginkirjastosta sain käsiini (englanninkielisiä myöten), kahlasin läpi myös kaikki Lassi & Leevi ja Asterix ja Obelix -sarjakuvat. Piirretyistä pidin eniten yhdestä VHS-kasetista, johon veljeni oli nauhoittanut Disneyn vanhoja piirrettyjä, sekä serkkuni Barbapapa-kasetista. Tv:stä katselin myös Snorkkeleita, Maija Mehiläistä, Peukaloista, Tao Taoa, Vili Vilperiä sekä tietysti Pikku Kakkosta.

3. Lempileikkejäsi?

Mökillä aivan paras leikki oli keksimämme "päivällinen", jossa yksi jäi saunalle laskemaan sataan sillä välin kun muut levittäytyivät piiloon isolle alueelle. Kun joku löytyi, joutui hän saunan terassille "vankilaan" ja ilmoitti kiinnijäämisestään huutamalla "pelastakaa, auttakaa!" Toiset saivat yrittää hiippailla saunalle (pelastaa pystyi vain koskettamalla uhria) ja pelastusoperaation jälkeen kaikki tekivät parhaansa hiippaillakseen uudelleen piiloon. Leikimme tätä monta kesää, kunnes joku aikuisista kekkasi, että mökillä ei ole sopivaa huutaa apukutsua ilman varsinaista hätää, emmekä koskaan kehitelleet uutta pelastushuutoa leikkiin.

Toinen mökillä tapahtuva huippuleikki oli sellainen, jossa yksi teki kilparadan kirjoittamalla pienelle paperilapulle vinkin seuraavaan vinkkiin. Vinkkejä oli yleensä noin kymmenen per kilpailu ja otimme aikaa kuka hoitaisi tehtävän nopeiten.

Lumileikit olivat tietenkin tosi mahtavia. Jokavuotinen lumilinnan rakentaminen, liukumäen jäädytys, tunnelin kaivaminen. Sisällä parhaita leikkejä oli värittäminen, legot, barbit, pikkuautot ja nintendo 64:n Giana Sisters.

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Harrastin "sukeltamista" jonkin aikaa, eli kävin uimahallilla silloin kun siellä sai uida räpylät jalassa. Kesällä uin todella paljon mökillä. Tykkäsin myös sulkapallosta, fresbeen heittämisestä ja talvisin luistelusta ja välillä myös hiihdosta.

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Kirka. Olin 4-vuotias kun kerroin mummilleni olevani ihastunut Kirkaan :D

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

Koska olen syntynyt sen verran lähellä joulua, synttäreitäni on usein juhlittu vähän sekaisin joulun kanssa. Parhaimpana kuitenkin muistan sen erään synttäripäivän kun olin seitsemännellä luokalla (kai voidaan laskea lapsuudeksi) Tiirismaan yläasteella (sama, jossa Vickan ja Dansku tekivät pirtelöitä viime viikolla) ja isäni ja äitini tulivat hakemaan minua koulusta kun koulupäivä oli vasta puolessa. Olin anonut puoli päivää vapaaksi, sillä lähdimme ajamaan jouluksi Tahkolle.

7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?

Tähän en jostain syystä keksi oikein mitään. Ehkä näin aikuisena ajatellen parhaita lahjoja ovat olleet Muumi-muki (jonka sain joskus 8-vuotiaana ja viime vuonna tarkistin, että kupilla on nykyisin arvoa noin 80€), laadukas sateenvarjo, jonka sain joskus 10-vuotiaana, joka on ollut käytössä ja on edelleen ehjä, ja pyyhe, jonka sain samanikäisenä ja joka on edelleen ihan hyvässä kuosissa. Leluista en osaa oikein sanoa muuta kuin tykkäsin (ja tykkään edelleen) lautapeleistä, joten todennäköisesti lapsena olen hihkunut eniten esimerkiksi Muuttuva labyrintti- ja Alias-peleistä.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et ole vielä tehnyt?

Opetella soittamaan pianoa. Tai kitaraa. Kirjoittaa kirjan.

----

Kuten yleensä, en haasta tähän ketään, mutta jokainen joka haluaa tämän tehdä, olkaa hyvät :)

Marraskuu

2010-11-03T17:29:00.001+01:00

Marraskuu. Olenko ainoa, jolle tuo yksi ja ainoa sana saa sekunnissa päähän pyörimään sen Miljoonasateen laulun?! Kesäkuun ohella marraskuu tuntuu olevan joka vuosi tuo ihana ruuhkakuukausi. Aah.

Alkukuussa on Emilen syntymäpäivät. Puolivälissä kummipoikamme, veljeni ja Violan syntymäpäivät. Loppukuussa äitini juhlat. Näistä tosin juhlimme vain Emilen ja Violan synttäreitä ja muille lähtee Suomeen onnentoivotukset, jollekin paketti ja jokunen puhelu. Violan synttäreitä juhlitaan ensin päiväkodissa, sitten oikeana syntymäpäivänä reissun päällä ja vielä reissun jälkeen sukulaisten ja ystävien kanssa Delftissä. Kolmiosaiset kolmivuotissynttärit, how else. Isänpäiväkin mahtuu alkukuun hulinoihin, jota tosin emme juhli täällä marraskuussa vaan kesäkuussa, mutta koska isäni asuu Suomessa, juhlimme ukinpäivää suomalaisen kalenterin mukaisesti.

Marraskuuhun mahtuu myös Sinterklaasin saapuminen, tuo ihana hollantilainen mukamas-joulun aloitus, jota minäkin odotan kuin pieni lapsi. Onhan kyseinen traditio ollut elämässäni vasta parisen vuotta, joten otan juhlan vastaan parivuotiaan hämmästyksellä. Vielä en ole kaivanut Sinterklaas-juttuja kaapeista, mutta emmeköhän pian ota Violan kanssa päiväprojektiksi koristella koti Sinterklaas- & Jouluhenkisesti. Joululaulutkin olisi startattava piakkoin, jotta ehtisin opettaa Violalle muutaman uuden laulun.

Tämän vuoden marraskuuhun mahtuu myös poikkeuksellisia juttuja, kuten tuleva Amerikan matka, ellei Islannissa oleva tulivuori päätä juuri purkautua. Ja sehän luonnollisesti tekisi jotain hallaa Euroopan ja USA:n välisille lennoille, sillä lentskarit kaartaa ymmärtääkseni aika usein Islannin päältä tai ainakin läheltä, vaikka lentelisivät minne päin maata tahansa. Tai en minä tiedä, mutta ainakin toistaiseksi tämä on ollut trendi. Eikä se meidänkään lento suoraan Teksasiin mene, vaan vaihdamme konetta New Jerseyn Newarkin kentällä, joten teemme pikapysähdyksen pohjoisessa.

Mutta tämän vuoden marraskuussa on jotain huippujännittävän poikkeavaa tiedossa. Nimittäin vauvoja. Kaksi tuttuani täällä Delftissä odottelee poksahtavansa marraskuun aikana. Eri asia sitten tietenkin on milloin näitä nyyttejä pääsee nuuhkimaan, mutta vauvauutiset on ehkä ihaninta ja sen vuoksi en malttaisi odottaa millään.

Tällä viikolla vielä tiedossa:

-Emilen synttärikakkureseptin etsintä, harkinta ja leivonta + muun tarjottavan pohtiminen. En osaa leipoa kermakakkuja, mutta jos joku tietää jonkun muunlaisen superhyvän kakun reseptin, saapi hihkaista!

-Ravintolaillallinen kymmenen muun ulkkarin kanssa.

-Sukulaisten kestitys Emilen synttäreiden kunniaksi.

-Joulukorttien kirjoittelu loppuun.

Ja mistäs sitä tietäisi vaikka jo jostain puksahtaisi pieni vauvakin tähän kaupunkiin tämän viikon aikana :) Ainakin tänään puhelimessa toinen näistä tutuistani kertoi, että supistukset olivat jo alkaneet, mutta ei vielä itsekään ottanut selkoa oliko kyseessä oikea vai valestartti. Epäili jälkimmäistä, mutta lupasi pitää ajantasalla.

Joka tapauksessa olen ihan hyperenergisellä tuulella ja täynnä rakkautta. ♥

Huomiseksi Emilen synttäriaamiaiseksi tiedossa:

-Scrambled eggs

-Vohveleita mansikoilla

-Jääkahvia

Lahjaksi kirjekuori, jossa on kortti, runo sekä pari dollaria ja kehoitus ostamaan niillä iPod dollarin kurssin vuoksi halvemmasta Amerikasta, josta tuo rakkaani on haaveillut siitä lähtien kun voitti nanokuvauskisassa hyperfuturistiset 3D-lasit, joiden toimimiseksi tarvitsee iPodin.

Nyt katoan takavasemmalle kattamaan pöydän uunissa muhivan kinkkukiusauksen kaveriksi.

AINIIN, JA MUISTA OSALLISTUA EDELLISEN KIRJOITUKSEN KILPAILUUN! :)

Satunnaisia juttuja Hollannista

2010-11-02T22:21:00.006+01:00

Perusasiat

1) Hollannissa on kaksi virallista kieltä: flaami ja friisi.

2) Rotterdam on väkiluvultaan Hollannin suurin kaupunki miljoonalla ihmisellä. Koko maassa on noin 13,6 miljoonaa asukasta.

3) 1. tammikuuta 2010 lähtien Hollantia on hallinnut kuningas Willem-Alexander.

4) Noin 70% Alankomaista on merenpinnan tason alapuolella.

5) Hollannin suurin uskonto on katolilaisuus, johon kuuluu 40% väestöstä. Toiseksi suurin uskonto on islam, johon kuuluu 15% väestöstä.

Kulttuuri

6) Aina vuoteen 2009 Hollannin virallinen kukka oli tulppaani, kunnes se muutettiin auringonkukaksi taiteilija Vincent van Goghia kunnioittaen.

7) Puukengät ovat itse asiassa alunperin Saksasta, mutta Hollanti omi ne 1700-luvulla.

8) Alkoholin laillinen ikäraja on 18, kun taas kannabiksen vain 16.

9) Liikenneruuhkien vuoksi isoimmissa kaupungeissa voi liikkua kesäisin kuumailmapallolla paikasta toiseen.

10) Koska Rotterdamissa valmistetaan polttoainetta, se on pienten kuljetuskustannusten vuoksi edullista muuhun Eurooppaan verrattaessa ja maksaakin noin 0,90€/litra.

Politiikka

11) Nykyinen pääministeri on ensimmäinen naispääministeri koko maan historiassa, Femke Groenlinks. Hänen edeltäjänsä Jan-Peter Balkenende joutui eroamaan skeittilautahaverista johtuneen poliittisen huutomyrskyn seurauksena.

13) Joka itsenäisyyspäivä paikallinen väestörekisteriliitto arpoo 300 kansalaista osallistumaan maan virallisiin itsenäisyyspäivän juhliin, jotka järjestetään kuninkaallisessa kartanossa.

14) Kansanäänestyksiä järjestetään verraten usein, noin kerran kahdessa kuussa, mutta äänestysaktiivisuus on monesti alhaista.

15) Parlamentti koostuu senaatista ja alahuoneesta. Alahuoneessa istuu 100 jäsentä, jotka koostuvat neljän suurimman puolueen edustajista. Suurin puolue on SGP (Staatkundig Gegrilde Partij), sitä seuraava PvdD (Partij voor de Deuren), kolmanneksi suurin puolue on D66 (Demogratineerde Partij) ja neljäs suurin puolue on CU (Chloristen Unie). 50-paikkaisessa Senaatissa istuvat puolestaan GL (GroentenenvruitenLinks), PVV (Partij voor de Vrijpostig), VVD (Volgensmijpartij voor Vrijgezellen en Demogratis), SP (Socialistische Prei) PvdA (Partij van de Allerlekkersteontbijt) ja CDA (Christen Demogratis Appelmandje).

Historia

16) Hollanti itsenäistyi vuonna 1785 vapaustaistelijan Karel Oranje Onderbroekin ansiosta.

17) 1900-luvun alussa Hollanti oli vaarassa hajota kahteen osaan kielellisin perustein: flaamin ja friisin kielten mukaisesti.

20) Toisen maailmansodan aikana Hollannin hallitus ja kuningasperhe pakenivat Alankomaiden Antilleille Saksan miehitystä.

Ruokakulttuuri

22) Niin kuin Suomessa, myös Hollannissa valmistetaan ja syödään salmiakkia.

23) Hollannissa syödään yllättävän paljon hevosenlihaa, erityisesti Pääsiäisen aikaan.

24) Pienin mahdollinen tuoppikoko ravintolassa on 0,436l (tunnettu myös nimellä kopje van Amsterdam).

25) Hollantilaiset tykkäävät syödä ranskalaiset majoneesilla, mutta toinen melko suosittu ranskalaiskastike on appelsiinimajoneesi.

Kuten aiemmin on käynyt jo ilmi, olen tänä vuonna seuraillut Suomen BB:tä aika tasaiseen tahtiin. Viime viikolla talon asukkaiden viikkotehtävänä oli keksiä "väärä, mutta uskottava kuva Suomesta". Kerroin Emilelle mitä talossa on käynnissä ja keksimme Emilen kanssa kahdessa minuutissa parempia juttuja Suomesta kuin BB-talon asukit päivän aikana. Eikä ihme, sillä eiköhän kyseinen neljän seinän sisällä kököttäminen samojen naamojen kera, ajoittain niukalla ruokavaliolla saisi kenen tahansa aivot hidastumaan, mutta eipä ne taida muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valkata taloon myöskään niitä penaalin terävimpiä kyniä. Lopulta päädyimme keksimään Emilen kanssa väärää, mutta uskottavaa kuvaa Hollannista, josta yllä oli selvästikin kysymys. Toivottavasti jaksoitte lukea tähän saakka hyppäämättä suoraan kommentoimaan :D

Vain yksi kohta ylläolevista väittämistä on totta. Tiedätkö mikä?

--------------------------------------------

edit:

Se kuka osaa korjata tekstin väittämiä eniten, voittaa yllätyspalkinnon. Yllätys sinänsä, etten vielä itsekään tiedä mikä se palkinto voisi olla ;D

Vastaa kommenttilaatikkoon ja käytä nimimerkkiä.

Kilpailu käynnissä 8.11. klo 10 saakka.

Onnea visaan! :)

Joulukirje

2010-11-01T21:05:00.003+01:00

Rakas Joulupukki,

varmasti tänäkin vuonna tontut on vakoillut kuka on ollut kiltti lapsi ja kuka ei ole ollut kiltti lapsi. Mutta en ole nähnyt tonttuja vielä ollenkaan. Ja minä oon ollut kiltti lapsi. Oikeestaan äiti ja isi sanoo, että oon tosi tosi kiltti lapsi. Useimmiten. Äiti kertoi että minun pitää kirjoittaa Joulupukille. Sitten Joulupukki osaa tuoda lahjat jouluna. Mutta Joulupukki, muista jookos että emme ole joulua kotona tänä vuonna. Me olemme ukin ja mummin kotona, Suomessa. Lähempänä Napapiiriä, äiti sanoi. Helpottaa ehkä hommia, niin että ole hyvä.

En pyydä kaikkea listassa, mutta aattelin antaa sinulle hyviä ideoita, joista voit kattella mitä tonttujen varastosta löytyy.

Vaatteita mulla on ihan kivasti, mut jotain multa puuttuu silti. Äitin mukaan mulla sais olla enemmän pitkähihaisia ja t-paitoja, kun niistä moni on kohta pieniä, niin että koko sais olla 104cm ja varmuuden vuoksi kerron, että kenkä on tällä hetkellä vähintään kokoa 24 ja mun syksykengät on jopa kokoa 25. Ja minä tykkään oikeastaan kaikeista väreistä, mutta erityisesti semmosista piristävän värisistä vaatteista. Ja sitten minä välillä tykkään sanoa että olen prinsessa (plinsessa) ja tykkään semmosista röyhelymekoista ja hameista. Mutta Joulupukki, yhtä asiaa pyytäisin. Nimittäin olisi ihan kiva saada myös jokunen kova paketti eikä pelkästään pehmeitä, joten älä keskity liikaa tähän vaatejuttuun, vaan katopa miten mun lista jatkuu.

Tykkään nykysin aika paljon Disneyn niistä semmosista vanhoista lyhytelokuvista ja tarinoista. Katotaan niitä Youtubesta, mutta se ei oo aina kätevin vaihtoehto, vaan olis kiva jos olis DVD-levy. Mulla on jo yks Disneyn DVD-levy ja se on Disneyn Seikkailusuosikit ja siinä on Akun ja Mikin ja Hessun juttuja ja ne on ylihauskoja, mutta arvaa vaan miten monta kertaa oon sen yhden levyn kattonut läpi, vaikka ei se haittaa, koska ne on hyviä juttuja, mutta ehkä jos löytyis tonttujen varastosta toinenkin levy, jossa olis eri tarinoita, ni olis tosi hyvä. Tässä levyssä tarinoita on Partiopojat, Opi ratsastamaan, Mikin asuntovaunu (ai että tämä on tosi hyvä!), Ilman purjetta, Mammuttipetäjä, Karavaanari Aku, Kahden viikon loma ja Aloha, ystävät.

Sitten oon pari kertaa katsellut lelukaupassa muistipeliä, mutta isi ja äiti ole vielä sellaista ostanut, mutta kuitenkin oon nyt aika varma, että voisin osata semmosta pelatakin ja voisin olla siinä kans aika haka. Ja jos tonttujen varastossa on valinnanvaraa, niin minusta kaikki luontoaiheiset jutskat on kivoja, niin ehkä se muistipeli vois olla sen aiheinen vaikka.

Mulla on nykyisin myös aika jänniä juttuja joista mä tykkään. Yks mun lempikirja tällä hetkellä on semmonen hämähäkkikirja, joka me ollaan lainattu kirjastosta kaks kertaa peräkkäin, kun en haluis et äiti vie sitä takaisin, ni kuitenkin siinä on semmosia hämähäkin kuvia, jotka ei oo piirrettyjä vaan oikeita valokuvia ja ne on jopa äitin mielestä vähän ällöttäviä, mutta minusta ne on ylihienoja ja esimerkiksi tarantellat on hauskan näkösiä, ja siis siinä kirjassa kerrotaan vähän niistä hämähäkeistä kanssa, että mitä ne syö ja miten ne metsästää ja sitten siellä on yks italialainen tarantella, joka tanssii ja minusta se on koko kirjan paras kohta, mutta siis tykkään hämähäkeistä. Ja esimerkiksi tämmönen hämähäkkikirja olis tosi kiva saada, kun kuitenkin oon ollut kiltti. Ja sitten se toinen jännä asia josta tykkään on kummitukset, mut toisin kuin hämähäkkien kanssa, kummitusten kanssa mä tykkään semmosista vekkulin näkösistä kummituksista, jotka ei oo pelottavan näkösiä, vaan semmosia lakanajuttuja. Ja jos kummituksista on joku kirja tai en mä oikein muuta keksi, mutta tämä nyt ei oo mikään välttis, mutta siis tykkäisin kuitenkin.

Kirjoista puheenollen, tykkään kyllä oikeestaan monenlaisista kirjoista ja tällä hetkellä luetaan äitin kanssa aina samoja kirjoja iltasaduiksi, kun mä en anna äitin lukea hollanniksi ja suomeksi meillä on aika rajallinen määrä semmosia ohuita iltasatukirjoja, joissa on riittävästi kuvia että saan kattella niitä myös. Mutta oon sen verran oppinut, että jaksan kuunnella satuja nykyisin aika hyvin, vaikka olis pidempiäkin tekstejä, mutta tykkään silti että jokaisella aukeamalla olis joku kuva kans. Luetaan tällä hetkellä kaksia eri kirjoja. Luetaan aika paljon Franklin-kilpikonnan juttuja ja niitä en tarviikkaan lisää ja sitten meillä on kaksi Pikku Jääkarhu-kirjaa, jotka on Minne matka, pikku jääkarhu? ja toinen on muistaakseni Pikku jääkarhu saa ystävän. Ne on minusta aika kivoja, mutta olen myös aika avoin kaikenlaisille muille saduille.

Niin ja sitten minä tykkään kauheasti kaikesta musiikista, mutta kun minä en sillee keksi mitä musiikkiaiheista juttua voisin pyytää, ni en osaa sitten pyytää mitään. Mulla on jo semmoset pienet kosketinsoittimet ja tamburiini, että semmosia en tarvii ja sitten mulla on joitain DVD-levyjä, joita tykkään kattella, että periaatteessa en tarvii semmostakaan ja sitten minulla on jo CD-levyjä ja äiti, joka laulaa melkein aina kun pyydän, että oikeestaan en tarvii mitään musiikkijuttua, mutta jos kuitenkin tontuilla on joku hyvä musiikkiaiheinen idea, jota en ehkä ole osannut ajatella, niin sen saa vapaasti toteuttaa.

Ja sitten tietty minä tykkään tosi paljon lentokoneista, autoista ja junista ja helikoptereista ja metroista ja raitiovaunuista ja poliisiautoista ja paloautoista ja ambulansseista, mutta siis näitä mulla kuitenkin on jonkin verran (tai ainakin joitain näistä), niin että tämä ei ole listan tärkein juttu.

Niin ja muistathan Joulupukki, että näitten juttujen ei tarvi olla uusia, vaan ne voi olla vaikka semmosia joilla sinun tonttusi eivät enää leiki tai semmosia, jonka olet löytänyt jostain käytettynä, niin minua ei haittaa, että ei oo alkuperäisessä pakkauksessa, kunhan vaan on sillee siisti kirja tai lelu tai vaate, niin kun se varmasti muutenkin olis.

Sitten Joulupukki tässä tämä kirje taitaa nyt olla ja jos pitää jotain kysyä, niin äiti sanoi että siltä voit kysellä lisää.

Rakkain terveisin,

Tosi kiltti Viola

Happy Halloween

2010-10-31T21:54:00.001+01:00

Yksi lapsuuteni lemppareista:

Oikeiden asioiden puolesta

2010-10-29T21:11:00.001+02:00

Ensin he tulivat hakemaan kommunisteja,

enkä tehnyt mitään, koska en ole kommunisti.

Sitten he veivät ammattiliittolaiset,

enkä tehnyt mitään, koska en kuulu ammattiliittoon.

Sitten he veivät juutalaiset,

enkä tehnyt mitään, koska en ole juutalainen.

Sitten he tulivat hakemaan minua,

eikä jäljellä ollut enää ketään puhumaan minun puolestani.

-Pastori Martin Niemöller (1892-1984) lausui saksalaisten intellektuellien passiivisuudesta natsien kansansuosion nousuun.

------

Puhu sitä mihin uskot. Älä valehtele. Älä vaikene. Puolusta heikompaasi. Puolusta oikeudenmukaisuutta silloinkin, kun se sotii itseäsi vastaan.

"Jos jokainen ihminen aloittaisi huomisen päivän tekemällä sen, minkä tietää olevan oikein, ei sitä mikä on helpointa tai taktisesti sillä hetkellä sopivinta, maailma muuttuisi yhdessä päivässä."

-David Icke (mukaillen)

Häät

2010-10-26T23:18:00.000+02:00

Kesän lopulla pohdimme Emilen kanssa ensimmäistä kertaa vakavasti avioitumista. Olimmehan siitä toki usein puhuneet, mutta emme niin, että olisimme itse asiassa alkaneet tehdä jotain projektin eteen, sopineet päivämäärää tai muuta. Elokuussa näin kuitenkin unen, joka kehoitti menemään seuraavassa syyskuussa naimisiin. Kun kerroin Emilelle unesta, hän vastasi sen olevan hyvä idea. Aloin selvitellä miten saamme homman etenemään. Toivoimme siis alunperin avioituvamme syyskuussa, mutta osasimme odottaa, että ihan niin nopeaan se ei ollut mahdollista ja olimme oletuksinemme aivan oikeassa: paperitöiden ja h-hetken kanssa oli oltava väliä kuutisen viikkoa.

Pienen jahkailun jälkeen päätimme hääpäiväksi lokakuun 18. 2010. Neljä vuotta aikaisemmin tuona samana päivänä oli Emile pyytänyt minua tyttöystäväkseen. Soitin vanhemmilleni ja varmistin heidän läsnäolonsa ja sovimme samalla heidät todistajiksemme. Ilmoitin sisaruksilleni, mutta en kutsunut heitä paikan päälle, sillä salissa, jossa meidät vihittäisiin, saisi olla paikalla vain kymmenen henkeä meidät mukaan lukien. Vaikka mielelläni olisin halunnut sisarukseni perheineen paikalle, en halunnut lyhyellä varoitusajalla aiheuttaa kenellekään paineita tänne tulemisesta ja tyydyin ilmoittamaan aikeistamme kirjeitse ja kertomaan tarjoavamme heille hääaterian seuraavalla kerralla Suomessa ollessamme. Emile kertoi perheelleen ja varmisti ainoan elossa olevan vanhempansa pääsemisen todistajaksemme vihkitilaisuuteen.

Alunperin jo tiesin, etten haluaisi isoja häitä, sillä halusin välttää morsian-syndroomaa (täydelliset kukat, täydellinen hääkakku, täydelliset kengät, täydelliset sitä-ja-tätä) kaikin keinoin ja hoidin vain välttämättömimmät varmistelut. Mekkoa etsin netistä, mutta en lopulta luottanut nettisivuun riittävästi tilatakseni sieltä mitään. Lopulta löysin hääpuvukseni sammalenvihreän satiinimekon Delftin keskustasta eräästä iltapukuliikkeestä ja ostin samasta liikkeestä tarvittavan kaulakorun. Pukuun sopivat kengät minulla olikin omasta takaa, joskus vuonna 2008, silloin 5-vuotiaan veljenpoikani valkkaamat seitsemän euron alesta ostamani hopeiset/valkoiset matalapohjaiset juhlakengät. True story. Mekkoni sovittelua jeesannut myyjä hyväksyi kenkäni osaksi asukokonaisuutta ja olin tyytyväinen, että sain käyttää jotain vanhaa omasta takaa osana sitä kaikkea uutta. Emilelle emme edes ajatelleet hommavamme pingviinipukua, vaan hääpäivänä Emile veti päällensä mustan pukunsa. Violan asukokonaisuus koostui edellisenä kesänä Suomesta ostetusta fuksianpunaisesta hameesta ja valkoisesta paidasta, Hollannin mummon sponssaamasta villatakista, valkoisista sukkahousuista ja vaaleanpunaisista tennareista.

Olimme suunnitelleet kutsuvamme Emilen sisarukset perheineen (sisko + 3, sekä veli + 2) hääpäivän illaksi kolmen ruokalajin illalliselle kauniiseen delftiläiseen ravintolaan. Olimme käyneet koesyömässä ravintolassa syyskuun aikana ja ruoka oli hyvää, joten puolitoista viikkoa ennen hääpäivää varasin ravintolasta pöydän kolmelletoista henkilölle. Vaihdoin ravintolan kanssa sähköpostia vielä muutamaa päivää ennen hääpäivää, sillä he keksivät ehdottaa kaikille yhteiseksi jälkiruoaksi yllätyskakkua, jonka hyväksyimme.

Hääpäivämme oli maanantai, joten sitä edeltävänä perjantaina vanhempani saapuivat Hollantiin. Häästressistä ei ollut tietoakaan ja ehdimme kiertää Amsterdamia koko lauantain. Joka päivä testasimme äitini kanssa uuden hiustyylin ja onneksi sunnuntaina löysimme sen tyylin, jolla päätimme laittaa hiukseni hääpäivän aamuna kuntoon.

Delftin vanha raatihuone. Kuva ei ole otettu hääpäivänä, mutta vihkiminen tapahtui tässä talossa.

Hääpäivä koitti. Aamu meni verkkaiseen. Meidän olisi oltava raatihuoneella klo 10:15 aamulla. Saavuimme sinne, meidän perhe, vanhempani, Emilen äiti ja Emilen sisko miehensä kanssa (jotka tulivat valokuvaamaan tilaisuuden) kymmentä minuuttia etuajassa. Ovimies kysyi jos haluaisimme antaa Violan hoitaa sormusten jaon vihkimisen yhteydessä. Epäröin, mutta ovimies vakuutti tehtävän olevan helppo ja sellainen, ettei sitä tarvinnut harjoitella, joten suostuimme.

Siviilivihkijä saapui paikalle ja menimme kauniiseen huoneeseen ja istuimme punaisille samettituoleille. Hän kertoi, että hänen mielestään pariskunnat, jotka tahtoivat yksinkertaisen vihkitilaisuuden, eikä "poppenkastje maken" - nukketeatteria (hääsirkusta), olivat hänen mielestään yleisesti ottaen enemmän tosissaan ja menossa naimisiin oikeasta syystä. Vaikka nämä kenties olivat harjoiteltuja vuorosanoja, hänen puheensa lämmitti silti ja todensi sen, että olin tehnyt oikein kuunnellessani itseäni ja torjuessani kaikenlaiset bridezilla-venkoilut heti alkuun (isot prinsessahäät eivät olleen alunperinkään meitä varten, mutta varmasti sopivat joillekin muille hyvin!).

Viola istui ensin Emilen sylissä, kunnes tuli hetki nousta seisomaan ja ottaa kädestä kiinni. Siviilivihkijä pyysi Emileä nostamaan Violan vieressämme olevalle isolle pöydälle seisomaan. Siinä hetkessä kun katsoimme Emilen kanssa toisiamme silmiin, todistajien läsnäollessa, tajusin vasta konkreettisesti ensimmäistä kertaa tämän olevan se hetki. Muistan tilaisuudesta päällimmäisenä sen, että minua hymyilytti koko ajan. Viola vielä piti huolen, että hymy ei hyytynyt huulesta, sillä kun vihkijä kysyi minulta, tahdotko sinä, Tarja... Viola hihkui kovaan ääneen "nee, nee, nee" (ei :D), mutta vastasin Violan hihhuloinnista huolimatta "Ja!" :) Ja kun pujottelimme sormuksia ja Emile antoi minulle suukon, Viola seurasi esimerkkiä ja muiskautti samantien pusun keskelle otsaani. Joten tilaisuus oli erittäin rento, juhlallinen sekä hauska, ja ohi alle kymmenessä minuutissa.

Tilaisuuden jälkeen Emilen sisko lähti miehensä kanssa hoitamaan päivän askareita ja me muut tulimme lounalle ja kahville kotiimme. Iltapäivä sujui hyvin normaaleissa merkeissä (mm. käytin isäni rautakaupassa omana hääpäivänäni ja jouduin kyselemään poranteristä epäsujuvalla sanastollani, mutta lopulta kuitenkin onnistuneesti hollanniksi :D), mutta illaksi tälläydyimme uudelleen.

Illallinen oli maukas, seura iloista ja lahjapaketit laadukkaita. Valitsin omaksi alkuruoaksi kalaterriiniä ravulla ja savulohella. Pääruoaksi tilasin lammasta ja uuniperunaa. Emile söi alkuruoaksi pastasalaatin ja pääruoaksi naudanpihvin. Viola söi omaa ruokaansa, mutta myös varasi parhaat palat meidän lautasilta heti ensimmäisenä. Illallisen jälkeen vaihdoin hyvillä mielin hääpuvun yökkäriin, kömmin unille ja heräsin ensimmäiseen aamuun rouvana onnistunein mielin.

Jatkoa tulossa, sillä ensi kuussa suuntaamme Emilen konferenssimatkalle/häämatkalle Teksasin taivaan alle! :))

Viikko rouvana

2010-10-25T09:23:00.002+02:00

Eight years ago I glued in my dear diary a picture of you

And wrote "This is the man I will marry one day"

Without having never met you, I already knew

First time standing face to face you said hello with a kiss

Spilled coffee on your white knitted sweater, whoopsie

But with yourself you brought my life a bliss

A month after we had met, you asked me to stay

We never talked for how long, but here I am today

And I intend to prolong our journey as long as I may

--Kirjoitettu Emilelle hääpäiväksi 18.10.2010

Palaute

2010-10-15T13:30:00.002+02:00

Hyvä Ylen väki,

haluan kertoa olevani yksi tuhansista suomalaisista, jotka ärsyyntyivät Ylen ylireagointiin Kimmo Wilskan tapauksessa. Todennäköisesti myös Ylen johtoa ärsyttää oma hätäinen reaktionsa, joten onnittelut epäonnistuneesta aivoriihestä ja taas yhdestä naulasta Ylen konservatiiviseen arkkuun.

Arvostan Kimmo Wilskan tapaista tyyliä laittaa itsensä likoon ja herätellä katsojia tonttulakkeineen ja tyhjine olutpulloineen. Wilskan tempaus oli kieltämättä yllättävä, mutta kuten käy ilmi, valtaosa katsojista ymmärsi tempauksen olevan ennen kaikkea hauska, persoonallinen ja sydämellinen.

Kehoittaisin Ylen ylipalkattua johtoa miettimään seuraavia kysymyksiä:
1) Milloin aiemmin on kukaan ihminen saanut potkut siitä hyvästä, että on onnistunut saamaan valtaosan katsojista nauramaan?
2) Miksi alkoholiongelmainen työntekijä saa varoituksen ja ohjauksen hoitoon, mutta tyhjällä pullolla sekunnin mittaisen komediahetken pitänyt mies saa potkut?
3) Onko nauru kielletty reaktio uutisia katsellessa?
4) Onko Wilskan superlyhyt komediapätkä pahellisempaa katsottavaa kuin uutisten perustarjonta akselilla sota-terrorismi-väkivalta-pelottelupropaganda?
5) Kuka johtoportaassa ei edes ymmärrä sitä, että Youtuben sensurointiyrityksellä on toivottua päinvastaiset seuraukset?

Näin joskus muutama vuosi sitten Hollannin "konservatiivisella" tv-kanavalla säämiehen, joka oli kesken talven lisäillyt mielin määrin auringon symboleita pitkin sääkarttaa. "Oikeasti aurinko ei paista, mutta toivottavasti tulitte kuitenkin paremmalle mielelle", hän sanoi säätä selittäessään. Tämän jälkeen olen aina toivonut näkeväni kyseisen meteorologin ennustukset.

(Tämän palautteen lähetin eilen Ylen palateboksiin ja toivon myös monen muun kirjoittavan postia Ylelle.)

Musiikkikatsaus

2010-10-10T20:07:00.000+02:00

Näin seuraavan koosteen räpin historiasta joskus viime viikolla ja olen palannut kuuntelemaan sitä lähes päivittäin. Saa todella hyvälle mielelle.

Jimmy Fallon & Justin Timberlake - A History of Rap

Viime viikolla vastaan tuli eräs Iso-H:n laulu, joka sai minut yllättymään sisältönsä puolesta.

Iso-H - Vapaus

Paleface myös on sitten viime kuulemalta vaihtanut vähän tyyliä. Tykkään.

Paleface - Helsinki-ShangriLa

Satuin tänään törmäämään seuraavaan hollantilaiseen lauluun, joka jotenkin sykäytti.

3JS & Ellen ten Damme - Wat is Dromen

Seuraava laulu saa jäsenet nykimään väkisin.

Stromae - Alors on dance

Loppuun vielä klassikko artistin vuosipäivän kunniaksi.

John Lennon - Love

10 vierasta asiaa

2010-10-08T22:57:00.000+02:00

Isthellan blogista löytyi kiva meemi. Tässä siis lista asioista, jotka eivät tunnu ainakaan tällä hetkellä läheisiltä tai ajankohtaisilta:

1) Muutto kerrostaloasuntoon. Olemme etsineet viimeisen puoli vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti uutta asuntoa. Tahdomme kuitenkin sellaisen kodin, jossa olisi edes pienenpieni pläntti nurmikkoa.

2) Koulun aloittaminen. Toisaalta aloittaisin koulun uudelleen mieluusti, toisaalta en. Ideologisesti minua puistattaa järjestelmä, josta pääsee läpi vain kuuliaisesti tottelemalla ja tekemällä niin kuin käsketään ja haaveilen kuoriutuvani kotelosta ilman tätä, mutta realistisesti tiedän, että olisi järkevää mennä takaisin koulunpenkille.

3) Tosi-tv-ohjelmaan osallistuminen. 19-vuotiaana lähetin hakemuksen Idols-kisaan. Jänistin, enkä mennyt koelauluihin. Se oli lähin kontaktini tosi-tv-ohjelmaan. Nyt korkeintaan voisin kuvitella joskus osallistuvani johonkin tietovisaan, kuten Haluatko Miljonääriksi tai Heikoin Lenkki -ohjelmaan, mutta enpä ole niihinkään aivan hippulat vinkuen lähettelemässä hakemuksia.

4) Tiskikoneen käyttöoppaaseen tutustuminen. Tämä ihan sen vuoksi, että haluaisin tiskikoneen, mutta keittiömme, rakennettu jälkikäteen entiseen ullakkoon, on hieman modernimpaa keittiötä jälkijunassa ja tila/mahdollisuus asentaa tiskikone on hieman kortilla.

5) Yksityisautoilu. Tulemme nykyisellään toimeen varsin hyvin ilman autoa, mutta kieltämättä joskus sellainen olisi ihan kätevä. Esimerkiksi silloin kun hengitysvaikeuksista kärsivä lapsi pitää kiikuttaa asap lääkäriasemalle klo 19:30 perjantai-iltana. Näin siis viime viikolla. Keuhkokuume. 1 yö sairaalassa. Nyt kaikki hyvin.

6) Täysin kasvissyöjäksi alkaminen. Aloitimme kasvisruokakokeilut joskus keväällä 2008. Jaksoimmekin sitä yllättävän pitkään, mutta jossain vaiheessa homma alkoi lipsumaan ja syömme nykyisin 50/50 kasvisruokia ja liharuokia ja olen ihan tyytyväinen nykymenoon. Suosimme mahdollisuuksien mukaan fiksummin tuotettua lihaa yli teollisen lihatuotannon.

7) Kaukomaille suuntautuva lomamatka. Haluaisin, mutta eipä näy lähitulevaisuudessa sellaista reissua. Valtaosa lomailustamme suuntautuu Suomeen ja vaikka joka vuosi mietimme muita kohteita, päädymme lopulta tilaamaan liput toiseen kotimaahan.

8) Baareissa pyöriminen. En pysyisi hereillä, en jaksaisi meteliä. Käyn huomattavasti mielummin hyvällä illallisella ystävän kanssa. Olen virallisesti vanha.

9) Oikeisto. Elän sellaista vaihetta politiikan kanssa, että minua etoo lähes jokainen suurpuolue. Kaikki tuntuu olevan samanlaisia nysvääjiä tai populisteja, mutta kyllä minussa silti edelleen suurimpia myötähäpeän tunteita saa aikaan oma-napa-ajattelu. Minulla on kuitenkin edelleen kolme semi-suosikkia suomalaisten pienpuolueitten joukossa, joiden juttuja seurailen: Vihreät, Piraattipuolue ja toivonmukaan jossain vaiheessa riittävästi kannattajakortteja saava Suomen Talousdemokratian puolue.

10) Fanikirjeen kirjoittaminen jollekin bändille tai näyttelijälle. Siihen olen yksinkertaisesti jo liian vanha, mutta ei pidä unohtaa, että olen joskus varhaisteininä kirjoittanut fanikirjeitä mm. Hansoneille ja Noah Wylelle. :D

Koukussa suomettuneeseen hollantilaiseen formaattiin

2010-10-08T00:03:00.000+02:00

Että minulle piti käydä näin

Ja niin kuin minä vannoin, etten ikinä

Mutta silti niin salakavalasti se alkoi

Houkutus, tirkistys ja koukutus

Aloin seuraamaan Suomen Big Brotheria

Se kaikki alkoi niin viattomasti. Monta viikkoa sitten joku tuttuni jauhoi Facebookissa BB:n sisäpiiriläppää, jota en ymmärtänyt ja jonka lopulta googletin. Katsoin kyseisen videoklipin ja myötähäpesin kilpailijaa, joka taisi koettaa pudottaa käpyä ikkunan vieressä kasvavasta männystä ajatuksen voimalla kuuntelun sijaan kaikki ihmisbiologian tunnit. Perusanssi. Samaan aikaan lueskelin oikeita uutisia suomalaisen iltapäivälehden nettisivustolta, kun silmiini sattui joku repäisevä otsikko jostain BB-kilpailijasta ja erehdyin lukemaan uutisen. Ja kun luin uutisen, kävin etsimässä tv-kaistalta edellisen päivän jakson, sillä minun oli nähtävä omin silmin joku juttu, joka oli riittävän kiinnostava, mutta jonka olen jo unohtanut mikä se oli.

Seuraavana päivänä pohdin uusia asukkaita edelleen. Kävin lukaisemassa profiilit subin nettisivuilta. Ei ainuttakaan jousimiestä. Höh. Mutta minua kiehtoi se joku juttu ja katsoin lopulta yöhmyöhään tulitikut silmillä monen päivän jaksot putkeen. Olin virallisesti koukussa. Päivittäinen kierre alkoi tästä. Ensin maltoin odottaa lähetyksiä. Seuraavalla viikolla minun piti jo käydä välillä kurkkimassa subin uutisia siitä, oliko talossa tapahtunut jotain viimeisten tuntien aikana. Lopulta kuitenkin löysin tasapainon: Aamulla tsekkailen talon uutiset. Luen vain ne, jotka oikeasti kiinnostavat. Jos löydän aikaa, katson BB-extran, mutta illan päälähetystä odotan kellon kanssa silloin kun se on mahdollista.

Huomasin itsestäni, että en minä lopultakaan häpeä, että seuraan jotain näinkin aivotonta viihdettä. Vaikka BB:tä parjataan (ja olen itse kuulunut aiemmin jollain tasolla parjaajien leiriin), olen sujut sen asian kanssa, että minua nyt vaan sattuu kiinnostamaan mihin ihminen kykenee. Ja koska en voi sietää oikeassa elämässä isoveli valvoo -tyyppistä toimintaa, katson jaksoja jo ihan salaliittoteoreetikonkin näkökulmasta. Mitäs jos ne oikeasti testaa miten ihmiset reagoi mihinkin asiaan ja mitä voisi soveltaa tulevaisuudessa talon ulkopuolella joihinkin ryhmiin/yksittäisiin ihmisiin ja mikä hajottaa ihmisen ja milloin ihminen on heikoimmillaan ja milloin se tottelee ja milloin taistelee vastaan ja ja ja. Yksi iso psykologinen koe. Enkä olisi yhtään yllättynyt jos tämä psykologinen koe olisikin koko ohjelmaformaatin alkuperäinen idea, onhan formaatti nimittäin kehitelty salaliittoteorioita poikivassa maassa, Hollannissa.

Minä en pärjäisi talossa. Jo ihan sen vuoksi, että minusta olisi kamalaa käydä vessassa tai pesulla koko kansan kasvojen edessä. Enkä minä kestäisi ikävää perhettäni kohtaan rahan ja kyseenalaisen maineen vuoksi. Enkä minä kestäisi olla täysin eristyksistä ulkomaailmasta niin pitkää. Enkä minä osaisi totella joitakin idioottimaisimpia BB:n sääntöjä mukisematta. Senpä vuoksi minä en koskaan hakisikaan tuollaiseen ohjelmaan ja sen vuoksi oli talossa olevat kilpailijat välillä miten tolloja tahansa, ovat he jokainen jossain aspektissa minua selvästi nöyrempiä ja sopeutuvaisempia ihmisiä.

Yllättävää kyllä (alkuperäisestä perspektiivistäni katsottuna), mutta BB on onnistunut jo nyt antamaan minulle ajattelemisen aihetta. Kun luin ensimmäistä kertaa Paulin profiilin ja muutaman uutisen hänestä, myönnän ajatelleeni että onpa itsekeskeinen äijä. Mutta kun seurasin Paulin puuhia talossa, tajusin, että pinnallisen ensivaikutelman itsestään ilmeisesti ihan avoimesti antava Paulhan on oikeastaan aika kohtelias ja ajattelevainen tyyppi, muutamia sammakoita lukuunottamatta. Tykkäsin ajoittain myös Villestä ja on harmi, että hän oli vahingossa sellainen mölösuu, että joutui poistumaan talosta.

Tiedän, että tulen todennäköisesti seuraamaan BB:tä aina finaalilähetykseen saakka. Tiedän, että minulla on fiksaatio seurata talon persoonallisuuksien muuttumisia ja yhteentörmäyksiä jatkossakin. Asukkaita en halua kauheammin spekuloida, mutta sen sanon, että aito ja pirteä Marika saa minulta kaiken kannatuksen, jota voin ajatuksenvoimalla täältä saakka lähettää.

Vinkkejä vähän mihin sattuu

2010-09-28T21:48:00.007+02:00

Hyviä vinkkejä, joita olen joskus saanut:

1. Sipulin kuoriminen ei itketä lainkaan jos päässä on piilolinssit rillien sijasta. Toimii. Olen siltikin välillä masokisti ja pillitän sipulilaudan äärellä vain koska olen liian laiska laittaakseni piilarit silmiin vain sen operaation takia (enkä omista uimalaseja).

2. Vaikka käyttäisit minkä maalaista tietokonetta tahansa missä maassa tahansa, jos käytössäsi on Windows, ääkköset voi säätää asetuksista päälle. Käytän tälläkin hetkellä Hollannista ostettua läppäriä, jossa ääkkösiä ei näppäimistössä ole, mutta Emile on kikkaillut asetukset jotenkin niin hienosti, että voin Alt+Shift -yhdistelmää käyttämällä muuttaa sanakirjaa jatkuvasti hollannin näppiksen ja suomen näppiksen välillä.

Ä tulee silloin nappulasta '

Ö tulee nappulasta ;

Å tulee nappuasta [

(Minua ainakin ärsyttää kirjoittaa suomea ilman ääkkösiä. Asunnonvälittäjästä tulee asunnonvalittaja ja kun kertoo nähneensä jonkun, sana "näin" äättömänä muuttaa lausetta huomattavasti.)

3. Lasten kengät ovat ostettaessa sopivan kokoiset kun kantapään ja kengän väliin mahtuu aikuisen etusormi.

4. Hormonaalinen ehkäisy on huono vaihtoehto. Olin tätä mieltä jo ennen kuin törmäsin seuraavaan keskusteluketjuun (ja minusta jokaisen hormonaalista ehkäisyä käyttävän naisen kannattaisi lukea): http://uusimusta.squarespace.com/kesk-terveys/post/1066185#post1248136

Lisäksi eräs ranskalainen kaverini kertoi, että Ranskassa on yleistä tietoa se, että e-pillerit yhdistettynä tupakointiin nostaa syöpäriskiä aivan järkyttävästi. Ei sillä että minun pitäisi tästä henkilökohtaisesti huolehtia, mutta olin todella yllättynyt kun en ollut kuullut kyseistä väittämää koskaan aiemmin.

5. Vältä aspartaamia (E 951). Aspartaamia käytetään makeutusaineena useimmissa light-limppareissa ja karkeissa ja se on ollut yksi kiistellyimmistä lisäaineista historiassa. Aivokasvainten(kin) riskiä lisäävä makeutusaine aiheuttaa paljon kaikenlaista vaivaa.

Muita vinkkejä:

MTV3:n ohjelma Kadonneen Jäljillä on poskettoman koskettava ja ihana. Todennäköisesti te Suomessa asuvat tämän jo tiesittekin, mutta koska olen itse melko tuore ohjelman fani, ajattelin jakaa siinä toivossa, että tästä saa vinkin joku joka ei vielä tunne ohjelmaa.

Ja tätä nappulaa painamalla pääset lukemaan mielenkiintoisen jutun mielialalääkkeiden vaikutuksista. Suosittelen myös tutustumaan jutussa esiintyvään linkkiin, jossa lista kaikenmaailman raaoista ja/tai hulluista tapauksista, joihin on yhdistetty mielialalääkkeitä.

Lopulta vielä yksi vinkki:

Hyvä keino yösuunnistuksen harjoitteluun on laittaa mustat sukkahousut päähän. Maasto pimenee sopivasti, eikä hyttysiäkään tule silmiin.

(Pirkka-lehti 5/2003.)

50 asiaa minusta osa 10

2010-09-22T12:16:00.001+02:00

46. Kun olin pieni ja harjoittelin muistamaan kumpi on vasen ja kumpi oikea, opin sen muistamalla, että oikean käteni selässä on pieni punainen piste. Kyseessä ei ole luomi, mutta jotain sen tapaista ja nykyään sitä ei kunnolla edes näe ilman tihrustamista. Veljeni lisäksi auttoi muistamisessa kehoittamalla muistamaan, että autossa isi istuu aina vasemmalla, äiti oikealla (äitini hankki ajokortin myöhemmin; joskus 1990-luvulla muistaakseni).

47. Minulla on ajokortti, mutta ajan autoa vain muutaman kerran vuodessa silloin kun olemme Suomessa. En ole koskaan ajanut autoa muussa maassa kuin Suomessa.

48. Kun olin joku 7-9-vuotias ja ajoimme mökiltä kotiin, aloitin laskemaan suunnilleen Kouvolan kohdalla kuinka monta katuvaloa näen kotimatkan aikana. Kotipihassa ilmoitin luvuksi muistaakseni neljäsataajotain. Samalla veljeni kertoi, että oli alkanut laskemaan sammuneita katuvaloja samassa kohtaa kuin minä ilman että olimme puhuneet asiasta toisillemme. Aikuiset eivät uskoneet, ettemme olleet tehneet mitään sopimusta "laske sä noit sammuneet, ni mä lasken ne palavat", mutta minä tiedän itse, että kyseessä oli puhdas sattuma.

49. Suunnilleen tuon ikäisenä pelasimme usein bingoa ukkini ja mummini kanssa. Eräänä iltana isäni tuli peliin mukaan, ja meitä pelaamassa oli siis isovanhempani, isäni, veljeni ja minä. Jaoin kaikille bingolevyt sekä kourallisen muovinpaloja, joita käytettiin peittämään huudetut, osuneet numerot. Jossain vaiheessa isäni pyysi lisää muovinpaloja ja kahmaisin hänelle hyppysellisen peittopaloja. Kun peli oli pelattu, kävi ilmi, että jokaisella oli ollut juuri oikea määrä muovilevyjä peittämään jokainen oman levyn pelinumero. Puhdasta sattumaa tämäkin.

50. Ala-asteella pukeuduin naamiaiskilpailuihin kerran Matti Näsäksi (Nätti Masa oli roolinimi). Siskoni värjäsi hiukseni kertakäyttövärillä oranssiksi, joka kesti päässä koko kesän, ja vaatteetkin olivat kuin suoraan Matti Näsän kaapista. Toisen kerran pukeuduin Uuno Turhapuroksi. Silläkin kertaa siskoni meikkasi, auttoi pukeutumisessa ja laittoi hiukseni sokerivedellä (oli aivan kauheaa tahmaa, mutta kyllä tuli näköinen!) ja värjäsin hampaita hiilitableteilla. Lopulta kun jätin panostamisen sikseen ja pukeuduin "ylioppilaaksi", voitin koulun pukukilpailun. :D

Pikkuinen ♥

2010-09-22T11:07:00.001+02:00

Pikkuinen on käymässä päiväunille. Hän tarvitsee äidin viereensä makaamaan siksi aikaa, kunnes silmät sulkeutuvat. Mutta ennen nukahtamista hän kiipeää äidin yli ja peruuttaa itsensä äidin kainaloon peiton alle.

Ja kun pikkuinen katsoo laulu-dvd:tä, hän haluaa pomppia. Hän tarvitsee äidin sohvan viereen seisomaan ja pitämään käsivarsista kiinni, jotta hän ei kaadu. Ja hän pomppii, eikä äiti ole koskaan elämässään nähnyt sellaista iloa kuin mitä hän saa siinä hetkessä todistaa.

Pikkuinen tahtoo kävelylle, mutta puolivälissä matkaa hänen jalkansa jo väsyvät. Hän pyytää päästä äidin harteille istumaan. Äiti suostuu, vaikka siitä tulee hartiat kipeiksi. Hän suostuu, koska hän tietää pikkuisen olevan näin pieni vain hetken.

Ja silloin kun pikkuinen on ulkona kävelyllä isänsä kanssa, he välillä soittavat äidille. Hän kertoo äidille puhelimessa jokaisen bussin ja junan, jonka hän on nähnyt. Kotiin palatessa pikkuinen ilmoittaa kovaan ääneen jo ulko-ovelta olevansa kotona ja kun äiti riisuu pikkuisen ulkovaatteet, pikkuinen kertoo uudelleen mitä kaikkea hän näki.

Nyt pikkuinen nukkuu päiväunta, eikä tämä äiti tiedä sen parempaa taustaääntä kuin pieni, tasainen tuhina.

(Kirjoitettu jo viime viikolla)

Valokuvia

2010-09-09T21:07:00.000+02:00

Olen elänyt tarkoituksella viimeiset puolitoista viikkoa melkoisessa uutispimennossa. Tai no, luen edelleen uutisia todennäköisesti enemmän ja laajemmin kuin moni muu, mutta olen jättänyt perehtymättä niihin sen kummemmin. En ole myöskään käyttänyt Youtubea viime aikoina juuri nimeksikään. Minulle nimittäin tuli yksinkertaisesti mitta täyteen maailmankatastrofijakaikkitekeminenontappavaa -uutisia. Oloni on ollut viime aikoina siis huomattavasti kevyempi, joten olen tehnyt sellaisia asioita kuin esimerkiksi valokuvannut normaalia enemmän. Otoksia, joista ajattelin nyt jakaa joitakin (itse asiassa aika montakin!):

Vanha Delftin kartta. Tämä teos löytyy eräästä delftiläisestä museosta, joka oli sisällöltään ihan kiva (sen minkä ehdin nähdä), mutta jonne en enää toista kertaa mene. Museoon ei saanut mennä rattaiden kanssa, eikä museolla ollut lainata rattaita. Sisälle museoon ei saanut myöskään ottaa edes käsilaukkua. Oli kivaa yrittää pitää aisoissa alle 3-vuotias, joka päästettiin pois rattaista ja hänelle ei saanut ottaa mukaan mitään virikettä. Alla oleva kuva on myös samasta museosta. Hirveän paljon muuta en sitten ehtinytkään kuvailemaan! :D

Alla oleva talokuva on otettu Delftin keskustorin liepeiltä. Tori on täynnä kauniita taloja. Kuvassa näkyvä terassi kuuluu italialaisravintola Strombolille, jossa olen kerran käynyt syömässä. Ravintola oli todella huippu, eikä ihme, sillä minut seurueineen sinne johdatti italialaiset tuttavamme.

Tämä talon seinä ei liity yllä olevaan kuvaan millään lailla, vaan on erään opiskelija-asunnon ulkoseinä. Tämän talon edessä opiskelijat järjestävät välillä lämpiminä iltoina rauhallista ajanvietttä roudaamalla kadulle mm. nahkasohvan ja pallogrillin sekä asiaankuuluvasti pari koria kaljaa. Seinässä ilmeisesti "syyllisten" nimet. ;)

Viime viikonloppuna Delftin tori muuttui massiiviseksi petanque-areenaksi. Kävelimme pikaisesti ohi sen enempiä pelejä seuraamatta, mutta onneksi säät suosivat pallonheittoa!

Joku oli tullut pelaamaan petanquea omalla Ferrarillaan! (Kyseessä siis pyörätuolille sopiva mopo.)

Viime viikonloppuna Delftissä myös palloiltiin hieman. Kuva eräästä keskustan kanaalista.

Alla olevassa kuvassa näkyvillä selvästi Delftissä kulkeva raitiovaunu. Hollannista löytyy mielestäni paljon erimallisia raitsikoita ja meillä käytössä on näitä hieman vanhempia.

Tosin kesäisin Den Haagissa voi bongata vielä vanhempia vuosimalleja...

...retroisiakin vuosimalleja jopa!

Kyseessä Violan herkkuleipä. Voileipä + voita + kinkkua + minitomaatteja. Slurps! Katoaa pieneen suuhun aika vikkelään.

Grillattua paprikaa ricotta-juuston kanssa. Joukossa on myös valkosipulia, balsamiviinietikkaa ja sen sellaista. Resepti on Albert Heijnin Aller Hande -lehdestä, joten löytynee halukkaille täältä.

Kiinalaisia nuudeleita kasvisten kera sekä maapähkinäkanaa. Ensimmäinen osio onnistui hyvin, jälkimmäinen ei, mutta hyvää oli silti! Resepti tähän ruokaan löytyy Aller Handen viimeisimmästä numerosta (ja niiden nettisivuilta). Tämä ruoka opetti, että Viola on ihan hulluna nuudeleihin.

Mustikkapiirakka, kuten kuvasta näkyy.

Vietimme viime sunnuntain Rotterdamin satamashow'ssa, jonne menimme Emilen siskon perheen kanssa.

Tapasimme siskon perheineen tämän patsaan juurella. Patsas on osoitettu Rotterdamin maratonin voittajille, joiden nimilaatat kiertävät patsaan jalustassa.

Näimme paaaaljon erilaisia veneitä, laivoja ja vaikka mitä muuta.

Ja sää suosi!

Kuvassa Erasmussilta.

Sillan juuressa oli erilaisia hälytysajoneuvoja, infopisteitä ja esityksiä.

Jotenkin tyypillinen kuva Hollannista. Äiti polkupyörällä lasten kanssa ison joen rannalla. Taustalla tyypillisiä taloja.

Esiintymään saapui myös laivaston joukot...

...jotka mm. esittivät kuinka Somalian vesillä kaapattuja aluksia otetaan takaisin haltuun merirosvoilta.

Päivä oli todellakin kaunis.

Maistoin sunnuntaina myös elämäni ensimmäiset churroni. Oli hyvää.

Liikennettä oli paljon, joka puolella ja kaikin mahdollisin tavoin.

Sattuipa vaan silmään!

Matkalla Rotterdamista kotiin.

Seuraavat kuvat otin keskiviikkona. Satoi.

Keskiviikko näytti niiiiin syksyiseltä. (Kuitenkin tänään lämpötila kipusi taas yli 20c asteen ja ulkona pärjästi hyvin t-paidassa!)

Tämä on erään keskustan eräkaupan näyteikkuna. Tunnistatko kartan?

Tässä hieman lähempää! :)

Lopulta elämä voittaa aina!

Loppukevennyksenä vielä Violan serkun synttäreiltä löytynyt hieno pyörä. Viola tykkää tällä hetkellä todella paljon kyseisestä tyttöbändistä.

Nämä sukat löytyi H&M:ltä. ♥

Olen luonteeltani todella kausittainen ihminen. En yleensä koskaan menetä kiinnostustani mihinkään asiaan totaalisesti, mutta vaihtelen tekemisiä ja kiinnostuksen kohteita mielialan mukaan. Joskus vaan tekee mieli lukea, toisinaan kuvata tai kokata. Jaksamiseni tiettyihin asioihin on nyt siis hetken tauolla, mutta jatkan taas kunhan on oikeanlainen fiilis!

Rahan valheesta

2010-08-14T00:55:00.001+02:00

Määrittele välttämättömyys.

Tuli tänään FB:ssä tämä kuva vastaan. Se pysäytti ainakin minut. Niin selvä, kammottava, kontrasti. Anteeksi vaan, mutta kylläpä Englannin kuningatar on kuvottava turkissaan ja helyissään.

Ja joskus tuntuu todella turhanpäiväiseltä yrittää itse tehdä mitään vähempiosaisten hyväksi. Lahjoitukset menevät ties mihin UFFin luksustalojen rakenteluun. Sekä jos UFFin tarina ei ota pattiin riittävästi, muistan joskus kuulleeni, että joidenkin avustusjärjestöjen kautta kulkevista tavarasta, mm. kolmestatoista vauvanruokapurkista vain YKSI pääsee perille kohteeseen. Loput hupenevat korruptoituneisiin käsiin.

Tuntuu todella rasittavalta tietää, että maailman 2 rikkainta prosenttia omistaa yli puolet maailman varoista. Ja 10% rikkaimmista omistaa jopa 85% maailman varoista. Samaan aikaan kun puolet maailman väestöstä elää alle 2,5 dollarilla päivässä. Joten välillä kihahdan täysin kaikenmaailman kuninkaallisille, pankkiireille ja muille narsistisille ökypelleille. Kovastihan eräätkin rikkaat kehuvat lahjoittavansa, mutta eipä tuota tulosta juuri näy. Nälkää näkee jatkuvasti entistä enemmän ihmisiä, asumisolot ovat mitä ovat (erityisesti) tietyissä osissa maailmaa, koulutuksesta ja perusterveydenhuollosta puhumattakaan. Ja ne maat, jotka vielä ovat hyvinvointivaltioita, viedään kohti entistä ehompaa kontrollia niin valvontajärjestelmillä kuin kaikenmaailman epätasa-arvoisilla verotusjipoilla, ja osittain sen vuoksi myös kohti väistämätöntä pahoinvointivaltiota.

Samaan aikaan Suomessa rikkaat kerryttävät jättitulojaan enimmäkseen pääomatuloilla, joista verotetaan kiinteästi 28%, mutta sijoitus.org -sivustoa lainatakseni "Pääomatulojen verotuksessa hyväksytään kuitenkin useita eri vähennyksiä, joista osa on aina vähennettävissä ja osa harkinnan varaisesti riippuen sijoitustoiminnan laajuudesta", eli todellisuudessa tuo 28% on maksimi ja siis ei välttämättä edes lähellä totuutta.-- Sekä eipä pidä unohtaa, että pääomatuloilla elävät on vapautettu kunnallisveroista (asian otti puheeksi menneellä viikolla Paavo Arhinmäki).

Pääomatuloja ansaitsevat eivät usein tienaa juuri mitään ansiotuloja. He mielummin ottavat tulonsa matalaveroisena pääomatulona, kuin maksavat progressiivisen veroituksen mukaista osuuttaan ansiotuloistaan. Trendi on selvästi nähtävissä mm. HS:n sivuilta. Vuoden 2008 verotulotaulukossa ykkösenä pääomatulolistassa on lähes 160 miljoonan euron kuolinpesä, jonka jätän tarkastelusta pois, mutta seuraavat viisi äijää ovat kaikki Hartwall-panimon entisiä omistajia, jotka ovat jokainen tienanneet keskimäärin reilut 23 miljoonaa euroa per nuppi pääomatuloina ja taulukossa olemattoman summan, 0,0 miljoonasta max 0,2 miljoonaan progressiivisesti verotettavaa ansiotuloa. Toki voi olla että nämä pohatat ovat jo sen verran iäkkäitä, että eivät juuri enää töitä tee, mutta koko taulukko tuskin koostuu eläkeläisistä. Trendi jatkuu nimittäin pitkin listaa samanlaisena. Alaspäin rullatessa vastaan tulee käänteinen taulukko, jossa tarkastellaan kuka on tienannut eniten ansiotuloina. Ykkösenä Jorma Ollila 7,8 miljoonan euron tuloillaan (veroprosentti 48%), mutta huomio kiinnittyy tosiaan ensimmäisenä siihen, että tässä taulukossa tulot ovat muutamaa ensimmäistä lukuunottamatta automaattisesti huomattavasti pienempiä kuin pääomatulotaulukossa. Rahaa ei selvästikään tehdä työllä, vaan pelaamalla. Sekä pakko kai mainita, että ansiotulotaulukosta löytyy myös yksi inhokki-ihmisistäni, Björn Wahlroos, joka on tienannut "vain" 2 miljoonaa euroa "työtä tekemällä" ja loput, siis pelkästään vuoden 2008 tulot, 13,6 miljoonaa euroa pääomatuloina, kuten kuka tahansa aito pankinjohtaja tekisi.

Sanomattakin selvää, minusta järjestelmä on äärettömän epäreilu. Rikkaat kiertävät veroja. Veronkiertoon tarvitaan selvästi alkupääomaa. Ansiotuloillakaan ei tuosta noin vaan tienata, vaan niihin kun on sijoitettava ensin. Tai niitä on perittävä. Miten vaan, rikastuminen on vain muutamien etuoikeus. Ja tuntuu käsittämättömältä, että ne joilla sitä rahaa on, eivät käytä sitä muiden hyväksi. Muuten maailma ei olisi tällainen kuin se nyt on.

Systeemiä olisi muutettava. Tästä asiasta puhutaan paljon netissä. Youtube pursuaa erilaisia videoita, jotka perehdyttävät yksinkertaisesti ja selkeästi nykyiseen rahajärjestelmään. Videoita, joissa puhutaan tästä eliitistä. Videoita, joissa tarjotaan ratkaisuja. Facebookissa voi verkostoitua, löytää sopivia ryhmiä. Olen itse mukana mm. tällaisessa raha-ryhmässä, jonka kautta löydän paljon linkkejä ja juttuja, joiden avulla olen pyrkinyt perehtymään asiaan enemmän. Suomalaisista poliitikoista kannattaa kuunnella mitä, yllättävää kyllä, curling-ammattilaisella Markku Uusipaavalniemellä on sanottavaa nykyisestä rahajärjestelmästä.

Jos olisin

2010-08-13T19:15:00.000+02:00

Athelaksen blogista löydetty.

Jos olisin kuukausi, olisin joulukuu. En lokakuu.

Jos olisin viikonpäivä, olisin perjantai. En tiistai.

Jos olisin kellonaika, olisin 21:12. En 05:45.

Jos olisin planeetta, olisin toistaiseksi löytämätön planeetta. En Neptunus.

Jos olisin merieläin, olisin tämä pieni kalmari Nemosta. En olisi 3-metrinen japanilainen jättiläistaskurapu.

Jos olisin ilmansuunta, olisin pohjoinen. En luode.

Jos olisin huonekalu, olisin muhkea, lievästi kulahtanut kangasnojatuoli. En olisi nahkasohva.

Jos olisin puu, olisin pylväskataja. En pihlaja.

Jos olisin kasvi, olisin rosmariini. En orapihlaja.

Jos olisin säätila, olisin -5C ja aurinkoista. En olisi +30C.

Jos olisin soitin, olisin bongorumpu. En sähkökitara.

Jos olisin eläin, olisin orava. En mikään teollinen teuraseläin.

Jos olisin väri, olisin kirkkaanpunainen. En valkoinen.

Jos olisin vihannes, olisin parsakaali. En ruusukaali.

Jos olisin ääni, olisin rankkasateen ropina teräskatolla. En meidän ovikellon ääni.

Jos olisin alkuaine, olisin happi. En rikki.

Jos olisin automerkki, olisin Mini. En Bugatti.

Jos olisin laulu, olisin Michael Jacksonin Earth Song. En olisi mikään turskanoksennushevimetallibiisi.

Jos olisin elokuva, olisin joku näppärä dokumentti. En mikään Matthew McConaugheyn elokuva.

Jos olisin kirja, olisin Coelhon Alkemisti. En mikään romanttinen hömppäkirja.

Jos olisin ruoka, olisin spaghetti bolognese. En risotto al radicchio.

Jos olisin paikka, olisin kirjakauppa. En kaatopaikka.

Jos olisin numero, olisin 7. En 13.

Jos olisin alkoholi, olisin kuohuviini. En votka.

Jos olisin makeinen, olisin suklaata. Lähes mitä tahansa suklaata. En olisi tikkari.

Jos olisin musiikkia, olisin tällaista karnevaalimusiikkia. En olisi metallia tai teknoa.

Jos olisin puhelin, olisin tällainen punainen, painava lankapuhelin, jossa on pyöritettävät numerot. En olisi ylihifistelykännykkä.

Jos olisin asunto/talo, olisin pieni omakotitalo järven/meren rannalla metsän keskellä. En miljoonakaupungin kattohuoneisto.

Jos olisin astia, olisin Iittalan Taika-kulho. En olisi Mariskooli.

Jos olisin kirjain, olisin T. En J.

Jos olisin oppiaine, olisin äidinkieli. En pitkä matematiikka. Vink.

Jos olisin julkkis, olisin Barbapapa. En ainutkaan sielunsa myynyt laulaja tai Hollywood-näyttelijä.

Jos olisin hyönteinen, olisin leppäkerttu. En torakka.

Violan juttuja vol. 2

2010-07-30T14:09:00.005+02:00

Violan viimeisten viikkojen väläyksiä:

1. Kun Viola haluaa keinua sisällä, niin useimmiten hän vaatii pyöräilykypärää päähänsä.

2. Silloin kun käymme päivällä Violan kanssa kaupassa ja minulla on painava reppu selässä ja toisinaan ruokakassi toisessa kädessä, Viola jotenkin kummasti unohtaa miten portaita kiivetään, jolloin minun pitää kantaa kaiken muun lisäksi myös Viola kaksi kerrosta jyrkkiä portaita kotiin. Taas niinä kertoina, jolloin minulla ei ole mitään kannettavaa, Viola yleensä kiipeää aivan vapaaehtoisesti portaat yläkertaan.

3. Joka kerta kun Viola näkee jonkun sukassa reiän, ensitöikseen hän kihertää, sen jälkeen hiippailee paikalle ja työntää sormensa reiästä sukkaan samalla kun hänen naamansa näyttää tältä :D

4. Viime viikonloppuna Viola veti päähänsä shortsit niin ettei nähnyt mitään, jonka jälkeen pyysi meitä etsimään minne hän olikaan mennyt piiloon.

5. Tänään lounastaessa Viola läikäytti juodessaan maitoa paidalle. Hän suuttui siitä maidolle, läikäytti sitä seuraavaksi tietoisesti pöydälle osoitaakseen kuka määrää ja komensi maitoa "maito, niet doen!" (maito, niin ei saa tehdä!).

6. Olen yrittänyt opettaa Violaa valkkaamaan vaatteita itse. Keväällä kun kokeilin tätä ensimmäisen kerran, Viola tahtoi päällensä edellisen kesän uimahousut, kypärämyssyn ja 3 pitkähihaista paitaa. Nykyään Viola vatkaa valinnan kanssa edestakaisin, katsoo kaikki vaatteensa läpi, mutta mikään ei koskaan kelpaa (joten äiti valkkaa edelleen).

7. Yksi Violan lempiherkuista on tuoreet basilikanlehdet, mutta vain silloin kun hän saa nyhtää ne salaa irti kasvista ja pistää suuhunsa. Jos pesen hänelle muutaman lehden, Viola jättää ne usein juuri silloin syömättä.

8. Lakanoiden vaihto on Violan lempparijuttu. Hän odottaa aina pääsyä lakanan kyytiin ja meidän vanhempien tehtävä on keinuttaa lakanaa aivan kuin se olisi riippukeinu.

9. Viola yrittää hämyttää pääsemistä ulos sillä konstilla, että hän heittää tavaroita rappuportin yli rappuun ja sen jälkeen kiljuu "voi ei, voi ei, pallo!". Sitten portti pitää avata, mennä hakemaan se pallo, jonka jälkeen Viola heiluu etuoven edessä ja sanoo, että mennäänhän me nyt ulos?

10. Meillä katsotaan edelleen jonkin verran Muumeja ja Barbapapaa, mutta hyviä kilpailijoita on löytynyt Youtubesta. Uusimmat lempparivideot liittyvät lentokoneisiin ja juniin. Mukana myös muutama muu lempparivideo:

Harmi, että Snappie - de kleine krokodil -laulua ei voinut liittää tähän, mutta se kuuluu lempparivideoihin ja se on nähtävissä täällä.

Viimeiseksi pitkäkestoisin suosikki:

Vallan väärinkäytöstä

2010-07-26T10:46:00.000+02:00

Olin juuri menossa nukkumaan sunnuntai-iltana kun huomasin Facebookin uutisvirrassa tuoreimman Wikileaks-jutun. Wikileaks, joka nimensäkin mukaisesti vuotaa tietoa julkisuuteen, vuoti muutama kuukausi sitten videon internettiin Irakista, jossa helikopterissa istuvat amerikkalaissotilaat ampuvat hengiltä mm. kaksi uutistoimisto Reutersin työntekijää, monia muita siviilejä ja haavoittavat samalla videolla kahta lasta. Videon katsominen sai minut melkein oksentamaan. Sotilaiden puheet, vääristynyt maailmankuva, en voinut käsittää miten ihminen voi olla sellainen uniformusta voimaa saava paholainen. Jos joku haluaa katsoa 17-minuuttisen videon, se löytyy täältä. Roger that, kuulostaa erityisesti tällaisen videon jälkeen korvaani pahimmanluokan kirosanalta.

Eilen Wikileaks toi päivänvaloon yli 90 000 dokumenttia Afganistanin sodasta. Kello oli jo lähes yksi yöllä kun availin Wikileaksin tarjoamia linkkejä. Katsoin opastusvideon datan tulkintaan ja tutkin karttaa, johon oli pisteillä merkitty menehtyneitä. Interaktiivista karttaa voi itse käydä tutkimassa parhaiten täällä.

Kuvassa olevat punaiset pisteet merkitsee siviilien kuolemia tai haavoittumisia Afganistanissa. Ponnahdusikkunan tapauksessa kerrotaan kuinka kaksi leikki-ikäistä on haavoittunut ammuskelussa. Luin lisätiedot, josta kävi ilmi, että isä oli ollut kahden lapsensa, poikansa Esan Ullahin, 6, ja tyttärensä Shamsian, 2, kanssa juomassa teetä ulkona kun heitä kohti oli ammuttu. Shamsia sai osuman vatsaan ja Esan Ullah luodin jalkaan. Heidän kohtalostaan sen sijaan raportissa ei mainita mitään. Tämä on vain yksi esimerkki. Oikeassa yläkulmassa on mm. nappula, jonka alla kerrotaan Naton pommituksesta, jonka yhteydessä kuoli 56 siviiliä. Tämäkin esimerkki on vain yksi nappula kartalla.

Irvokkaasti lisätiedoissa käytetään sanoja "Friendly fire" tai "Friendly Action" ("Ystävällistä tulitusta"), joka määritellään Wikipedian mukaan "tahattomaksi tulitukseksi omia joukkoja tai muuten harmittomia joukkoja vastaan silloin kun taistellaan vihollisen kanssa". Hutilaukauksia tai aivotonta halua tappaa sodan varjolla, noin suomeksi sanottuna. Tällaiset termit yrittävät karamellisoida raakaa totuutta ja ovat sen vuoksi mielestäni erittäin loukkaavia. Ei ole olemassakaan ystävällistä tapaa haavoittaa tai ampua joku hengiltä.

Valkoinen Talo älähti tietovuodosta luonnollisesti samantien. Wikileaks julkaisi otteen Valkoisen Talon tiedottajan toimittajille lähettämästä sähköpostista, jossa sanotaan näin: "Wikileaks ei ole puolueeton ilmaisukanava, vaan organisaatio joka vastustaa USA:n toimintaa Afganistanissa, jonka vuoksi se on täysin arvoton." -- Mielenkiintoista, että totuus ei ole Valkoisen Talon mukaan objektiivista. Kuten eräs facebookkaaja asian hienosti tulkitsi "Wikileaks ei ole "ilmaisukanava", joka palvelee Valkoisen Talon "päämäärää" - sitä ne tarkoitti tuolla "puolueettomalla ilmaisukanavalla". (Wikileaks is not an "outlet" that serves their "objective" - that's what they mean by "objective news outlet".)

Tämä on vain alkusoittoa. Yksi yhteinen teema kuitenkin on nousemassa tällaisten uutisten jälkeen esille: vallan väärinkäyttö. Tätä vahvistaa mm. seuraavat videot:

Videossa tyttö pidätetään sen vuoksi, että hän puhalteli saippuakulpia. Kyllä, tyttö oli mukana mielenosoituksessa, mutta mielenosoitus on osa ilmaisunvapautta ja saippuakuplien puhaltelu tai tytön asiallinen juttelu eivät ole syitä pidättää ketään. Sen sijaan videolla näkyvä poliisi on ehdottomasti hyvä esimerkki siitä kuinka uniformusta huokuva valta nousee päähän.

Toinen esimerkkivideo vallan väärinkäytöstä on tässä:

Videolla näkyy kuinka poliisien mukaan heidän koiransa haukkui auton lähettyvillä, jonka vuoksi mies aiotaan pidättää. Mies pyytää poliisien tuomaan koiran uudestaan auton lähietäisyydelle, sillä miehen mielestä koira ei reagoinut autoon millään tavoin. Poliisit kuitenkin kieltäytyvät tuomasta koiraa uudestaan nuuskimaan ja mies ei suostu nousemaan autosta ennen kuin koira tuodaan uudestaan paikalle. Poliisi uhkaa pidättää miehen sen vuoksi, että hän ei tottele heitä. Mies ei ilmeisestikään halua tulla pidätetyksi ilman hyvää syytä. Poliisi pyytää miehen sulkemaan silmänsä, jonka jälkeen he rikkovat toisen etulasin ja käyttävät tainnutinta miehen nappaamiseksi. Videolla kuuluu miehen huuto, joka on sydäntäsärkevää. Aivan käsittämätöntä, että ihminen voi joutua kohdelluksi tällä tavoin poliisin toimesta ilman raskauttavaa syytä!

Eivätkä ne esimerkit tähän lopu. Netti on tulvillaan videoita, joissa näkyy selvästi poliisin käyttämä perusteeton valta. Nämä esimerkkivideot ovat kuitenkin Atlantin takaa, mutta totuuden nimissä ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan, sillä Youtubesta löytyy myös suomalaisia videoita (joskin hieman laimeampia - onneksi) poliisivallan väärinkäytöstä:

Viimeisenä vielä David Icken video Urgent message to people in uniform: You have no power! (Kiireinen viesti ihmisille uniformuissa: Sinulla ei ole valtaa!)

Teillä ei ole valtaa. Uniformuillanne on valta. Laita se kaappiin ja menetät valtasi.

Suooomi

2010-07-25T22:05:00.003+02:00

Tutustuin muutama viikko sitten vuoden 2009 Euroviisuvoittajan Alexander Rybakin uuteen lauluun nimeltä Suomi. Pakko jakaa kaunis laulu.

Ihana Suomi ja ihana Alex ♥ :)

Busted

2010-07-18T22:03:00.004+02:00

Kirjoittelin viime kuussa pintapuolisesti kesäkuisesta Bilderbergien kokouksesta.

Onnittelut Kataiselle. Tänään tuli vastaan Youtubessa nätti video, jossa arvuutellaan Bilderberg-ryhmän osanottajalistaa valokuvien kanssa. Useammassa videolla esitetyssä valokuvassa näkyy Jyrki Katainen (3:38) ja Björn Wahlroos (2:58). Kataisen takana vielä paistattelee mukavasti hotellin sijainti,
View Larger Map">Sitges, joka on pieni paikkakunta Barcelonan liepeillä.

Odottelen milloin tämä uutinen tulee valtavirtaan... epäilen ettei kauhean nopeasti, nimittäin Kataisen kaverina auton takakontilla taitaa olla HS:n pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield.

Finaalipeli

2010-07-11T23:34:00.003+02:00

Jalkapallo on turhauttava peli.

Näiden MM-kisojen aikana katsoin ensimmäistä kertaa jalkapalloa ihan kunnolla.

Tietysti Hollannin joukkuetta kannustaen.

Finaalipeli ärsytti suunnattomasti.

Säännöt näköjään olivat erilaiset joukkueesta riippuen.

Ja mitä teatteria, maskit vain puuttuivat.

Ja siis olihan se arvattavissa.

Paul-mustekalakin oli jo ehtinyt ennustaa, että Espanja voittaa.

Ja joku koira myös oli ennustanut Espanjaa.

Ja joku talouslehti selitti, että Espanjan voitto hyödyttäisi Suomen taloutta enemmän.

Kukaan ei ennustanut ääneen Hollannin voittoa, vaikka se paikkansa finaalissa oli ansainnutkin.

Minusta yhdenkään suuren levikin lehden ei pitäisi spekuloida etukäteen kuka voittaa.

Minä uskon että ajatuksessa on voimaa. Alitajuintaisessakin ajatuksessa.

Ja tässä tapauksessa aivopesu tapahtui Espanjan hyväksi.

Ja se peli. Miten oksettava tuomari.

Imarreltu tai lahjottu sokeaksi.

Kuinka kukaan voi muuten olla niin puolueellinen!

Ja siis, nytpä tiedän:

Jalkapallo on puolueellinen peli.

Se on kaukana reilusta pelistä.

Eikä minua jaksa kiinnostaa epäreilut pelit, jotka riippuvat yhden ihmisen fiiliksistä.

Joten jätän jalkapallon tästäkin eteenpäin muiden katsottavaksi.

Ja siis nytpä ymmärrän myös miksi jalkapallo aiheuttaa niin paljon tunteita faneissa.

Pelin häviö olisi huomattavasti helpompi kestää, jos häviö olisi tulosta reilusta pelistä.

Mutta kun kuvaan tulee turhautuminen, peli pistää vituttamaan.

Elämä ei ole reilua, joten sietäisi edes jalkapallon olla.

Kiitos kuitenkin Hollannin joukkueelle!

Teitte parhaanne ja yhtenäisillä säännöillä voitto olisi ollut teidän!

Lopetan isältäni saapuneen tekstarin viisaisiin sanoihin:

"Tuomari oli Espanjan paras pelaaja."

Mikä sää, mikä kesää!

2010-07-11T15:09:00.001+02:00

Viola on ihan rakastunut Pinguun. Ehkä iglujen ja jääveden tuijottelu jotenkin viilentää psyykkisesti fyysistä olotilaa. Vähän niinkuin siinä jossain artikkelissa, jonka joskus luin, jossa kerrottiin hammaslääkäripotilaille näytettävän kuvia kylmistä paikoista ja asioista. Tuloksena oli se, että toimenpide ei sattunut yhtä paljon kuin ilman ajatusten viemistä muualle. Koska minä en ole vielä keksinyt keinoa saada hammaslääkäriäni varaamaan hoitohuoneeseen näitä ihmekakkuloita, olen joka kerta varautunut hammaslääkäriin menemiseen ottamalla mukaan musiikkia. Tämä tosin häiritsee hammaslääkärin työtä siinä määrin, että keskityn musiikkiin unohtaakseni hammaslääkärin sorkkivan suussani ja kun lääkäri pyytää tekemään jotain tai kysyy jotain, hän joutuu lähes joka kerta tarraamaan olkapäähäni ja herättämään minut transsista.

Mutta kuumuudesta puheenollen. Täällä on kuuma. Sikakuuma. Jotkin hollantilaiset asiantuntijat ovat huolissaan padoista, sillä kuivuus saattaa jotenkin haperoittaa niitä, joten tällä hetkellä tarkastuksia tehdään padoilla jatkuvasti. Ja siitä on nyt reilu viikko kun palasimme kotiin ja täällä on ollut joka päivä aika kuuma, vissiin yhtä päivää lukuunottamatta. Ja jo ennen sitä oli ollut pidemmän aikaa hellettä. Ostimme päivä paluumme jälkeen itsellemme ilmastointilaitteen. Olemme kuitenkin jo sätkineet kaksi kesää ilman ilmastointilaitetta, joten tiedämme miten tukalaa kuumuus voi kodissamme olla. Kotimme on vanha ullakkoasunto, jossa lämpötilat nousevat hirveän helpolla. Yleensä kun ulkolämpötila näyttää +20c, sisällä on lähemmäs +30c. Nyt kun olemme saaneet ilmastoinnin päälle, ulkolämpötila näytti eilenkin illalla +35c ja sisällä vain +29c. Ilman ilmastointia olisimme varmasti yli +40c asteen lämpötiloissa.

Sadetta on ennustettu noin joka toinen päivä. Ukkosta myös. Satanut on kuitenkin vain muutaman kerran ja silloinkin vain tihutti. Paitsi eilen illalla, jolloin taivas vihdoin repesi. Mutta sade oli silti nopeasti ohi. Raikasta ilmaa saimme silti ammennettua ikkunoista sisään mukavalla tahdilla.

Kuumuus palasi aamuauringon mukana. Puolenpäivän aikoihin istuimme hiekkalaatikolla ja minusta tuntui siltä kuin olisimme tropiikissa. Ilmankosteus oli melkein käsinkosketeltavaa. Ehdotin Emilelle jos lähtisimme iltapäiväksi Scheveningenin rannalle, noin tunnin raitiovaunumatkan päähän Delftistä. Ratikka olisi varmasti seiniä myöten täynnä matkan ajan, mutta me kulkisimme suurinpiirtein päätepysäkiltä päätepysäkille ja saisimme näin ollen todennäköisesti istumapaikat koko matkaksi. Mutta Emileä ei innostanut lähteä rannalle, jossa varmasti vilvotteli useampi tuhat muuta hollantilaista. Kysyin jos kävisimme sitten tutustumassa ensimmäistä kertaa keskustan ulkopuolella olevaan järveen. Ja niin lähdimme matkaan.

Matka taittui pyörällä noin viidessätoista minuutissa. Lämmin ilma kovaa polkiessa viilensi ihanasti kasvoja. Hiekkarannalle päästyä ihmettelimme kuinka vähän siellä loppupelissä olikaan ihmisiä. Olimme odottanut älytöntä väenryntäystä. Kun olin saanut Violan uikkareihin, Emile pyysi lukemaan ennen veteen menemistä mitä rannan viereisessä kyltissä sanottiin. Kyltissä varoiteltiin veden terveyshaitoista. Uimaan ei kannattanut mennä. Järvessä oli siitä huolimatta noin 20-30 lasta ja aikuista leikkimässä ja sukeltamassa. Kahlasin Violan kanssa vähän matkaa rantaveteen. Katsoin tarkemmin vettä ja näin että muutama sentti pinnasta killui levää koko järven verran. Aivoni kelasivat kohtauksia erinäisistä dokumenteista joita olin joskus nähnyt. Muistelin että levä saattaa aiheuttaa kutinaa, kirvelyä, oksentelua, kuumeilua, ja en ollut varma nousiko kuumina päivinä levästä myös jotain myrkyllisiä höyryjä, joten vesidippauksen jälkeen kipitimme kiltisti takaisin nurmikolle. Pyyhin desinfioivilla pyyhkeillä Violan päällisin puolin.

Kuumuus ei ollut hellittänyt sitten yhtään. Pettyineinä kapusimme takaisin pyörien selkään. Viola veti hepulit kun ei päässyt sen enempää uimaan, ymmärrettävästi. Mutta lahjoimme häntä lupauksella jäätelöstä kunhan pääsisimme takaisin kotiin. Ennen jätskiä kuitenkin suihkutin ja kyveltin Violan ja itseni kaiken varalta.

Tämä pitkään jatkunut tropiikki on saanut kotimme muuten tosi epäjärjestykseen. Tai eipä se kuumuuden vika itsessään ole, vaan sen, että kuumuus pistää laiskottamaan. En jaksa hoitaa siivousta samalla tahdilla kuin normaalisti. Pyykki sentään kuivuu nopeasti, mutta tiskaaminen on tuskaa päiväsaikaan. Eipä nimittäin ole kauhean rattoisaa +30c asteisessa keittiössä tunkea käsiä puoleksi tunniksi kuumaan veteen. Hiki tulee aika helposti, vaikka kauhean fyysistä puuhaa tuo tiskaaminen ei kuitenkaan ole. Ja imuroiminen on myös aika ankeaa. Tänään aamulla ennen kuin kämppä oli vielä ylikuuma imuroin pikapikaa olkkarin, keittiön ja eteisen. Olimme menettäneet makkarit jo aamuauringon paahteelle ja päätin jättää ne iltaan. Iltasiivoilussakin on tosin se huono puoli, että naapuri on kolme kertaa valittanut sitä että kävelemme asunnossa iltaisin. Meidän ilmeisesti pitäisi istua sohvalla koko ajan tai sijoittaa kattoon liaanit, joita pitkin voisimme heittelehtiä pitkin kämppää. Onneksi kuitenkaan naapuri ei ole nostanut metakkaa kävelystä sen jälkeen kun palasimme lomalta kotiin, vaan nämä valitukset tulivat kaikki tiuhassa tahdissa kesäkuun alkupuolella. Olen kuitenkin miettinyt varmuuden varalle mitä sanon naapurille seuraavan kerran jos hän vielä valittaa. Olen päättänyt pyytää hänen kirjoittamaan paperille aikataulun jolloin saamme liikkua asunnossamme. Jos noudatamme ohjeita tunnollisesti, hän sitoutuu myös maksamaan osan vuokrastamme. Tietenkin toisena vaihtoehtona on se, että hän vain antaa asian olla. On muuten tosi ankeeta tuntea syyllisyyttä siitä, että pitää kävellä olohuoneesta makuuhuoneeseen vaikka klo 23 illalla.

Joka tapauksessa, kuumuus on saanut ainakin minut laiskaksi. Ärtyneisyyttä on ollut havaittavissa jokaisella perheenjäsenellä. Viola ei tahdo käydä kunnolla nukkumaan tai nukkuu huonosti. Minä kestän entistä huonommin lukea uutisten keskustelupalstoja. Ajatus tiskaamisestakin ärsyttää. Ja jopa perheemme lupsakka järkeilijä, Emile, joka ei ärsyynny juuri ikinä mistään, on ollut välillä normaalia ärtyneempi.

Joten, oivalsin jotain hienoa. Ei ole nimittäin mikään IHME jos talibanit ja kaikenmaailman al-qaidalaiset ovat aika ärtynyttä porukkaa. Niillä on kuuma ja niitä ahistaa. Ne pitäisi lähettää unikkokukkapeltojen tuotoilla parin viikon lomalle Etelänavalle jos ajatus vaikka lähtisi rullaamaan ihan uusia latuja virkistyttävän avantouinnin jälkeen. Ja jos ei ajatus, niin verenkierto ainakin.

Nyt poistun takavasemmalle illan jalkapallomatsia odottelemaan.

Pojat on poikia (kunhan ne on suomalaisia)

2010-07-07T09:44:00.004+02:00

Ei pitäisi koskaan lukea uutissivujen kommenttiosioita. Käy ärsyttämään. Toisin sanoen kommenttilaatikko hoitaa hommansa ja provosoi.

Luin keskustelua Helsingin Pride-iskun tekijöiden taustoista: nuorien tekijöiden taustoista löytyi natsisympatioita, maahanmuuttovastaisuutta ja kaikkea muuta ihkua.

Keskustelupalstaa lukiessa tulee epätodellinen olo.

Suomessa pitää saada ilmaista ääneen, jos tukee uusnatsismia.

Suomessa ei saa ilmaista ääneen kuuluvan seksuaalivähemmistöihin.

Suomessa kaikilla pitää olla sananvapaus, kunhan vähemmistöryhmät ovat hiljaa.

Suomessa pitää saada ilmaista vihaa.

Suomessa ei saa näyttää avoimesti rakkautta.

Uutisissa pitäisi aina muistaa mainita tekijän sukuhistoria, jos sieltä löytyy ulkomaalaisia esi-isiä. Mutta jos uhri on ulkomaalainen tai kuuluu seksuaalivähemmistöön, on sen oma vika joutua uhriksi.

Suomalaiset nuoret pojat ei tarkoita mitään tämmösillä kaasupommi-iskuilla.

Tai jos tarkottaa, seksuaalivähemmistöt ovat silloin provosoineet heitä ja tekijöitä ei voi pitää vastuussa.

Pojat on poikia, ymmärtäkää niitä.

Mutta, kuten eräs HS:n palstalle kommentoinut ihminen ehdotti: entäs jos tekijät olisivatkin olleet vaikka kolme muslimipoikaa? Epäilen, että ymmärrys olisi loppunut mamukriittisillä uusnatseilla lyhyeen. Pojat on poikia, mutta vain silloin kun ne on suomalaisia viinaanmeneviä moponvirittäjiä, jotka uskaltavat avoimesti vihata sitä mitä pelkäävät.

Georgialainen munavoi

2010-07-06T14:42:00.006+02:00

Kun nyt vihdoin olemme kotiutuneet ja päässeet hieman arjesta kiinni, päätin eilen jatkaa ABC-maiden kokkailuja. Olimme päässeet geehen saakka, josta Emile oli valinnut Georgian. Kiva valinta sen puolesta, että englanniksi haulla löytyi puoliksi sen Kaukasiassa sijaitsevan maan ja puoliksi USA:n osavaltion reseptejä. Hollanniksi haku oli vähän helpompi kirjoitusasun vuoksi, mutta lopullisen reseptin löysin kuitenkin wikipedian kokkisivustoilta (jollaisen olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt).

Lopulta päätin kokeilla minkälaista onkaan georgialainen munavoi, sillä itse pääruokiin tarvittiin joko sellaisia mausteita tai sellaista lihaa, jota en olisi ehkä löytänyt tai halunnut käyttää.

Georgialainen munavoi (toivonmukaan hyvin)

4 suurehkoa kananmunaa, kovaksi keitettynä, jäähdytettynä ja kuorittuna

3 rkl suolatonta rasvaa, pehmennettynä

2 rkl korianteria silputtuna

2 rkl kevätsipulin valkoista osaa

reilu ½ dl murskattua saksanpähkinää

1/8 tl suolaa

2 rkl tuoretta, silputtua tilliä

1. Muussaa pienessä kulhossa kananmunat ja voi ja sekoita hyvin yhteen.

2. Sekoita joukkoon muut ainekset.

Näin yksinkertaista.

Olen elämäni aikana maistellut oikeastaan kahta erilaista leivän päällä käytettävää munavoita. Toinen on, tietenkin, perinteinen suomalainen munavoi, jota olen ehkä kerran elämässäni lapsena valmistanut äidin opastuksella. Toinen on hollantilaisesta supermarketista valmiissa rasiassa myytävä "munavoi", joka on huomattavasti kuitenkin majoneesisempaa kuin suomalaisille tuttu munavoi. Tämä georgialainen oli tosiaankin ihan oma lukunsa, sillä mausteet olivat osittain niin eksoottiset, että mausta ei voinut saada kunnon päätelmiä ennen leivän haukkaamista.

Tuomio: ihan hyvää. Erityisesti pähkinät oli miellyttävä lisä munavoissa, mutta ensi kerralla taidan jättää tillin veke.

Tarve on nolla

2010-07-03T23:20:00.002+02:00

Olimme torstaina matkalla kotiin kun Suomen eduskunta äänesti lisäydinvoimasta. Tuloksen kuulin vasta päästyämme kotiin eikä se, ikävä kyllä, yllättänyt yhtään.

Myönnän seuranneeni uutisia vähemmän lomalla kuin mitä normaalisti kotioloissa. Seurasin kuitenkin muutamana päivänä ennen päätöksentekoa aika tuhdin paketin uutisia ja mielipidekirjoituksia. Näin kahta uutta ydinvoimalalupaa puolustelevasta Mauri Pekkarisesta leivottavan sankarin MTV3:n uutisissa. Kun kuitenkin katsoin kokonaisen videon YLE areenalta (ei siis MTV3:n editoitua versiota), näin vain ongelmia vähättelevän, raukkamaisen Mauri Pekkarisen. Sama Pekkarinen, josta vuosi sitten vielä kirjoitettiin näin: "Pekkarinen sanoo Hufvudstadsbladetin haastattelussa, että tarve on "nolla tai korkeintaan yksi" ydinvoimayksikköä". Aika iso mielenmuutos vuodessa keneltä tahansa, vaikka asiaa perustelisi miten markkinoiden muuttumisella. Pekkarinen tosin perusteli mielenmuutosta kertomalla ensimmäisen lausunnon olleen pelkkä "tsoukki". Tällainen valehtelu ja tahallinen harhaanjohtaminen kertoo minulle kuitenkin riittävästi Pekkarisesta ja hänen tarkoitusperistään.

Uusia ydinvoimaloita vastustavat puhuivat mielestäni mittelön ajan hyvän asian puolesta, mutta jäin kaipaamaan vastustajilta tiettyä näkökantaa asiaan. Kaiken informaation ja ajattelun tuloksena näin minä näen tilanteen:

Ydinvoima on riskialtista monelta eri kannalta.

1) Ydinvoima maksaa aina enemmän kuin väitetään.

Fennovoiman arvion mukaan heidän hankkeensa maksaa 4-6 miljardia euroa. TVO:n hanke maksaa 3-4 miljardia euroa. Vaikka kuinka googlettelin, luin uutisia ja katselin videoita, en onnistunut löytämään tietoa siitä millainen siivu noista summista on veronmaksajien rahaa. Mauri Pekkarinen kuitenkin mainitsi useammassakin puheessaan ydinvoimaloihin sijoitettavan valtionkassankin kolikoita, joten luvuista ääneen puhuminen olisi suotavaa. Kaiken lisäksi kun lueskelin Fennovoiman osakkaiden listaa, huomasin, että suomalaiset kuluttajat nämä puljut joka tapauksessa maksaa: Fennovoiman osakkaina kun löytyy niin Atriaa, Valiota, Keskoa, SOK:ta, Myllyn Parasta sekä liuta erinäisiä energiayhtiöitä. Yhteensä suomalaisia osakkaita Fennovoimassa on 63, jotka omistavat 2/3 yhtiöstä. Yhden kolmanneksen omistaa sakalainen E.ON. Suomalaiset osakkaat ovat mukana Fennovoimassa sillä porkkanalla, että saavat uuden ydinvoimalan myötä edullisempaa sähköä käyttöönsä. Pitääpä muistaa pitää silmällä siirtyykö tämä edullisempi energia myös näiden firmojen hintoihin.

Toinen ongelma rahasta katsottuna on siinä, että ydinvoimaloiden hinta ei aina pysy sovitussa budjetissa. Vai pysyykö tuo koskaan. Vieläkin keskeneräisenä olevan Olkiluoto 3:n hinta-arvio oli 3,2 miljardia euroa. Wikipedia väittää tässä kohden, että rakennuttaja Areva on arvioinut kustannusten nousevan 4,7 miljardiin euroon. Kuitenkin Wikipedian toinen artikkeli kertoo, että Olkiluoto 3 on kymmenes kallein yksittäinen maapallolla rakennettu asia hinnalla 7,8 miljardia USD eli noin 6,2 miljardia euroa, ja kuudella miljardillaan kaikkein kallein ydinvoimalaitos koko maailmassa (eikä se ole vielä valmis ja se on tehnyt jo nyt yli 2 miljardia tappiota). Minusta olisi kiva tietää minkä verran olisimme saaneet rakennettua vaihtoehtoenergioita Suomeen noilla käsittämättömillä miljardeilla (mutta anteeksi, unohdinhan ihan, että vihreä energia ei tuota yhtä suuria voittoja, eikä siis houkuttele sijoittajia samalla tavalla kuin ydinenergia).

2) Ydinvoimalassa on aina onnettomuusriski

Sama puoli, joka voivottelee nykyistä ydinvoimalan sekundarakentamista tyrmää heti paikalla mahdollisuuden ydinvoimalaonnettomuuteen Suomessa sillä perusteella, kuten eräs tuttuni asian ilmaisi, että Suomessa on erilainen turvallisuuskulttuuri kuin esimerkiksi 80-luvun Ukrainassa.

Helsingin Sanomat ovat uutisoineet sekundarakentamista mm. julkaisemalla muutaman otteen puolalaisten rakennusmiesten haastattelusta. Eräskin kohta kuuluu näin:

"[Rakennusyhtiö] Bouyguesin tarkastajat antoivat käskyn, että rakenteen selvät viat täytyy peittää [betonilla]", yksi puolalaisista kertoi. "Jos oli isoja virheitä, he [tarkastajat] huomasivat ne, mutta nämä pienemmän... Ne saivat olla." -- Hurraa turvallisuus! Ja saattaapi olla, että samat jannut rakentavat ainakin yhden tulevistakin voimaloista.

3) Emme tiedä kaikkea ydinvoimaloista.

Esimerkiksi Saksassa huomattiin, että alle 5-vuotiaiden lasten riski sairastua syöpään kasvoi, jos he asuivat viiden kilometrin säteellä ydinvoimalaitoksesta. Luku oli 117% enemmän kuin arviointi oli antanut uskoa. Epäilen kuitenkin, että yksikään kahden ydinvoimalaitoksen puolesta äänestänyt suostuisi itse asumaan niin lähellä ydinvoimalaa. Tämänkään vuoksi en voi käsittää sitä kuinka kukaan, jolla on lapsia, voi äänestää ydinvoiman puolesta. Se on mielestäni samaa kuin sanoisi lapsilleen, että isi ja äiti nyt vaan sattuu rakastamaan halpaa energiaa ja tuottoa (=rahaa) enemmän kuin teitä lapsia, elkää olko vihaisia, mutta deal with it.

4) Ydinvoimajätteen loppusijoituspaikka.

Vaikka nyt Katainen keksikin laukoa, että ehkä joku tyyppi jossain tulevaisuudessa keksii hyötykäyttää ydinjätettä joihinkin tarpeisiin, se ei poista sitä ongelmaa, että ydinjäte on iso ongelma. Sitä paitsi wikipedia kertoo, että ydinjätettä voidaan kierrättää 95 prosenttisesti, mutta se on taloudellisesti kannattamatonta ja sen vuoksi se mielummin varastoidaan kallioluoliin sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Käsittämättömän fiksua. Ja kyllähän ydinjätettä syntyy Suomessa jo nyt, mutta se ei riitä perusteeksi sille, että lisäjäte olisi hyväksyttävämpää. Ero on myös sillä jos sarjamurhaaja tappaa kaksi kuin kaksikymmentä ihmistä. Kumpikin on paha asia, mutta toinen määrällisesti ajateltuna sairaan paljon pahempi.

Se, että Suomi on nykyisin harvaanasuttu maa ei kerro mitään siitä missä tilanteessa Suomi on parinsadan tuhannen vuoden päästä. On naurettavaa luottaa siihen, että aine pysyy turvallisessa paikassa koko sen ajan ilman, että se haittaa yhtään ketään. Ja, tuskinpa tähän jälkimmäiseen asiaan niin luotetaankaan, vaan enemmänkin olkia kohauttamalla ydinenergiaa puolustavat ajattelevat, että ongelma ei ole heidän itsensä jos joku jälkeläisistämme tunaroi radioaktiiviset jätteet loppusijoituspaikasta esiin.

Kahta uutta ydinvoimalaitosta puolustavat käyttävät muutamaa "valttikorttia" perustellessaan kantaansa.

1) Suomesta tulee energian suhteen omavarainen.

Eikä muuten tule. Tässä lainaus suoraan Pekkarisen puheesta, jonka hän lausui eduskunnassa 30.6.2010: "Miten meidän energiaomavaraisuuden käy? Mikä rooli Venäjällä jatkossa on, jos tämä paketti, ja uusiutuva paketti, menee läpi, niin näiden seuraksena energiaomavaraisuus nousee vähän yli 40%. Venäjä on edelleenkin jatkossakin meidän ylivoimaisesti tärkein ja suurin energiaraaka-aineiden hankkija. Näin tulee olemaan tämän paketin jälkeenkin." -- Toisin sanoen vähennämme sähköntuontia Venäjältä, mutta olemme sen jälkeen riippuvaisia Venäjältä tuodusta uraanista, jota ilman voimalaitos ei tuota pätkääkään sähköä. Mahtavaa. Lisäksi tämän jälkeen Suomi ei ole riippuvainen pelkästään Venäjästä, vaan riippuvainen myös mitä enenevissä määrin lisäydinvoimasta, jonka kulutukseen kansalaiset hiljalleen totutetaan.

2) Uusilla reaktoreilla tuotetaan sähköä suomalaisten käyttöön.

Tämä argumentti on vanhentunut monta kertaa keskustelun aikana. Aluksi väitettiin, että kyllä suomalaiset nyt vaan tarvitsevat vuonna 2020 kahden ydinvoimalan verran lisäenergiaa. Sitten sanottiin ihan suoraan, että no kyllä sitä nyt voi muillekin myydä. Luvut kuitenkin ovat osoittaneet, että lisäenergiaa suunnitellaan euronkuvat silmäluomissa.

3) Suomi saa tuloja viennistä.

Sitten perusteltiin tällä. Mutta paljonkohan valtio saa tuloja jos projektin pääsijoittajana toimii joku muu? Ai niinkö tämä asia menikin, että joku hyvää hyvyyttään sijoittaa ydinvoimaloihin ja antaa valtion kääriä suurimmat voitot? Minusta olisi kivaa nähdä paperilla se, kuinka paljon valtio sijoittaa rahaa tähän projektiin, ja mikä on osuus voittojen kohdalla.

Tuotetta suunnitellessa kannattaa myös miettiä ostajaa. Eipä niitä tuloja tule, jos mahdollisia ostajia ei löydy. Pitkät energiaverkot eivät ole tehokkaita, joten ostajan täytyy löytyä lähimaastosta. Venäjäkö se puolestaan sitä energiaa sitten ostaa, jos niillä nyt on jo sitä muille myydä? Vai Ruotsiinko sitä ollaan kuljettamassa? Oma varovainen (ja uskoakseni oikea arvio) on se, että Suomesta länteen ja etelään päättäjät ovat tajunneet, että kuluttajat vaativat mitä enenevissä määrin uusiutuvaa energiaa. Voi muuten olla tosi epäseksikästä vaikka 10 vuoden päästä kertoa jossain itämeren tuolla puolen, että kodin tai firman kattolamput hohkaa suomalaisella ydinenergialla.

4) Uusien voimaloiden rakentaminen työllistää suomalaista.

Minulle on periaatteessa yksi ja sama työllistääkö hanke suomalaisia vai ulkomaisia, kunhan hommat hoidetaan hyvin ja ilman ihmisoikeusrikkomuksia ja sekundabetonia. Joku raksalla työskentelevä voisi kertoa, miksi rakennusala houkuttelee niin Suomessa kuin muuten myös Hollannissa ulkomaalaista väestöä hommiin. Onko esimerkiksi suomalaiselle rahallisesti hyödyllisempää maata kotona ja nostaa työttömyyspäivärahaa kuin raataa rakennustyömaalla?

Kuitenkin se, että ydinvoimaloiden rakentaminen lisää paljon uusia työpaikkoja suomalaisille ei itsessään oikein pidä paikkaansa. Olkiluoto 3:n rakentajista kolmannes on ollut suomalaisia. Alkuperäinen lupaus suomalaisista työpaikoista oli puolet, jolloin ero on lähes 20 prosenttiyksikköä luvatusta. Luvullisesti määrät liikkuvat korkeintaan muutamassa tuhannessa suomalaisessa työntekijässä monen rakennusvuoden aikana. Luku on aika paljon pienempi kuin Liisa Jaakonsaaren arvioimat vihertyöpaikkojen määrä vuosikymmenen kuluttua: "Teknologiateollisuus on arvioinut, että vuonna 2020 tuulivoima-ala voi työllistää Suomessa 18 000 ihmistä. Bioenergia-alan arvioidaan voivan työllistävää 10 000 ihmistä. Kun näihin vielä listätään matalaenergiarakentamisen uudet, arvioiden mukaan 10 000 työpaikkaa, uusia vihertyöpaikkoja olisi kymmenen vuoden kuluttua vähintään 40 000, Jaakonsaari listaa." -- No, okei, minustakin tuo kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta vaikka arvioista toteutuisi vain 10%, työllistämisprosentti olisi siltikin isompi kuin voimalaitosten yhteydessä.

5) Suomessa ei ole mahdollisuuksia tuottaa uusiutuvaa energiaa riittävässä määrin.

Totuus on se, että koko Suomi on tällä hetkellä täynnä energiaa. Me vaan päästämme sitä hukkaan sillä, ettemme tajua ottaa sitä talteen tuulesta, auringosta, vedestä, muista eksoottisimmista vaihtoehdoista puhumattakaan. Ymmärrän, että näihin energiamuotoihin investointi maksaa rahaa, mutta niin tekevät muutkin vaihtoehdot ilman yhtä hyvää lopputulosta.

Ydinvoimaloiden yhteydessä syntynyttä uusiutuvien energiamuotojen keskustelua jonkin verran seuranneena minusta uusiutuvien energiamuotojen listaus on ollut melko suppeaa erityisesti ydinvoimaa kannattavien puolelta (luonnollisesti).

Tuulivoima ei kuulemma toimi, kun ei Suomessa tuule riittävästi ja koko ajan. Ymmärtääkseni Pohjanmaa on kuitenkin aika matalaa seutua, vähän niin kuin tämä rakas Alankomaat, jossa tuulivoimalla tuotetaan lähes 5% 16 miljoonan ihmisen energiantarpeesta. Alavilla mailla kun kuitenkin tuppaa tuulemaan enemmän kuin möykkyisillä seuduilla. Ei se tuulivoima koko Suomessa järkevin vaihtoehto olekaan, mutta miksi meidän pitäisikään keskittyä yhteen tai vain muutamaan uusiutuvan energian lähteeseen kun kysymys on niin monipuolisesta Suomesta?

Aurinkoenergia. Suomessa on liian pimeää liian pitkää. Toisaalta, mitä pohjoisempaan menee ja mitä lähemmäs kesää päästään, valosta ei meinaa tulla loppua. Aurinkoenergia toki on hieman epäluotettavaa, mutta muistan kirkkaasti kuinka isovanhempani pärjäsivät mökillä hienosti kahden aurinkokennon voimin koko kesän, silloin kun minä olin pieni. Eipä niiltä kennoilta paljoa pyydetykään nykytalouteen verrattuna, mutta tästä puhun hetken perästä lisää. Aurinkokennot ovat toistaiseksi melko hinnakkaita, mutta tiedemiehen avovaimona tiedän sen, että halvempia, tehokkaampia ja monipuolisempia aurinkokennoja kehitellään jatkuvasti.

Vesivoima. No okei, itse en ole kauhean innokas vesivoiman ihailija ihan jo siitä syystä, että mitä enemmän ihminen yrittää hallita luontoa, sitä pahemmin luonto kostaa. Jokien patoamisella on usein se seuraus, että se tulvii sitten sellaisista kohdista yli, joissa aikasemmin se pysyi kuivana. Joka tapauksessa joku tyyppi (olen jo unohtanut kuka, eikä Google nyt oikein auta) sanoi, että Suomen vesivoimasta hyödynnetään vasta kuudennes, joten potentiaalia siinä kuitenkin on. Samoin kuin vesivoimasta, en ole myöskään superinnoissani massiivisesta puunhakkuusta.

Biomassa. Biomassaa voi käyttää monipuolisesti energiantuotantoon. Sitä voi polttaa, kompostoida ja siitä voidaan valmistaa biokaasua. Wikipedia kertoo biokaasusta näin: Motivan mukaan kaatopaikkabiokaasun käyttöä voisi Suomessa nostaa nykyisestä 21 milj. m3:sta yli 200 milj m3:n (energiamäärä noin 800 GWh).

Eräs tuttuni kertoi Facebookissa hevosenlannan energiamahdollisuuksista. Mielestäni kysymys on lähestulkoon samasta kuin biomassankin kohdalla, mutta jostain syystä lantaa pidetään enemmän jätteenä kuin biomassaa. Tutkin asiaa lisää ja löysin muutaman artikkelin heppoihin liittyen. Vaikka hevosenlannalla ei ratkaistakaan koko Suomen energiatarvetta, jokainen omavarainen energialähde on kaikelta kannalta hyvä asia.

Aaltovoima on vasta kehitysasteella, ja vaikka sillä toistaiseksi onkin paljon ongelmia ratkaistavanaan, aaltovoimalla voitaisiin periaatteessa tuottaa riittävästi sähköä koko maailman tarpeeseen. Suomessa aallot eivät ole valtamerien luokkaa, mutta ehkä parempi aaltovoimalan paikka on tasaisesti lainehtivalla vesistöllä kuin myrskyalttiilla valtamerellä. Tiedä häntä, mutta tämäkin on mahdollisuus.

Minusta on kummallista kuinka Tukholmassa on osattu lämmittää rautatieaseman lisäksi toimistotiloja ihmisten ruumiinlämmöllä jo vuosia, mutta Suomesta tällaista uutista en ole kuullut missään vaiheessa. Onkohan tämäkin Suomessa laiton energiamuoto, niin kuin hevosenlanta?

Lopuksi vielä muutama asia, joista mielestäni pitäisi ensin puhua ennen ainuttakaan lisäydinvoimalaitoksen lupakäsittelyä.

1) Suomi ei kannusta ympäristöystävällisyyteen

Eräs tuttuni mietti rakentavansa omalle pihalleen tuulimyllyn, josta saisi ainakin osan aikaa tuotettua sähköä omaan kotiinsa. Suunnitelmien yhteydessä selvisi, että jos mylly tuottaa ylimääräistä energiaa, sitä ei ole mahdollista mitenkään laillisesti myydä valtakunnan sähköverkkoon. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten hallinto ei edes yritä pyrkiä omavaraisuuteen vihreiden energioiden avulla.

2) Sähkönkulutuksen vähentäminen ja tehostaminen

Uudella rakentamisella energiankulutusta tehostetaan. Tärkeää silti olisi niin teollisuuden kuin jokaisen perheenkin miettiä omaa sähkönkulutusta. Jos jokainen suomalainen sammuttaisi niin tv:n kuin tietokoneenkin valmiustilan, Suomessa tarvittaisi yksi ydinvoimala vähemmän. Sitä paitsi valta on kuluttajilla. Kun he osaavat vaatia vihreää energiaa myös teollisuudelta, sen ei auta kuin seurata kuluttajien pyyntöä.

Alla olevassa linkissä vielä ladattavissa pdf-tiedostoina lista niistä kansanedustajista, jotka äänestivät ydinvoimaa vastaan ja puolesta. Minä ainakin tiedän ketkä menivät samantien omalle mustalle listalleni. On myöskin ihan mielenkiintoista tietää, että ydinvoimaa kannattavat kansanedustajat saivat Greenpeacen mukaan huomattavasti suurempia vaalirahoituksia kuin ydinvoimaa vastustavat. Yli puolet suomalaisista kuitenkin vastustaa uusia ydinvoimalahankkeita, joten eikö olisi ihan fiksua, että asiasta voisi järjestää kansanäänestyksen? Riskin uusista ydinvoimaloista kantaa jokainen Suomessa asuva, joten päätös pitäisi kuulua heille jokaiselle.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/07/1150705

Juhannus mökillä

2010-06-27T10:00:00.000+02:00

Mökkeiltiin itäisessä Suomessa. Puolitoista viikkoa, sateessa ja paisteessa. Tässä järjestyksessä.

Tuttu 10 kilometrin mittainen mökkitie oli muuttunut viime kesästä: muutamia mutkia oli aloitettu oikomaan jo vuosi sitten kun kävimme viimeksi mökillä, mutta nyt uudet tienpätkät olivat jo täydessä käytössä. Ja huomasin tänäkin vuonna, kuten harmikseni jokainen vuosi, että hiekkatien laitamilla näkyi uusia hakkuita: kantoja pystyssä, oksia sikinsokin, kaikki niin hajalla hakkuuaukeilla, joista lypsettiin rahaa. Ja kyllähän se metsä aina uudestaan kasvaa, mutta mökkitie ei näytä enää samalta kuin lapsena. Mutta mökille päästyä palkinto oli suuri: vedin ensimmäisenä keuhkot täyteen sateenjälkeisen metsän raikasta ilmaa. Sitä hengenvetoa olin ajatellut pitkin vuotta aina mökki-ikävän yllättäessä keskellä hollantilaista pikkukaupunkia.

Mökkimme sijaitsee pienessä niemessä, joka on ollut isoisäni kotipaikka jo viime vuosisadan alkupuolella. Rannassa nököttää muunmuassa pieni verkkokoppeli, joka on rakennettu jo joskus 1800-luvulla. Katto siinä on uudistettu joskus vuosikymmeniä sitten, mutta muuten se on alkuperäisessä, hyvässä kunnossa edelleen. Verkkokoppelin rakensi isoisäni isoisä.

Isovanhempani päättivät joskus 50-60-luvulla rakentaa paikalle oman mökkinsä, joka on edelleen keskeisellä paikalla. Isoäitini veli rakensi vain muutaman kymmenen metrin päähän toisen mökin, jonka setäni nykyisin omistaa. Isäni ja äitini puolestaan rakensivat mökkinsä vuosikymmeniä sitten noin sadan metrin päähän isovanhempieni mökistä. Isovanhempieni mökki puolestaan on nykyisin isäni nuorimman veljen perheen käytössä. Jokainen kolmesta veljestä on naimisissa, jokaisella heistä on lapsia sekä lapsenlapsia, joten sanomattakin selvää, että mökillämme on aina suuri todennäköisyys (erityisesti Juhannuksena) törmätä sukulaisiin, joita muuten näkisi sitäkin harvemmin.

Ensimmäiset päivät koleudestaan huolimatta vietimme pääosin ulkosalla. Viola ihastui laituriin ja rantaan, pikkukivien heittämiseen ja erityisten kivien keräilyyn, hiekkalaatikolla olemiseen, lähes samanikäisen pikkuserkkunsa kanssa leikkimiseen (vaikka leikkivätkin enimmäkseen "erillään yhdessä"). Aikaisemmista vuosista poiketen vältimme umpimetsässä kävelyä sen jälkeen kuin saimme kuulla kyyn pistäneen setääni nilkkaan edellisellä viikolla. Setäni tosin esitteli pistokohtaa naureskellen, ettei oikeastaan edes ollut tuntenut pistosta. Hän myös selvensi minulle, että kyypakkaus on enimmäkseen placeboa - jotain mikä vain rauhottaa ihmisen, sillä käärmeen pureman jälkeen pitäisi yksinkertaisesti vain levätä eikä panikoida, hän selvensi. Ja minä uskon häntä (vaikka käyttäisinkin kyypakkausta tarvittaessa).

Jokaisen metsäisen rahinan aikana Emile kysyi joko näkyy karhuja tai hirviä. Hän odottaa samaa joka vuosi, vaikka tietääkin mahdollisuuden törmätä erityisesti karhuun olevan pieni. Löysin hänelle rannalta ja metsästä tuoreita hirvenjätöksiä, joka sai hänet manaamaan huonoa onneaan entistä enemmän. Hän olisi mielummin ollut paikalla todistamassa hirven papanointia kameran kanssa. Mutta onneksi jokainen pikkusirkuttaja, perhonen, vesikirppu, puu, kukka ja lihansyöjäkasvi oli myös lähes yhtä mielenkiintoista valokuvattavaa ja Emile viettikin valtaosan vapaa-ajastaan seisomalla laiturinnokassa tai rannalla kameran kanssa. Sen vuoksi meillä onkin nyt koneella ainakin 40 valokuvaa lentävästä sorsasta ja arviolta parisataa valokuvaa erinäisistä muista luontokohteista. Jokaisesta auringonlaskusta löytyy myös kansiollinen kuvia. En raaskinut kertoa Emilelle että setäni vaimo kertoi nähneensä saimaannorpan eräänä aamuna laiturilla ollessaan. Muuten Emile olisi nököttänyt laiturilla siitä seuraavat yöt silläkin uhalla, että olisin ehdottanut tätini liioittelevan näköhavaintoaan.

Violaa söi hyttyset. Ensimmäisen illan jälkeen Viola näytti siltä kuin olisi saanut rokon, siitä oli todisteena otsa täynnä paukamia. Äitini epäili vesirokkoa seuraavana päivänä sen vuoksi, että siskontyttöni oli juuri sillä hetkellä Lahdessa rokon kourissa. Aikataulut vain eivät täsmänneet: siskontyttöni oli saanut rokon sedältään, jota me emme ole nähneet vuosiin. Rokon itämisaika puolestaan on 14-21 vuorokautta, joten Viola ei olisi millään voinut saada puhjennutta rokkoa ainakaan serkultaan niin nopeasti. Vakuutin lopulta äitini sekä mummini (joka myös epäili rokkoa) kertomalla, että paukamia ei ole lainkaan selässä, vatsassa, jaloissa ja hyvin vähän käsivarsissa, ja että paukamat tosiaan näyttävät hyttysenpistoilta eivätkä rokolta. Ja että minä tosiaan olin saanut ahdisella hyttysiä tyttäreni ympäriltä koko edellisen illan. Äitini toi meille seuraavaksi yöksi sängyn päälle kiinnitettävän hyttysverkon ja saimme vinkkejä jokaiselta sukulaismökiltä siihen, kuinka torjua itikoita jatkossa myös päiväsaikaan. Kaikesta säädöstä oli hyötyä ja Violan uudet paukamat vähenivät radikaalisti uusien toimenpiteiden ansiosta.

Saunoimme joka ilta, yhtä iltaa lukuunottamatta, jolloin olimme nukahtaneet hiukkasen liian pitkille päiväunille. Viola sai kylpemisestä niin tarpeekseen (vaikka hän normaalisti rakastaa kylpemistä yli kaiken), että lopulta pyysi päästä saunanlauteille istumaan. Tämä innostus kesti noin puoli minuuttia. Järvi kuitenkin kiehtoi Violaa siinä määrin, että annoin hänen kahlata kylmään rantaveteen. Lopulta kahlaus johti siihen, että Viola kasteli vaatekappaleen toisensa jälkeen ja lopulta istui ilman rihman kiertämää matalassa rantavedessä. Omat jalkani jäätyivät jo ensikosketuksesta veteen, mutta annoin Violan nauttia vedestä siihen muistikuvaan pohjautuen, että lapsena vesi ei koskaan tuntunut liian kylmältä. Ensimmäiset vesileikit johtivat tietysti siihen, että kylpyamme vaikutti tavattoman tylsältä ja järveen oli päästävä uudestaan. Toisella kahluukerralla Viola kaatui naamalleen astuessaan ohi kiven päältä. Emile sai hänet nostettua niin nopeasti ylös, että häneltä kastui naaman lisäksi vain etuhiukset. Viola kuitenkin säikähti tapahtunutta sen verran, että kannoin itkuisen tyttäreni saunaan, eikä hän pyytänyt päästä seuraavana päivänä veteen lainkaan. Mutta kuinka ollakaan, lämpimän päivän yllättäessä löysimme itsemme harjaamassa limaista vedenalaista pientä kalliota kävelykuntoon. Viola seisoi järvessä päällään lasten kelluntapuku ja minä harjasin uikkareissa kiviä puhtaaksi. Tuijottelin pitkän aikaa tyynen pinnan läpi kauempana näkyvää mutapohjaa ja pohdin uskaltaisinko pulahtaa uimaan. Viola nautti vedestä uudestaan yhtä suurella antaumuksella kuin aiemmin ja räiski vettä joka puolelle. Jäädyin jokaisesta roiskeesta entistä enemmän ja viiden minuutin vatkaamisen jälkeen ponnistin uimaan. Viola oli äidin uimatempauksesta niin mielissään, että joka kerta kun palasin kalliolle, hän pyysi minua uimaan vielä yhden kierroksen. Emile oli tässä vaiheessa saanut itsensä nilkkoja myöten veteen ja äitini seisoi kalliolla ottamassa valokuvia räpiköimisestäni (jee). Emile uskaltautui sentään istuutumaan veteen hetkeksi, mutta Viola oli kaikkein tyytyväisimmillään seistessään polvia myöten vedessä ja kannustaessaan minua polskimaan. Kun olin uinut riittävästi, painuimme saunaan lämmittelemään.

Grillasimme lähes joka ilta. Emile oli innoissaan saadessaan tehdä nuotion joka kerta sitä kysyttäessä. Myös Viola tykkäsi liekkien loimusta ja kokeili rajojaan mitä tuleen sai heittää (kävyt joo, kepillä hörrääminen kielletty). Minä kirjoitin tuhkalla nuotiota ympäröiviin valkoisiin tiiliin 2010 VET. Tekstin alapuolella näkyi edellisvuoden 2009 VET. Vuoden 2008 merkkaus oli jo peseytynyt sateen, lumen ja muiden luonnonvoimien mukana pois.

Siinä missä Emile kulutti aikaansa valokuvaamassa, minä kannoin kirjaa kainalossani lähes koko mökkeilyn ajan ja luin aina hyvän hetken koittaessa. Sain luettua kolme kirjaa, jotka olin lainannut Lahden pääkirjastosta ikivanhalla kirjastokortillani muutamaa päivää ennen mökille lähtöä. Onneksi olin varannut mukaan myös yhden pokkarin, jonka olin ostanut itselleni supermarketista, sillä muuten lomalukeminen olisi tullut tienpäähän ennen mökkeilyn loppua. Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia tempaisi minut jo ensimmäisten sivujen aikana mukaansa. Arvatenkin Larssonia ei ole ylistetty turhaan.

Juhannuksen lähestyttyä myös mökeillä vierasmäärä lisääntyi. Meidän mökille kurvasi siskoni perheineen. Myös muissa sukumökeissä asukasmäärät tuplaantuivat. Juhannusaattona äitini veti salkoon Suomen lipun, siskoni sahasi muutaman näköesteisen koivunoksan irti, josta leikkelin sopivat osat saunavihtaan. Siskonmies grillasi järkyttävät määrät naudanlihaa nuotilla (joka oli pitkästä aikaa muuten tosi hyvää) ja lihaa oli niin runsaasti, että söimme äitini valmistamaa nautaa seuraavana päivänä uunitettuna uusien perunoiden ja vihannesten kera. Viola rakastui uusiin perunoihin ensimmäisestä makuhetkestä lähtien.

Aattona raijasimme muutamaa päivää aiemmin pihalle nosteltuja puuromuja rantakalliolle. Kävimme irroittamassa laiturista muutaman hapertuneen laudan, poimimme joitakin maassa nököttäviä isoja oksia ja rannalle ajautuneita kuivia kaisloja samaan kasaan. Kokosimme kokon hyvissä ajoin.

Juhannusaattoillan edetessä kinastelin sukulaisen kanssa kapitalismista. Hän kannatti, minä en. Sovimme nahistelun ja istuimme mökin eteen kaikkien kanssa juttelemaan niitä näitä. Viola istui tuolilla ja katseli taivaalle. Ei näy lentokonetta, hän sanoi. Toistin hänen perässään vastaten, että ei näy, ei. Ei näy poliisiautoa, Viola sanoi seuraavaksi. Ei näy, ei, minä vastasin. Minuutti sen perästä mökkitieltä alas ajoi paloauton sukellusyksikkö ja Viola hihkui, että nyt näkyi poliisiauto. Nousimme kaikki tikkana pystyyn kun palomiehet hyppivät autosta ulos katsellen mökillemme päin ja selvästi pohtien oliko hälytys annettu meidän mökillä. Ennen kuin ehdimme viidenkymmenen metrin päähän risteykseen heidän luokseen, oli joku toinen mökkiläisistä ohjannut heidät jo eteenpäin. Ensimmäisenä ajattelin, että jollain sukumökillä on tulipalo. Ehkä joku oli sytyttänyt kokon jotenkin huolimattomasti ja se oli päässyt leviämään. Tai nuotio, tai sauna. Sitten joku sanoi, että mitäs jos jollekin on sattunut jotain. Kun pääsimme paikalle, serkkuni juoksi näyttämään mäkitieltä laskeutuvalle ambulanssille oikean suunnan ja huusi juostessaan, että setäni mökkinaapuri oli painunut veden alle. Seisoimme rauhallisella alueella lasten kanssa ja odotimme lisää tietoa. Toinen serkuistani tuli alkuhäslingin jälkeen kertomaan, että naapuri oli hukkunut, mutta jo ennen ambulanssin tuloa serkkuni tuore etelä-amerikkalainen tyttöystävä, ammatiltaan sairaanhoitaja (ilmeisesti ensimmäistä kertaa mökillä, onnitteluni hänelle), oli saanut mökkinaapurin onnistuneen elvytyksen tuloksena oksentamaan ja sydämen sykkimään. Mies oli kuitenkin edelleen tajuton ja lopulta paikalle kurvasi mediheli.

Lopullinen tarina kulki näin: mökkinaapuri, noin 60-vuotias mies, oli kahlannut tarkistamaan katiskaansa, niin kuin hän tekee joka päivä. Hän ei osaa uida, mutta oli tähänkin saakka kulkenut vain matalissa vesissä omassa rannassaan. Hänen tyttärenpoikansa, 10-11-vuotias lapsi, oli nähnyt isoisänsä vedessä räpiköimässä ja ajatellut, että isoisä pelleilee. Lopulta pojan äiti oli kuitenkin huomannut isänsä kelluvan pinnalla ja paniikki oli syntynyt. Mies oli saatu pois vedestä, hän oli sininen. Aluksi tarina kertoi, että miehen jalka olisi jäänyt katiskannaruun kiinni, mutta lopulta joku osasi epäillä miehen saaneen jonkin kohtauksen ja vajonneen sen vuoksi veden alle. Mies oli viety ambulanssilla tajuttomana Lappeenrannan sairaalaan. Mediheli oli tuonut paikalle lääkärin. Kuulin aamulla, että mökkinaapuri oli jo ilmeisesti herännyt sairaalasta, mutta ei muistanut tapahtumista mitään. Paikalla oli hänen vaimonsa ja tyttärensä. Muuta en tiedä.

Tilanne pysyi mielessä meillä jokaisella koko illan niin kovasti, että meinasimme unohtaa sytyttää kokon. Kymmeneltä illalla ehdotin, jos kävisimme tuikkaamassa kokon tuleen. Kauniistihan se paloi. Valvoin pitkälle Juhannusyöhön jo kun muut olivat käyneet nukkumaan. Istuin taskulampun valossa ja luin kirjaa. Välillä pysähdyin miettimään illan tapahtumia. Viola kävi tapahtumia läpi puheissaan ennen nukahtamistaan. Hän luetteli mitä kaikkea oli nähnyt: paloauto, ambulanssi ja helikopteri. Yöllä kahden maissa Viola huusi unissaan "Papa, oota!". En ollut vielä koskaan aiemmin kuullut hänen puhuvan niin selvästi unissaan. Illan tapahtumat olivat arvatenkin jättänyt jonkinlaisen leiman jopa 2½-vuotiaan mieleen.

Hätkähdin hieman kun polveni päältä käveli taskulampun valossa lukki. Pitkäsäärinen hämähäkki oli vain läpikulkumatkalla ja annoin sen tepastella lakanaani alas minne olikaan menossa, mutta seurasin hämähäkin jälkiä niin pitkään, että saatoin tietää, ettei se ajatellut kävellä samaa reittiä takaisin. Pöyhin peiton ja tyynyn huolellisesti lukin perästä ihan vain varmistaakseni, että jossain nurkkauksessa ei odottanut lukin loppu suku merkkiä siitä, että koettu reitti oli selvä. Stieg Larsson piti minulle seuraa sekä valvotti aina siihen saakka, kunnes aurinko alkoi jo nousta ja pystyin sammuttamaan lukuvalon.

Lähtöpäivänä sulloin puolen litran minigrip-pussiin tuoreita koivunlehtiä. En ole varma mitä käyttötarkoitusta varten, mutta ajattelin niistä ehkä irtoavan hyviä tuoksuja seuraavan vuoden aikana kun minut taas mökki-ikävä yllättää. Ja jos ei muuta, niin muistoja pussillinen koivunlehtiä kantavat ainakin mukanaan.

Suomessa

2010-06-13T22:30:00.000+02:00

Me ollaan lomalla.

Tänään keräsin kimpun kukkia tienvarresta.

Päivänkakkaroita, lupiineja, koiranputkea.

Niittyleinikkejä, metsäkurjenpolvia.

Oli juuri satanut, kaikki niin vihreää ja raikasta.

Sateen jälkeen tuoksui lapsuudelta.

Meinasi tulla tippa linssiin.

Näimme oravia ja rusakon.

Kastelin kengät märässä heinässä.

Tätä minä olin kaivannut Suomesta.

Yhdessä vai erikseen

2010-06-10T00:30:00.004+02:00

Mä oon parempi kuin sä, koska sä synnyit tuommoiseksi, josta minä en tykkää.

Mä oon parempi kuin sä, ihmiset, toistakaa perässä!

Me ollaan parempia kuin noi, koska noi syntyi tuommoisiksi, joista me emme tykkää.

Me ollaan parempia kuin noi, koska me sanotaan niin.

Mä oon kuin sä, koska me kaikki synnyttiin vailla vapautta valita.

Mä oon kuin sä, ihmiset, mä haluan samoja asioita kuin sä.

Me ollaan yhdessä hyviä, silloin kun osaamme katsoa lapsen silmin.

Me ollaan yhdessä hyviä, silloin kun me molemmat halutaan.

Ja sä et osaa mitään.

Ja jopa sun vaatteet loukkaa mua.

Ja mä väitän että sä et oo vapaa.

Koska ton näköset ihmiset ei yleensä oo.

Jokainen on hyvä kun tilaisuus annetaan.

Ole sellainen kuin hyvältä tuntuu.

Se on sun oikeus, se on mun oikeus.

Koska niin paljon meissä on samaa.

Älä tuu mun maahan, koska tää on mun maa.

Tää ei kuulu sulle, koska sä synnyit vääräksi.

Äläkä väitä että olisit jotenkin hyvä, mä tiiän mikä sä oot.

Terroristeja, sortajia, kiihkoilijoita te kaikki.

Asu siellä missä tuntuu kodilta, päätä se sydämellä.

Tee koti ja auta muita tekemään samoin.

Ja ole hyvä muille, niin nekin on sulle.

Ihmisiä, veljiä ja siskoja te kaikki.

Vihaan sua. Vihaatsä mua?

Mul on ydinase. Onks sulla?

Älä uhmaa, tai mä käytän sitä.

Ja siitähän saat senkin paskiainen.

Rakastan sua. Rakastatsä mua?

Mulla on sydän. Onks sulla?

Avaa se ja mä teen samoin.

Ja siinähän sitä ollaan, yhdessä.

---

Kirjoitettu hollantilaisen oikeistopoliitikon, Geert Wildersin, vaalivoiton vuoksi.

Älä kuuntele vain vaalipuhetta, vaan ajattele muutama siirto pidemmälle.

Laske mikä yhdistää ja sä ymmärrät olla kirjaamatta sitä mikä erottaa.

Länsimainen eliitti

2010-06-07T17:14:00.002+02:00

Juuri tällä hetkellä lähellä Barcelonaa, Sitgesin pikkukaupungissa, Espanjassa on päättymässä yksi maailman vaikutusvaltaisimmista kokouksista, Bilderbergien kokous. Kokous alkoi 3. kesäkuuta. Kokoukseen osallistuu Pohjois-Amerikan ja Euroopan valtioiden päämiehiä, ministereitä, talousasiantuntijoita, mediaosaajia ja suuryritysten toimitusjohtajia. Suomalaisia tämän vuoden kokouksesta löytyy seuraavat: valtiovarainministeri Jyrki Katainen, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield, Sampon ja UMP Kymmenen toimitusjohtaja ja Nordean hallituksen varapuheenjohtaja Björn Wahlroos sekä Royal Dutch Shellin johtokunnassa istuva Jorma Ollila. Muita nimiä kokouksessa on Hollannin Kuningatar Beatrix, Espanjan Kuningatar Sophia, Bill Gates, Googlen toimitusjohtaja Eric Schmitd, YK:n ruoka-avusta vastaava Josette Sheeran ja Goldman Sachsin puheenjohtaja Peter D. Sutherland. Varsinainen lista osallistujista löytyy täältä.

Kysymyksessä on ainakin osittain sama eliittijoukko, jota USA rahoitti 700 miljardilla dollarilla vuonna 2008 "pankkien pelastamiseksi". Toisin sanoen 700 miljardilla dollarilla pelastettiin rikkaat tekemästä tappiota, eikä ihmisiä menettämästä koteja tai työpaikkoja. Kysymyksessä on ainakin osittain sama eliittijoukko, jota Eurooppa taannoin rahoitti 110 miljardilla eurolla "tukemalla Kreikkaa". Toisin sanoen rahalla pidettiin huoli siitä, että Kreikan obligaatiohin sijoittaneet pankit ja rikkaat yksityishenkilöt eivät kärsineet oikeudenmukaisesti tappiota.

(Eikö ole muuten ihmeellistä, että samana päivän kun kokous päättyy, kokoukseen osallistunut Björn Wahlroos jakaa järjettömiä mielipiteitä mediassa?! Selvästi on asiasta vasta ollut Nallen kotona puhetta.)

Bilderbergit kokoontuivat ensimmäistä kertaa vuonna 1954 Arnhemissä, Hollannissa, Bilderberg-nimisessä hotellissa. Kokouksia järjestetään kerran vuodessa ja vieraslista vaihtelee vuosittain. Vuosikymmeniä Bilderberg-kokouksista puhuminen kulki salaliittoteorioiden kategoriassa, mutta nykyisin tietoa Bilderbergien kokouksista tulee vaihtoehtomedioiden kautta julkisuuteen vuosi toisensa perään entistä enemmän. Jopa joku kokoukseen osallistunut henkilö on avoimesti kertonut, että kokous ei ole salainen, mutta kokouksen sisältö on.

Asiasta tietämätön ihmettelee ensin kuinka tätä ei uutisoida mediassa. Tuntuu ihmeelliseltä että tämä ei täytä suurten lehtien etusivuja niin kuin muut maailman huippukokoukset. Tästä asiasta media kuitenkin vaikenee käskystä. Suomen median hiljaisuuttakin on helppo ymmärtää kun huomaa listassa HS:n pääkirjoitustoimittajan nimen. David Ickeä lainatakseni "Ne jotka kontrolloivat mediaa kuuluvat Bilderbergin ryhmään, tai ovat velvollisia bilderbergiläisille." Tämän vuoksi et ole lukenut aiheesta valtavirtamediassa.

Vuosikymmenten aikana useat eri yksityishenkilöt ovat kuitenkin tutkineet Bilderbergin ryhmää ja onnistuneet saamaan sisäpiirin tietoa ryhmän agendasta. Aiempina vuosina on pystytty "ennustamaan" mm. euron tuleminen, nykyinen talousjama, öljyn hinnan äkillinen lasku samaan aikaan kun asiantuntijat väittivät sen nousevan. Näistä asioista päätetään kokouksissa ja ne pistetään käytäntöön seuraavien vuosien aikana. Euroopan Unioni ja (toistaiseksi) teoreettinen Pohjois-Amerikan Unioni ovat molemmat päätetty etukäteen eliitin kokouksessa ja lopulta junaillaan täyteenpantavaksi. Unioneilla taataan se, että mahdollisimman pieni määrä ihmisiä voi kontrolloida mahdollisimman suuria määriä ihmisiä. New World Order, so to speak.

Villeimmissä huhuissa Bilderbergien väitetään punovan juonia maailman ihmismäärän vähentämiseksi, joista osoituksena mm. HIV ja muut epidemiat ja pandemiat. Ihmismäärän vähentämisen tarve perustuu siihen, että eliittiä on suhteessa murto-osa maailman väkilukuun verrattuna ja pienempi määrä ihmisiä on helpompi kontrolloida. Tämä suunnitelma saattaa aluksi kuulostaa järjettömältä, mutta vastaavasti viime vuoden sikainfluenssa-aalto oli itsessään järjetön. Vasta jälkikäteen WHO:ta moitittiin sikainfluenssan liioittelemisesta ja muutama kuukausi tämän uutisen jälkeen selvisi, että WHO:n tiedemiehet olivat lääkefirmojen palkkalistoilla. WHO:lla puolestaan on siteitä Bilderbergin ryhmäläisten kanssa. Vaikka onhan toki mahdollista, että flunssaa liioiteltiin vain taloudellisten voittojen maksimoimiseksi.

Bilderbergiläisiä kiinnostaakin kolme asiaa: Valta, raha ja kontrolli. Ainoa asia, joka voi heidät pysäyttää on ihmisten tietoisuuden herääminen heidän suorittamiaan rikoksiaan kohtaan.

Suosittelen tutustumaan seuraaviin linkkeihin:

Daniel Estulin, 15 vuotta Bilderbergistä tietoja kerännyt tutkija

Jim Tucker, vuodesta 1975 Bilderbergejä tutkinut reportteri

Etsi hakusanoilla "Bilderberg Group", "New World Order" tai "NWO". Ole utelias ja luota vain siihen minkä sisimmässäsi tiedät totuudeksi.

Ratkaisuja vesiongelmiin

2010-06-05T19:19:00.001+02:00

Kirjoittelin viime kuun alkupuolella Oikeista Ongelmista ja lupasin palata takaisin asiaan veden ja erityisesti erilaisten vesiongelmiin liittyvien ratkaisujen osalta. Ajattelinkin tässä blogimerkinnässä esitellä pieniä että suuria vedensäästö- ja kierrätysratkaisuja, joista olen kuullut tai lukenut.

Kyseisen kirjoituksen kommenttiosiossa tuli puheeksi japanilaiset vessat, joten aloitetaan niistä.

1) Veden uudelleenkäyttö

Nappulasta tai nupista huuhdeltavaa vessaa kutsutaan Japanissa länsimaiseksi vessaksi. Nämä ovat kuitenkin tänäpäivänä Japanissa yleisempiä yksityisasuntojen vessamalleja kuin perinteiset lattiavessat. Perinteiseen länsimaiseen vessaan verrattuna veden kierrätystä on kuitenkin paranneltu japanilaisten innovaatioiden avulla siihen pisteeseen, että käsienpesuallas on joissain tapauksissa rakennettu pöntön päälle. Käsienpesuvesi valuu tankkiin, jota wc hyödyntää huuhtelussa, jolloin wc-käyntien vedenkulutus pienenee huomattavasti.

Harmaata, eli kerran käytettyä vettä, voidaan kerätä talteen myös suihkuista, kylpyammeista, tiski- ja pesukoneesta ja käyttää samaan tarkoitukseen. Tämä kuitenkin luo jo hiukan enemmän ongelmia säilytyksen kannalta, sillä lämpimässä vedessä bakteerit lisääntyvät nopeasti.

Puhdistamatonta harmaata vettä voidaan kuitenkin käyttää myös kasteluun, kunhan vesi käytetään samantien kun se tuotetaan. Kasteluun eivät kuitenkaan sovellu tiskivedet ja harmaalla vedellä kasteltavaksi ei suositella ruokakasveja.

2) Sadeveden keruu ja hyötykäyttö

Sadeveden hyötykäytöstä löytyy kiitettävästi luettavaa internetistä. Osataan kertoa, että mm. Uuden-Seelannin suurimmissa kaupungeissa sadeveden keräys on normaalia arkipäivää ja monet kotitalouden vedenkäytön kohteet hoidetaan sadevedellä. Puolestaan Tukholman Hammarby Sjöstadin kaupunginosassa sadevesi kerätään kaduilta puhdistukseen ja suodatukseen ja rakennuksien katoilta vesi ohjataan "vihreille katoille". Eri puolilla maailmaa sadevettä on kerätty jo 4000 vuotta, nyttemmin systeemi on luonnollisesti modernisoitunut.

Sadeveden keruu on arkipäivää monilla alueilla, ja erityisesti kehitysmaissa keruusta on tullut elintärkeä veden hankintakeino. On arvioitu että Karbian saaristoissa puoli miljoonaa ihmistä on ainakin osittain riippuvaisia sadeveden keruusta. Vettä kerätään ahkerasti myös Etelä-Amerikassa ja Intiassa. Sadevettä on yleisesti käytetty juomavetenä, karjanhoidossa, kasteluun tai pohjavesikerrostuman täyttöön. Sadeveden keruu on halpaa, paikallista ja helppoa, mutta alueesta riippuen kausittaista ja epävarmaa.

3) Arkipäivän valinnat

Jotta saadaan kupillinen kahvia, kahvin tuotantoon ja kuljetukseen käytetään noin 140 litraa vettä, 1 litra maitoa tarvitsee 1000 litraa vettä ja 1kg naudanlihaa 16000 litraa vettä. Tämä vesimäärä koostuu tuotanto- ja kuljetuskuluista. On siis helppo päätellä että kotona leivottu leipä on vedenkin kulutuksen kannalta fiksumpi (ja usein lisäaineettomampi) vaihtoehto kuin kaupan valmisleipä.

Keskimäärin lautaselle päätynyt ruoka on matkustanut noin 4000 km, joten kuljetuskuluista (ja sitä mukaa veden käytöstä) voidaan karsia suosimalla lähiruokaa. Lähiruoka ei ole kuitenkaan aina ekologisempi vaihtoehto, vaikka monessa tapauksessa vesiystävällisempi. Ekologisuus vähenee esimerkiksi Suomessa talvella kasvihuoneissa viljellyissä tomaateissa, joiden energiankulutus on valtava, jonka vuoksi mm. Espanjasta tuodut tomaatit ovat ympäristöystävällisempi teko.

Yleislinjauksena kuitenkin voidaan sanoa, että eläinperäisten tuotteiden valmistus kuluttaa aina enemmän vettä kuin kasvipohjaiset vaihtoehdot, ja että lähiruoka on monesti fiksumpi vaihtoehto. Kannattaa kuitenkin suosia mielummin tuotantotapoja kuin karsia ruoan kuljetuskustannuksista, sillä tuotantotavalla on suurempi ekologinen merkitys kuin kuljetuksella.

Arkivalinnoilla on myös merkitystä silloin kun valitsee kaupan hyllystä brändejä. Mm. Nestle ja Coca Cola ovat jääneet kiinni siitä, että he rakentavat tehtaan köyhälle seudulle ja käyttävät röyhkeästi alueen pohjavesivarannot omiin tarkoituksiinsa.

Laskelmoitu tyhmyys

2010-06-01T15:26:00.006+02:00

Anteeksi vain, mutta milloin ainoa tapa pysäyttää laiva on hypätä kyytiin helikopterista? Anteeksi vain, kuinka voit kutsua laivassa matkustaneiden tappamista itsepuolustukseksi, jos teet päätöksen laskeutua köydellä helikopterista laivan kyytiin? Anteeksi vain, mutta katsoin eilen kaksi pidempää haastattelua Gazaan menevän laivan kohdistuneesta israelilaisesta hyökkäyksestä ja molemmissa haastatteluissa Israelia puolustava tyyppi valehteli, ja molemmissa tapauksissa haastattelija sai valehtelijan kiinni itse valheesta. Molemmissa haastatteluissa valehtelija ei siitä huolimatta muuttanut kantaansa. Anteeksi vain, mutta kukaan ei ole niin tyhmä, että vakavissaan ottaisi Israelin kannan puolustettavakseen. Ne jotka valehtelivat haastatteluissa tiesivät selvästi kertovan valheita. Eivät he niin tyhmiä oikeasti ole, he vain esittävät. Mutta minä en oikein ymmärrä miksi. Tai ehkä sittenkin.

Jotenkin tuntuu että tämä kaikki on niin laskelmoitua.

Kun kuulin tämän uutisen eilen, mieleeni tuli eräs video, jonka katsoin monta kuukautta sitten. Videossa puhutaan mahdollisesta kolmannesta maailmansodasta ja siitä, kuinka Israel on mukana aloittamassa sitä.

Ja vaikka vihasi saattaa aluksi leimahtaa Israelia kohtaan, älä syytä maata, äläkä sen ihmisiä. Äläkä syytä palestiinalaisia siitä, että he haluavat elämän perusasioita. Takana on isommat voimat. Älä suutu, älä anna suuttumuksellasi valtaa muille.

Kysyttäessä älä tartu aseeseen. Kieltäydy. Sotilaana laita itsesi sen ihmisen kenkiin, jota aseen piippu osoittaa. Katso aikuista uhria lapsena. Näe kuinka hänen kikkarat hiuksensa ovat heiluneet tuulessa kun hän on nauraen juossut pihalla. Näe kuinka hänen äitinsä on suukottanut häntä otsalle ennen yöunia. Eikä mikään muu ole muuttunut, kuin aika.

Euroviisujen lempparit

2010-05-28T21:33:00.003+02:00

Joka vuosi Euroviisut kiinnostavat minua entistä enemmän. Tänä vuonna järkkäsin pienet illanistujaiset ensimmäisen semifinaalin säestyksellä. Mukana oli meidän lisäksi yksi suomalainen perhe, italialainen pariskunta, valkovenäläinen pariskunta ja indonesialainen opiskelija. Usealle Euroviisut eivät olleet niin tuttuja, mutta jokainen tapitti siitä huolimatta jokaisen esityksen läpi ja osa kirjoitti tulostamiini pistetaulukoihin omat mielipiteensä ja pisteytyksensä.

Suomen pudotus semifinaalissa oli aikamoinen yllätys ja pettymys, varsinkin kun edustajana oli melkein-sukua-julkkikselle esiintyjä :) Mutta niin oli muuten hollantilaiset kommentaattoritkin yllättyneitä Suomen putoamisesta. Viimeiseen saakka he jaksoivat hehkuttaa, että Suomi on varma finalisti, mutta toisin kävi. Siitä huolimatta ensimmäisestä semifinaalista lähti mukaan onneksi muutama oma lemppari.

Toisen semifinaalin katsoimme kotona kolmistaan. Tällä kertaa kukaan ei ollut yllättynyt Hollannin putoamisesta tässä vaiheessa. Kansalliset hävetysasteet nimittäin hipoivat kattoa esityksen aikana meidän koko kotikatsomolta, mutta näimme taustalla vain Hollannin haluttomuuden järjestää Euroviisuja; hence nolo esitys.

Finaalin pääsemme toivonmukaan katsomaan kotona kolmistaan, mutta huominen päivä on täynnä tekemistä ja toivon, että ehdimme kotiin ajoissa ja ehjinä.

Tässä kuitenkin omat lempparini finaalista:

Belgia: Tom Dice - Me And My Guitar

Tom Dicellä on minusta tosi kaunis ääni ja laulukin on Euroviisuihin nähden todella tasokas. Kuitenkin Belgialla on mielestäni ollut aiemminkin ihan hyviä edustajia, mutta jostain syystä ne eivät vaan tunnu pärjäävän kisoissa.

Serbia: Milan Stankovic - Ovo Je Balkan

Tälle valinnalle naureskeli olohuoneellinen väkeä kun ilmoitin tykkääväni. Minusta tässä laulussa on hauskat elementit yhdessä: laulaja on jotenkin häkellyttävän oloinen ja sillä on erikoinen ääni. Lisäksi laulussa on kaksi eri osaa: kurkkuluritukset sekä Balkan, Balkan! -hyppelyt, jotka tekevät laulusta jotenkin kiehtovan.

Irlanti: Niamh Kavanagh - It's For You

Irlannin laulussa ei sinänsä ole mitään vikaa. Se on mahtipontinen, titanicmainen, tyypillinen irlantilainen viisu, joten sen puolesta se löytyy listastani. Kuitenkin tämä ei noin muuten sytytä täysillä, vaikka ihan hyvä onkin. Samaan sarjaan voisi oikeastaan laskea kuuluvan myös Islannin Hera Björkin laulullaan Je Ne Sais Quoi.

Ukraina: Alyosha - Sweet People

Tässä laulussa on mielestäni fiksu sanoma ja tytöllä on mahtava ääni.

Venäjä: Peter Nalitch - Lost And Forgotten

Venäjän esiintyjä vaati minulta ainakin 3-4 katsomiskertaa ennen kuin aloin sietämään laulua. Lopulta tykästyin Venäjän esitykseen sen verran, että päätin lisätä sen lempparilistalleni. Laulu on ehkä osittain häiritsevän teatraalinen, mutta siitä huolimatta kivaa kuunneltavaa.

Saksa: Lena - Satellite

Kuten italialainen kaverimme totesi "Tämä ei kuulosta yhtään saksalaiselta ja se on kohteliaisuus." :D Tytöllä on mielestäni tosi kivan kuuloinen ääni ja tyyli laulaa. Muistuttaa jotain brittipopparia, joka Euroviisuissa tuo varmasti huimasti plussapisteitä.

Israel: Harel Skaat - Milim

Laulu sinänsä on ihan perustavaraa, mutta olen ihan heikkona hepreaan. Melkein tippa linssissä kuuntelen minkä tahansa hepreankielisen laulun, joten Harel Skaatinkaan veto ei ole mikään poikkeus.

Tanska: Chenée & N'evergreen - In A Moment Like This

Tykkäsin Tanskan edustajasta jo ensikuulemalta. Jotenkin abbamaista, eli todella tarttuvaa. Hollannin juontaja tosin vertasi tätä duoa Roxetteen, mutta minä pitäydyn Abba-vertauksessa.

Huomista odotellessa!

Craig Venter unveils "synthetic life"

2010-05-21T22:15:00.001+02:00

Pysäyttävä video.

Keinotekoista elämää, uskomatonta.

Ehkä meidät on luotu samalla tavalla.

Ja ehkä elämän tarkoitus on keksiä itsemme uudestaan.

Olen mykistynyt.

Intiaanien viisautta

2010-05-20T13:00:00.009+02:00

Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu --

Vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty --

Vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty --

Vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä.

Vanha Cree-intiaanien ennustus

Filippiiniläinen Adobong Baboy

2010-05-19T22:02:00.008+02:00

F-maista vaihtoehtoja oli neljä: Fiji, Filipijnen, Finland ja Frankrijk. Koska tarkoitus on kokkailla jotain täysin uutta, Emile ulkoisti Suomen valintatilanteessa ensimmäisenä. Kolmen maan väliltä hän lopulta valitsi Filippiinit.

Reseptin etsiminen osoittautui tällä kertaa huomattavasti työläämmäksi kuin kertaakaan aikaisemmin. Koska tahdoin tehdä vuorostaan lämmintä ruokaa, googlettelin aluksi hakukriteereillä "filipino recipe vegetarian", mutta en löytänyt mitään mistä olisin hyppinyt ilosta. Lopulta päätin kokeilla yhtä possunlihasta valmistettua reseptiä jättämällä siitä yksinkertaisesti lihan pois. Valmistelin itseäni katsomalla youtube-vidoen siitä, kuinka rice stick nuudeleita valmistetaan filippiiniläisittäin ja olin innoissani reseptistä. Mutta... reseptissä käytettiin punaista paprikaa, minulla oli jääkaapissa keltaista. Ajattelin että niin pieni ero ei haittaa. Mutta, reseptissä käytettiin kaalia, enkä minä löytänyt oikeanlaista näin sesongin ulkopuolella. Lopulta tein niin muunnellun version reseptistä, että en voinut laskea sitä enää filippiiniläiseksi reseptiksi. Oli silti hyvää.

Sitten löysin possunlihareseptin, jonka valmistin ohjeiden mukaisesti.

Filippiinit

Adobong Baboy

300-400 g possun lapaa tai ahteria, 2-2½cm palasiksi leikeltyinä

2-3 valkosipulin kynttä

0,5 dl valkoviinietikkaa

0,7 dl vettä

½ tl suolaa

1-2 laakerinlehteä

ripaus mustapippuria

oliiviöljyä

1. Paloittele possu.

2. Laita lihat ja kaikki muut ainekset (paitsi öljy) kattilaan ja anna marinoitua ainakin ½ tuntia.

3. Marinoimisen jälkeen laita hellalle ja kiehauta. Pienennä liettä ja anna hautua kunnes possu on mureaa.

4. Siirrä lihat öljytylle paistinpannulle ja käristä possu rapeaksi ja ruskeaksi.

5. Tarjoile riisin kanssa.

Okei, tämänkin reseptin kanssa kömmäsin jo heti alussa, nimittäin olin ostanut jo valmiiksi marinoitua lihaa. En kuitenkaan jaksanut ryhtyä vääntämään kolmatta filippiiniläistä ruokaa saman viikon sisällä, joten päätin tyytyä kahteen puoli-filippiiniläiseen ruokaan siinä toivossa, että niissä olisi yhden kokonaisen aterian verran aitoa filippiiniläistä kokkaushenkeä. Marinoinnista huolimatta valmistin possun muuten reseptin mukaisesti.

Tein riisin ja possun lisäksi myös vähän sieniä ja salaattia lisukkeeksi, ja tämä ruoka katosikin pöydästä viimeistä murua myöten.

Reseptejä etsiessä tuli vastaan vaikka mitä erikoisuuksia filippiiniläisestä keittiöstä. Yksi mieleenpainuvimmista oli banaaniketsuppi, jota toivon kerran elämässäni päästä maistamaan. Wikipedia osasi kertoa, että banaaniketsuppi keksittiin Filippiineillä toisen maailmansodan aikana, jolloin ketsupista oli pulaa.

Lukemani perusteella se valmistetaan muussatuista banaaneista, etikasta, sokerista, mausteista ja koska muussin väri ei oikeasti ole punaista, siihen lisätään punaista väriainetta. Oke, ehkä onkin parempi ettei tätä löydy lähikaupasta. En ole nimittäin kauhean innokas lisättyjen väriaineiden fani. Mutta idea on silti banaaniketsupissa ihan hauska.

Violan juttuja

2010-05-18T09:16:00.004+02:00

Violan viime viikkojen juttuja:

1. Pikku Myy on Violan kielellä Kinkku-Pete. Violalla on mm. Kinkku-Pete-sukat, yksi pieni Kinkku-Pete-ukkeli ja Kinkku-Pete-muki.

2. Viime viikolla Violalta tippui yksi pehmolelu sängyn ja seinän väliin, eikä Violan käsi ylettänyt sitä sieltä nostaa. Ratkaisu: Viola heitti toisen pehmolelun perään ja kannusti sitä pelastusoperaatioon.

3. Violan kaikkein lempparein pehmolelu on Teletappi-Pai, joka Violalla on ollut yhden kuukauden ikäisestä lähtien. Viola ei kuitenkaan katso Teletappeja (tai ehkä katsoisi jos näyttäisimme, mutta eipä juuri ikinä muisteta tv:stä sitä laittaa silloin kun se sattuu tulemaan). Nykyisin Viola tietää jo, että papalle puhuttaessa lemppariteletapista käytetään nimeä Po, äidille puhuttaessa Pai.

4. Jos jompi kumpi vanhemmista nukkuu myöhempään kuin Viola itse, hän hakee sängyn viereen joko

a) musiikkia soittavan mopon

b) Kimblen

c) kovaäänisen oman "läppärin"

d) jonkin muun musiikkilaitteen

ja alkaa leikkiä. Toisin sanoen mikä tahansa kovaa ääntä tuottava vempain kelpaa tarkoitukseen.

5. Viola löysi eilen keittiöstä tyhjän ämpärin, josta muodostui valtava aarre heti kun Viola keksi laittaa ämpäriin pienet Barbapapa-ukkelit. Myöhemmin kävin etsimässä Violalle myös pienet Muumi-ukkelit, jotka ovat tähän saakka olleet säilytyksessä pienuutensa vuoksi. Viola laittoi ukkeleita ämpäriin ja pois ja päivän mittaan leikistä oli kehkeytynyt niin kiva, että illalla Viola tahtoi mennä nukkumaan ämpäri kainalossa.

6. Jos Violalle sanoo, että lähdetäänkö ulos, neiti on yleensä vaikka ilman housuja koettamassa laittaa lenkkareita jalkaan. Kerroin myös jokin aika sitten Violalle, että kesällä menemme Suomeen ukin ja mummin luokse ja aina välillä kun puemme takkia tai laitamme kenkiä jalkaan, Viola kyselee joko mennään ukin ja mummin luokse.

7. Violan ensimmäiset sanat lähes joka aamu on "Papa, mama, dit is kukka", samalla kun hän tarraa varpaisiinsa kiinni. ("Isi, äiti tämä on sukka")

8. Kun olemme lähdössä ulos, Viola yleensä ottaa mukaan Pain. Toisinaan kuitenkin lelumäärä, jonka Viola tahtoisi ottaa mukaan, vastaa repullista tai kahta. Hän siis saattaa seistä eteisessä sylissään kolme pehmolelua, leikkiauto ja ilmapallo (näin on joskus käynytkin).

9. Viola tietää, että kun isä ja äiti on hereillä, heillä on useimmiten silmälasit päässä. Tästä Viola onkin päätellyt, että jos aamulla jompi kumpi nukkuu, yksi trikki heidän herättämisekseen on asettaa rillit naaman päälle, pläts. Myös illalla kun käymme nukuttamaan Violaa, hän vaatii silmälasit pois.

10. Kielsin eilen Violaa laittamasta tikullisen ilmapallon pidikettä korvaan, joten Viola otti Pain, tuli viereeni ja koetti tunkea tikkua Pain korvaan samalla katsoen miten reagoin. Kielsin myös tikun tunkemisen Pain korvaan ja laitoin ilmapallon jäähylle.

Kielibonukset:

Ikkunasta näkyvä naapurin valaistu maapallo = Komee pallo

Riikinkukko = Kumma ankka

Suomen prepositiot tuottavat Violalle hieman päänvaivaa (ymmärrettävästä syystä). Esimerkiksi "bussiin" Viola ääntää "bussi in" :)

Vähän repesin nauramaan kun joku päivä sitten eteisen lattialla tuli tämä näytelmä vastaan

E niin kuin Ethiopië

2010-05-13T20:11:00.000+02:00

ABC-maissa ollaan päästy nyt vihdoin e-kirjaimeen. Kauan tässä siirtymässä menikin, mutta sainpahan tehtyä. Emile valitsi Etiopian ja kun olin hetken selaillut eri vaihtoehtoja, päätin tehdä etiopialaisen leivän. Leivissäkin tarjontaa oli runsaasti, mutta valkkasin sellaisen, jonka vuoksi ei tarvitsisi juosta erikoisten ainesosien perässä pitkin kyliä.

Etiopialainen hunajaleipä

1 rkl kuivahiivaa (alkuperäisessä reseptissä käytetään "active dry yeast", mutta googlaillessani huomasin, että en tunne sellaista hiivaa ollenkaan, mut näyttää kuitenkin rakeisemmalta kuivahiivalta)

Reilu ½ dl kädenlämpöistä vettä

3 rkl kananmunan valkuaista

0,8 dl hunajaa

1½ tl jauhettua korianteria

½ tl kanelijauhetta

1/4 tl jauhettua neilikkaa

1 tl merisuolaa

2,5 dl kädenlämpöistä rasvatonta maitoa

6 rkl juoksevaa rasvaa

11-12 dl vehnäjauhoja

1. Laita pieneen kulhoon kädenlämpöinen vesi ja ripottele pinnalle hiiva. Anna seisoa 3 minuuttia ja sekoita sitten.

2. Laita kulho lämpimään paikkaan 5 minuutiksi; sen pitäisi tuplaantua (ei tuplaantunut mulla, johtuen todennäköisesti siitä, että käytin reseptistä poikkeavaa hiivaa). Jos ei tuplaannu, toista toimenpide (en toistanut).

3. Isossa kulhossa yhdistä kananmunan valkuainen, hunaja, korianteri, kaneli, neilikka ja suola. Sekoita tasaiseksi.

4. Lisää hiivasekoite isompaan kulhoon. Lisää myös lämmin maito ja 5 rkl juoksevaa rasvaa. Sekoita, kunnes tasaista. Lisää joukkoon aluksi 8-9 dl vehnäjauhoja aina desi kerrallaan sekoittaen. Lisää jauhoja sen jälkeen aina siihen saakka, kunnes taikina on liian jäykkää sekoitettavaksi. Et välttämättä tarvitse 11 dl jauhoja (minä tarvitsin).

5. Kevyesti jauhotulla pinnalla vaivaa taikinaa viitisen minuuttia.

6. Laita taikina riittävän suureen, rasvattuun kulhoon, peitä kostealla keittiöpyyhkeellä ja anna taikinan nousta 1½ tuntia.

7. Rasvaa leivinpaperi kevyesti.

8. Ota taikina kulhosta ja vaivaa vielä 3 minuuttia.

9. Pyörittele taikina pyöreäksi leiväksi ja aseta pellille rasvatun leivinpaperin päälle.

10. Esilämmitä uuni 165c asteiseksi.

11. Anna leivän nousta pellillä 1o minuuttia ennen uunittamista.

12. Paista noin tunti, tai kunnes leivän pinta on kullanruskea ja rapea.

Tein leivän aika mutu-tuntumalla ja kaikeksi yllätykseksi leipä oli valmis jo reilussa puolessa tunnissa, joten ei kannata varata tuntia paistamiseen, tai muuten saattaapi kärähtää. Leivässä oli sen verran erikoiset mausteyhdistelmät, että odotimme mielenkiinnolla miltä se maistuu. Hunajan maku tulvi selvästi läpi, mutta ei kuitenkaan liian vahvasti. Muuten leipä muistutti maultaan kaukaisesti jonkinlaista joululimppua.

Emile innostui tästä ABC-kokkailusta sen verran, että selaili itsekin etiopialaisia reseptejä ja teki leivän kaveriksi hernesoossia "Atar Allechaa", johon tuli mukaan sipulia, kurkumaa, valkosipulia ja sen sellaista. Teimme herneistä miedon version jättämällä pois siihen kuuluneet chilit.

Violan varalta keittelimme myös vähän pastaa ja paistoimme pari valmiskasvispihviä. Hyvin upposi koko perheelle tämänpäiväinen etiopialainen tarjonta. Jokos arvaatte mikäs on F-maa?

Kreikan kriisi

2010-05-12T14:54:00.001+02:00

Niin minä kuin varmasti moni muukin on ollut hieman hämillään meneillä olevasta Kreikan kriisistä ja eurooppalaisesta vinkkelistä myös maksumieheksi joutumisesta. Olen tähän saakka ymmärtänyt molempia puolia, mutta koko ajan on tuntunut siltä etten silti ole ihan sisäistänyt mistä kriisi on alunperin johtunut. Sen sijaan, että syyttäisin keskiverto kreikkalaista (kuten valtavirtamedia on osittain jopa tehnyt), olen ollut toistaiseksi epäileväinen eurooppalaisista pankeista, ja ihan hyvästä syystä.

Yksi Youtube-lempparini, lorax2013, julkaisi tänään uuden videon, jossa hän selittää näkemystään Kreikan kriisistä. Siihen johtaneista syistä ja siitä, mistä me loppupelissä oikeastaan maksamme. Video yksinkertaisti tilanteen hienosti.

Lyhyesti suomennettuna:

"Kreikan valtio velkaantui. Ne jotka hyötyivät tästä velkaantumisesta, olivat pääasiassa sellaisia, joilla oli suhteita hallintoon (valtion palveluksessa olevat, tai joilla oli muita sopimuksia hallinnon kanssa). Hallinto niputti velan obligaatioiksi ja myi pois. Rikkaat yksityishenkilöt sekä pankit ostivat ja kävivät kauppaa obligaatioilla tietäen, että ne voisivat olla riskisijoitus, mutta ne maksoivat myös hyvin takaisin, joten riskejä otettiin helposti. Ihmiset ja pankit, jotka sijoittivat näihin obligaatioihin, saivat hyvää tuottoa vuosi toisensa perään, mutta lopulta väistämätön tapahtui: Kreikka ei voinut enää maksaa korkoa obligaatioista ja oli vaarassa jättää maksamatta. Puolestaan obligaatioiden omistajat, eli pankit ja rikkaat yksityishenkilöt, olivat vaarassa hävitä rahaa ehkä 20%-30%.

Vapailla markkinoilla asiat toimii niin: kun teet riskisijoituksen, saatat tienata joitakin vuosia, mutta lopulta tuotat tappiota. Mutta obligaatioiden hallitsijat eivät halunneet tuottaa tappiota, joten he kiiruhtivat Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luo. Useat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän mikä IMF on: IMF on periaatteessa yksi iso maksumies. Joten IMF yhdessä eurooppalaisten valtioiden kanssa rahoittivat velan, toisin sanoen vakuuttivat että pankit ja rikkaat yksityishenkilöt, jotka omistivat Kreikan velan, eivät tuottaneet tappiota. Ja kuka maksoi tämän rahoituksen? IMF saa rahansa veronmaksajilta joka puolelta maailmaa. Vuosittain jokainen valtio sijoittaa rahaa IMF:ään tämäntyyppisiä maksuja varten. Joten yksinkertaisesti sanottuna mitä Kreikassa tapahtui oli tämä: rikkaat yksityishenkilöt ja pankit, jotka olivat Kreikan obligaatioiden pääsijoittajia olisivat tuottaneet tappiota, mutta nyt tappio siirrettiin veronmaksajille ympäri maailmaa. Ja tätä tapahtuu jatkuvasti, kuten Amerikassa vasta taannoin.

Emme maksa auttaakseemme ihmisiä näissä maissa. Kreikkalaiset joutuvat edelleen maksamaan niin paljon veroja kuin poliittisesti mahdollista, ja niin monia sosiaalitukia kuin voidaan leikata, tullaan leikkaamaan. Jopa siis tällaisen verotuksen ja leikkausten jälkeen kreikkalaiset eivät olisi voineet siltikään maksaa riittävästi obligaatioiden omistajille, joten veronmaksajien oli tasattava lasku, jottei Kreikan valtionvelan omistajat kärsi tappiosta niin kuin heidän kuuluisi kärsiä.

Ja kun nyt IMF:stä puhutaan, IMF:llä on myös toinen merkitys. IMF menee myös velkaantuneisiin maihin ja pakottaa heidät muuttamaan talouden hallintoa niin, että jos kyseinen valtio omistaa jotain arvokasta, IMF käskee yksityistämään tämän luonnonvaran ja myymään sen mille tahansa eniten tarjoavalle kansainväliselle taholle. Joten se on myös tapa ottaa luonnonvaroja pois näiltä ihmisiltä erityisesti köyhissä maissa ja siirtää nämä luonnonvarat rikkaille kansainvälisille markkinoille."

Videolla lorax2013 ei selvennä mitä tapahtuisi JOS pankkien annettaisiin kaatua omaan nokkeluuteensa. Enkä minä ole talousmarkkinoista sen vertaa perillä, että osaisin tätä lähteä arvioimaan mihinkään suuntaan. Mutta mutu-tuntumalla voin sanoa, että riskit voittaa tai hävitä pitäisi olla samat joka jampalla. Enkä voi käsittää sitä, että rikkaat kaivetaan suosta kultalusikalla ylös samalla kun maailman köyhimpiä kyykytetään entisestään. Tämä ei ole oikein, miksi siis hyväksymme sen?

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin aika mädässä maailmassa eletään.

Ja ihan sivuhuomautuksena... koska Facebookiin oli ehtinyt jo muodostua charmantti "Tule Kreikkaan lomalle, rahasi ovat jo täällä" -ryhmä, ehkä pitäisi perustaa samanhenkinen "Tervetuloa kehitysmaista länsimaihin, luonnonvarasi ja elinkeinosi ovat jo täällä".

Oikeita puheenaiheita

2010-05-10T11:35:00.000+02:00

Joskus tuntuu uskomattomalta miten turhanpäiväisistä asioista ihmiset jaksavat vääntää kättä tai keskustella loputtomiin. Julkkikset, urheilu, muoti, autot, ulkonäkö tai bailaus. Se on kaikki mitätöntä, jos viitsimme tarkastella ihan oikeita ongelmia. Olen listannut mielestäni hälyttävimpiä asioita, joihin mielestäni meidän pitäisi keskittyä enemmän. Asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1) Vesi

Ainakin länsimaisesta perspektiivistä katsottuna vettä on helppo olla ajattelematta: se tulee kun hanan kääntää päälle. Tuemme innokkaasti sellaisia yrityksiä, kuten Nestle tai Coca Cola, jotka riistävät pohjavesiä kehitysmaissa ja kaiken kukkuraksi saattavat dumpata jätevedet suoraan kylän ainoaan jokeen. Mitäs me muiden ihmisten juoma- ja pesuvedestä, kunhan saamme lipittää mokkaa. -- Yli miljardi ihmistä kärsii puhtaan veden puutteesta ja usealla miljardilla ihmisellä ei ole käytettävissä riittäviä saniteettitiloja, joka on edesauttamaan tautien leviämistä erityisesti kehitysmaissa, ja yli 2,3 miljardia ihmistä kärsiikin vuosittain riittämättömän puhtaan veden aiheuttamista taudeista. YK on arvoinut 20 litran puhdasta vettä olevan peruskulutusmäärä henkilöä kohti per päivä. Veden tuhlarimaat, Yhdysvallat, Australia, Italia, Japani ja Meksiko käyttävät keskimääräisesti yli 300 litraa vettä päivässä henkeä kohti. Suomalainen kuluttaa keskimääräisesti 155 litraa vettä päivässä, hollantilainen 128 litraa. Vuonna 2008 YK torjui esityksen listata vesi ihmisoikeudeksi. Minä lopetin kunnioittamasta YK:ta samaan aikaan.

HS:n sivuilla voi katsoa viisiosaisen dokumentin valokuvaajasta, joka päätti kokeilla elää 20 litralla vettä päivässä.

Youtuben kautta itseään voi informoida vesitilanteesta vaikka seuraavanlaisen dokumentin siivin.

Flow - For the Love of Water

2) Peak Oil

Aihe, josta pitäisi puhua paljon enemmän, mutta jostain syystä asiasta vaietaan kuin muuri. Tämä ei ole mitään turhaa läpätystä öljystä, vaan todennäköisesti maailmaa muuttava tekijä jo aivan lähivuosina. Joidenkin tietolähteiden mukaan peak oil alkoi jo vuonna 2005. Sen jälkeen olemme menneet alamäkeä ja jos ihan peruspulliaisen vinkkelistä tarkastelemme asiaa, niin se selittäisi osaltaan finanssikriisit, joita olemme kokeneet (ja koemme parhaillaan) viimeisten vuosien aikana.

"Alkaa olla ilmeistä, että talouden asiantuntijatkin alkavat uskoa Peak Oilin olemassaoloon. He hyväksyvät että pankit kehittivät valuuttaa tämän ajanjakson aikana lainaamalla enemmän, kuin mitä heillä oli, luottaen halvan öljypohjaisen energian kasvattavan taloutta jatkossa, ja että se olisi riittävä takaus senhetkiseen velkaan." -- Dr. Colin Campbell

Allaolevassa videossa näette miehen, joka on tutustuttanut minut alunperin öljypiikin vakavuuteen. Videolla mies myös ohimennen antaa oman näkemyksensä ilmastonlämpenemisestä; lyhyesti sanottuna öljy loppuu, hallitukset tietää, mutta eivät oikeastaan voi kertoa suoraan, sillä se heikentäisi markkinoita entisestään. Sen sijaan jos opetetaan ihmiset elämään öljyttömämmin ja kestävämmin vaikkapa markkinoimalla sellaista ideaa kuin ilmastonlämpeneminen, pudotus ei ole niin kova täräys, kuin mitä se muuten saattaisi olla jos ihminen ei olisi varautunut tilanteeseen ollenkaan.

Lisätietoa asioista kiinnostuneille löydät vaikkapa täältä, täältä tai täältä. Suosittelen vakavasti kiinnostusta aiheeseen.

3) Mehiläiset

Albert Einstein sanoi aikoinaan, että jos mehiläiset katoaisivat maapallolta, ihmisellä olisi viisi vuotta elinaikaa jäljellä.

Vuonna 2006 Pohjois-Amerikassa tavattiin ensimmäisiä CCD-tapauksia (Colony Collapse Disorder), joissa mehiläinen yksinkertaisesti katoaa (eksyy, ei löydä takaisin pesälleen). Eurooppalaiset mehiläisyrittäjät havaitsivat samaa Belgiassa, Ranskassa, Alankomaissa, Kreikassa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa, ja osittain myös Sveitsissä ja Saksassa. Pohjois-Irlannista puolestaan on raportoitu jopa yli 50% mehiläiskantojen vähenemisestä.

Syy tähän mehiläisten katoamiseen ei ole selvillä, mutta monia teorioita on ehdotettu aina torjunta-aineista radiomagnetismiin. Muita syitä saattaisivat olla mehiläisten aliravitsemus, geenimanipuloitujen kasvien "väärä signaali" tai parasiitit.

Tällä naisella on oma pointtinsa:

4) Ruoantuotanto

Kaiken tämän kauhuskenaarion jälkeen ei ole ihme, että olen huolissani tulevaisuuden ruoantuotannosta. Totta puhuen olen ollut huolissani nykypäivän ruoantuotannosta pidemmän aikaa. Ruoka jakautuu epätasaisesti. Viljaa ylituotetaan monin paikoin. Viime elokuussa sain lukea uutisen mitä ylituotetulle viljalle tehdään: se poltetaan. Sitä poltetaan, vaikka yli miljardi ihmistä kärsii nälänhädästä maapallolla. Ymmärrän kyllä että viljelijä ei voi omakustanteisesti raahata ylituotantoviljaa toiselle puolelle maapalloa, mutta silti tällainen hölmö tuhlaus samalla kuin toisaalla on hätä saa minut todella ärtyneeksi.

Olen joskus lukenut jostain, että maailmassa olisi riittävästi ruokaa jokaiselle pallon asukkaalle, jos se jakautuisi tasaisesti. Sen sijaan en ole varma että tilanne tulee pysymään edes noin hyvällä tolalla tulevaisuudessa, erityisesti jos huomioon ottaa veden, peak oilin ja mehiläiset.

5) Kontrolli

Minusta on pelottavaa miten pienissä piireissä maailman kontrolli pyörii. Demokratia on valheellista. Kansanedustajaksi valitaan se, jolla rahoitus ja markkinointi on kunnossa. Muilla keinoin se on hikistä työtä (niin kuin sen kuuluisikin olla). Rahoitus tarkottaa puolestaan sitä, että poliitikko on tekevä vastapalveluksia rahoittajalleen, ei tukijoilleen.

Toinen esimerkki kontrollista on nykyinen valtamedia: tv, lehdet, internet. Nämä ovat enenevissä määrin samojen piirien omistuksessa. Suomen tilanteesta en ole kartalla, mutta USA:n kannalta kourallinen ihmisiä pyörittää suurimpia uutiskanavia. Onneksi nykyisin vaihtoehtomedioita löytyy internetistä, mutta luotettavien ja mielenkiintoisten juttujen löytäminen on aina hieman säkästä kiinni.

---

Uskon että ne meistä jotka saavat elää vanhoiksi, muistelevat nykyaikaa epäuskolla ja haikeudella. Uskon, että asiat tulevat muuttumaan paljon, mutta en pidä sitä välttämättä huonona asiana ollenkaan. Kriisi on aina uusi mahdollisuus alkaa tehdä asioita fiksummin.

Danskalainen omeletti

2010-04-26T09:40:00.005+02:00

ABC-maiden kokkailulinjalla taas. Algerian, Belizen ja Kananadan jälkeen Emile valitsi Tanskan, joka hollanniksi kuuluu D-maiden joukkoon. Tanskasta oli tarjolla vaikka minkälaisia voileipäreseptejä, mutta lopulta päädyin kuitenkin tekemään tanskalaista pekonimunakasta.

Denemarken

Tanskalainen omeletti

neljälle

200 g pekonia 2cm palasissa

1 pienehkö sipuli, pilkottuna

1 keskikokoinen peruna, raastettuna

1 pieni tomaatti, pilkottuna

6 kananmunaa, sekoitettuna

1 dl maitoa

1 rkl silputtua ruohosipulia

1. Esilämmitä uuni 175c asteeseen.

2. Kypsennä pekoni pannulla. Siirrä pekoni talouspaperin päälle jäähtymään. Jätä pannulle noin 1 ruokalusikallinen pekonirasvaa ja lisää siihen sipuli, peruna ja tomaatti ja pyörittele pannulla, kunnes peruna on pehmennyt.

3. Sekoita pienessä kulhossa kananmunat ja maito.

4. Kaada 20cm x 20cm kokoiseen uunivuoan pohjalle sipuli-peruna-tomaattiseos. Kaada päälle kananmuna-maitoseos. Lisää päälle pilkotut pekonit sekä pippuria ja ruohosipulia mausteeksi.

5. Laita vuoka uuniin ja anna paistua 20-30 minuuttia, kunnes kananmuna-maitoseos on muuttunut kiinteäksi. Paisto kestää kauemmin jos käytät rasvatonta maitoa.

6. Viipaloi ja tarjoile lämpimänä.

Alkuperäinen resepti kehoitti tekemään munakkaan suoraan uuninkestävään paistinpannuun, mutta minulta ei sellaista löytynyt, joten tein kaikki paistinpannun kautta uuninkestävään lasivuokaan. Jätin reseptistä pois myös alkuperäisessä reseptissä ehdotetun suolan, sillä pekoneista riitti suolaisuutta vähän liiankin kanssa. Muuten tällainen uunitettu omeletti oli ihan uusi kokeilu ja teen tätä varmasti useamminkin. Tämä on minusta mielettömän hyvä resepti jämäruoille ja sitä voi soveltaa jääkaapin sisällön mukaan.

Suosittelen!